Viime julkaisusta onkin jo aikaa. Pahoittelen, kiireinen elämä ei ole sallinut edes paria riviä kirjoitettavan. Aion korvata puutteen varsin pitkällä, mutta sitäkin tylsemmällä matkasepustuksella.
Kuvia lisään kun saan edes niitä otettua. Harmi, etten saanut kuvattua matkaa, olin sulkenut puhelimen. Abu Dhabin kenttä olisi ollut kuvaamisen arvoinen. WC:n seinällä ollut maailman isoin koppakuoriainen olisi myös ollut hauska ikuistaa, mutta sen huomattuani olin jo hyvin nopeasti hyvin kaukana. Olen edelleen hieman järkyttynyt, tyyppi oli varsin huomattavan kokoinen.
Matkustusaikataulu meni siis kuta kuinkin näin:
Ti 30.7. klo 11 lähdimme Tampereelta appiukon kyydillä kohti Helsinkiä. Oli ihanan viileää ja hieman sateistakin. Linnatuulen kohdalla pilkahteli aurinko. Matka taittui hyvin nopeasti, takana oli hyvin nukuttu yö ja aamuhässäkästäkin selvittiin. Matkalaukkujen painoitukset osuivat nappiin, mutta viime hetkellä tehty kenkien vaihto lentolaukkuun maksoi läksiäislahjaksi saadut olut- ja siideritölkit. Olimme laittaneet ne suojaan kenkien sisään ja oletin niiden menevän ruumaan. Noh, tullimies siis takavarikoi ne alahuulen lerpattamisesta huolimatta.
Kahvittelimme ja söimme, aika kului nopeasti. Lentomatka Geneveen lähti ajallaan. En laittanutkaan ostamiani lentokorvatulppia, sillä ne sattuivat korviin. Arvelin niiden sattuvan koko reissauksen ajan, joten päätin vain käyttää nenäsumutetta ja imeskellä Marianne-karamelleja. Lento meni nopeasti, vaikka huomasinkin jalkojen turpoavan. Olin saanut lentosukat ja ne piti laittaa jalkaan Genevessä, mutta ei niitä turpeisiin jalkoihin kannata laittaa. Lennolta jäi mieleen mukava stuertti, jonka kanssa vaihdoimme muutamia sanasia.
Ti 30.7. klo??
Genevessä vaihtoväli oli reilut kolme tuntia. Fiilis oli kohtalaisen hyvä. Syötiin salaatit ja relattiin. Mukavaa lentokenttäelämää. Löysimme Diners Clubin Loungen ja menimme sinne hyvin varovasti. Bisnesmiehiä ja "parempia ihmisiä". En kuulu tänne! Köriläs kuitenkin nautti kahvin ja jonkun pullan. Kauaa emme ehtineet viipyä, sillä boarding alkoi. Edessä oli pitkä 6 tunnin lento. Lentoyhtiö oli Arabiemiraateista ja kohtelu oli sen mukainen. Saimme valita ruokalistasta pääruoan ja ateriaan kuului kaikki alkupalasta jälkiruokaan. Taso oli hieman eri kuin Geneven lennon Finnairin kylmä kanasalaatti... En saanut juuri nukuttua lennolla, hieman vain torkuin. Oli todella vaikea löytää hyvää asentoa istuaalteen. Kuljetimme mukanamme lentotyynyjä, mutta niistä ei tällä kertaa ollut apua. Olin hyvin väsynyt.
Etihadin lentoemot olivat huoliteltuja ja hyvin ystävällisiä. He käyttivät hattua, jossa oli liina kiinnitettynä ja joka kiersi lopulta kaulan ympäri. Ei siis kaapuja tai mitään, vain sellainen pitkä liuhuke. Pääsimme Genevessä jo tsekkautumaan molemmille jäljellä oleville lennoille, mukava mieshenkilö lähtöselvityksessä auttoi, vaikkemme juuri ymmärtäneet mitään hänen oletettavasti englanninkielisestä puheestaan.
Ke 31.7. klo 06.00 jotain aikaa, kenties paikallista
Saavuimme Arabiemiraatteihin. En juuri nähnyt maisemia keskiriviltä, jota yleensä odotan laskeutumisen yhteydessä. Poistumisputkessa katselin sarastavaa Abu Dhabia, joka oli hyvin eksoottisen näköinen. Aavikkoa, tasaista, kuivaa. Ilma väreili, vaikka oli vasta ihan aamu. Lämpötila 36 astetta. Lentokenttä oli varsin kaunis. Pääaula oli muodoltaan pyöreä ja keskeltä lähti kahden kerroksen kokoinen mosaiikkiteos, joka yhdistyi kattoon. Ikäänkuin tornadon muotoinen. Kaikkialla kentällä tuoksui eksoottiset mausteet. Löysin keräilemääni kaupunkisarjan kasseihin lisäyksen. Nyt kokoelmassani on siis New York, San Francisco, Los Angeles, Helsinki ja Abu Dhabi. Harmittavasti Genevessä ei ollut kyseistä sarjaa lainkaan. Katson, josko löytäisin vielä Bangkok-kassinkin... =)
Menimme lopulta ja taas Diners Clubin Loungeen. Söimme hieman aamupalaa ja yritimme olla nukahtamatta. Se oli vaikeaa. Molemmat olimme aivan rätti. Boarding alkoi 9.25 ja tuo aika tuntui ikuisuudelta. Köriläs nukahteli vähän väliä ja yritin pitää häntä hereillä, jotta ei missata lentoa. Omakin hereillä pysyminen oli hankalaa. Aina räpäyttäessäni silmiäni tuntui kuin olisin nukahtanut tuon puolen sekunnin aikana ja kun avasin silmäni, olin entistä väsyneempi.
Onneksi lento sujui varsin mallikkaasti ja sain nukuttua ainakin 3 tai 4 tuntia. Onnistuin siirtämään väsymystä muutamalla tunnilla. Kuuntelin kuulokkeilla klassista musiikkia, milloin istrumentaaliversioita Bond-elokuvasarjasta, milloin Beethovenia. Havahduin pari kertaa vaihtamaan musiikin toiseen, silloin kun pianissimo vaihtui fortissimoon.
Ke 31.7. klo 20 ja risat paikallista aikaa
Laskeuduimme Bangkokiin. Kaupunki oli varsin kaunis iltavalaistuksessaan, kuin se olisi pukenut päälleen kauneimmat korunsa. Aurinko oli laskenut vain kahta tuntia aiemmin. Oli pimeää. Se juuri on niitä seikkoja, joita jään Suomessa kaipaamaan: valo kesäiltaisin.
Matka terminaalin läpi oli pitkä. Opasteet olivat selkeät ja silti samalla vaikeaselkoiset. Geneven tax free pussi joutui pieneen syyniin matkan varrella, mutta matka jatkui raotettuani pussin suuta. Mitä lie etsivätkään. Haimme matkalaukut ja lähdimme kohti ulko-ovea. Taas yksi tullimies pysäyttää matkan ja pyytää sermien taakse. Hän kävi hyvin ylimalkaisesti läpi käsimatkatavaramme ja pääsimme vihdoin, 24 tunnin matkustamisen, jälkeen taksimatkalle kohti hotellia.
Hotellimatka kesti onneksi melko lyhyen aikaa, jo siksikin, että Bangkokin liikenne on jotain hyvin erilaista koto-Suomen trafiikkiin nähden. Taksin kuljettaja ajoi 120km/h melko kapealla moottoritiellä ja olin varma, että tilastot pitävät paikkansa - että on todennäköisempää joutua onnettomuuteen tieliikenteessä kuin ilmassa. Eikä vain todennäköisempää vaan varmempaa ja varmempaa...
Hotelli oli hienoinen pettymys. Kaunis ulkoa, kylläkin, ja juuri sellainen kuin kuvissa. Ainakin melkein. Oma huoneemme oli melko likainen. Ilmastointikin takkuilee, vaikka jo parin päivän päästä lämpötila laski mieluisaan, ehkä jopa alle 20 asteen. Huonesiivouksessa ei tunnu olevan standardia - jonain päivänä laitetaan sekä pienen käsipyyhkeet, isot käsipyyhkeet ja normaalit pyyhkeet. Jonain päivänä ei ole kuin jälkimmäiset. Toilettitarpeiden täyttö myös on varsin sekalaista, vaikka eipä me joka päivä uutta hammasharjaa ja suihkulakkia nyt tarvitakaan. =) Shampoo ja hoitoainepurkit ovat mallia täyttö, mikä toki on ihailtavan ekologista, samoin muuten myös käsisaippua. Ostimme silti omat aineet, ne jotka kaupassa hurmasivat tuoksullaan.
Henkilökunta on yleisesti varsin avuliasta ja mukavaa. Herroittelu ja rouvittelu on vaatinut totuttautumista, samoin siivoojien pienimuotoinen kumartelu jos satumme samaan hissiin. Yleensä väläytän heille hurmaavimman hymyni vain.
Viikon maassa olleena voin todeta, että paljon on vielä tarinoita kerrottavana ennen kuin saavun takaisin Suomeen. Nytkin moni tarinanalku pyrkii pintaan, mutta annan niiden vielä muhia hetken. Siihen asti, Bangkok kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti