Koko maailma leipoo(paitsi minä)

Joulu on lempiaikaani vuodesta. Kynttilöitä, tunnelmaa, tuoksuja, sallimuksia. Vastakohtia. Valoa pimeydessä, lämmin peitto yökylmällä. Lumi, pakkanen ja päivien lyhyys muuttuvat hermojaraastavasta hurmaavaksi. Olen siis jouluihminen.

Pettymys onkin suuri, kun tänä vuonna en ole tuossa itselle niin mieluisassa ympäristössä. Kuinka paljon tahansa pyrkisinkään, en voi olla oma jouluitseni täällä tropiikissa. Ilman uunia en saa kaipaamiani ruokia, ilman lunta ei ole oikeaa tunnelmaa. En voisi koskaan kuvitella karkaavani jouluksi ulkomaille, siis Suomesta. Ymmärrän toki niitä ihmisiä, jotka niin tekevät, sillä kaikki tuo sähläys ja puuha saattaa saada karvat nousemaan.

Tämä joulu tulee siis ilman laatikoita, kinkkua ja tietenkin limppua. Jonkun vuoden takainen perinne katkeaa tänä vuonna, mutta jatkuu varmasti ensi vuonna. Yritin etsiä takuureseptiäni netistä, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Olen yleensä muutaman ylimääräisen valmistanut vanhemmille sekä joillekin ystäville, joiden tiedän arvostavan elettä. Jotkut antavat kukkia, minä jaan limppuja. =)

Ongelma onkin juhla-aterian kokoaminen paikallisista aineksista ilman uunia. Apua! Perunoita ja ?? Olen pari lisukeideaa jo saanut, mutta pääruoan kanssa on varsinainen, noh, päänvaiva. Kalaa? Hunajamarinoitua possua? Voi ei. Kerron kun keksin.

Tunnelmaan päästäkseni aloitin eilen korttien askartelun. Pari ekaa ideaa meni metsään, mutta jo kolmas onnistui melko kivasti. Laitan päivityskuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Koska aikaa minulla riittää, otin melko työlään projektin itselleni. Ehkä noita kortteja ei tule tänäkään vuonna montaa lähetettyä. Varastojen täyttö silti on edessä, mikä tarkoittaa reissua viikonloppuna Chatuchakiin, markkinoille. Se tietää myös lompakon selvää kevenemistä, sillä ei osaa olla ostamatta liki ilmaisia nauhoja. Niitä siis melkein jaetaan siellä. =)

Facecbook-seinälleni ilmestyy liki päivittäin toinen toistaan ihanampia luomuksia, siis leipomuksia. Minusta on hirmu ihanaa, että nykypäivän hektisyys ei ole vaikuttanut sellaiseen perustaitoon kuin leivonta, vaikka kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan makoisampia valmishöttelöitä. Omatekemä on aina omatekemä. Se vaiva, tuoreus, lisäaineettomuus ja toki ulkonäkö on aina vaivanarvoista. Arvostan kovasti! Ystävissäni on mestarileipurien ainesta. Nykyleivonta on hieman erilaista kuin ennen, sillä tarvikkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. On sokerimassaa, suklaataidetta sekä paljon erilaisia aineita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mielikuvitus on vain rajana. Jopa sokerihöttösiä kakunkuvia saa pienen sankarin kakkuun. Olen päättänyt ottaa ystäviäni hieman kiinni kunhan saavun Suomeen, sillä pidän leivonnasta. Harrastan sitä aivan liian harvoin! Jopa peruspullat kuulostavat juuri nyt taivaallisilta! 

Korvapäivitys: kuulo palailee hiljalleen eli tulehduskin mennee jo ohi. Korva ei ole vielä täysin normaali, mutta eiköhän kuulokin palaudu ennenpitkää. Ainakin haukottelu saa korvat poksumaan, joten sitä olenkin harrastanut urakalla viime aikoina. :)

Hyvää ja pahaa

Voisinpa sanoa, että Kuala Lumpurin reissusta on selvitty. Sain viikonloppuna nimittäin kolmannen antibioottikuurin tuohon korvaani, joka ei ota parantuakseen. Haluaisin jo energiaa päästä altaalle, kuntosalille ja kaupungillekin. ;) Eilen sain siivottua liki koko kämpän ja olokin oli vähemmän kuumeinen. Hienoa, ehkä tämä kuuri vihdoin auttaa! Kolmatta viikkoa lukossa ollut korvakin antoi palautumisen merkkejä ja lumpsahteli lupaavasti. Onneksi ei rasahdellut, se tekee hyvin kipeää. Lääkärit eivät ole ottaneet tosissaan tuota lukkiutumista, sillä he vain kehottavat "puhaltelemaan" siihen. Turhauttavaa... Kolmasti olen siitä maininnut kahdelle eri lääkärille ilman reagointia. Raivostuttavaa! Onneksi se nyt tosiaan tulehduksen toivon mukaan mennessä ohi on aukeamassa.

Sitten hieman vakavampiin asioihin. Körilään aamutunnit peruttiin eilen punapaitojen mielenosoituksen vuoksi. Punapaidat vastustavat hallituksen korrutoitumista ja asian tiimoilta on viitisen vuotta sitten käyty verisiäkin taisteluita. Luulen turistien olevan turvassa, kunhan noudatetaan normaalia varovaisuutta ja vältetään suuria väkijoukkoja eikä varta vasten hakeuduta vaikeuksiin. Perussettiä. Keltapaidat taas puolustavat hallitusta. Onkin varsin väärä aika käyttää kyseisenvärisiä paitoja, kumpaakaan. Tietoa mielenosoituksista ei juuri englanniksi löydy, joten toivon Körilään koulun ilmoittavan, jos jotain aihetta paniikkiin on. Onneksi asustelemme esikaupunkialuella eikä täällä siten juuri levottomuuksia näy.

Toinen vakavampi aihe on taifuuni, joka pyyhkäisi Filippiinien yli tuhoisin seurauksia. Näillä nurkilla niitä toki riittää liki kerran kuukaudessa, mutta meidän naapurustoon ne eivät yleensä saavu. Parhaillaan tuo taifuuni matkaa Vietnamissa eli aivan tuossa rajanaapurissa. Meikäläisten kotiovelle sen ei pitäisi saapua, mutta parempi tarkastaa. En ole kummastakaan asiasta kertomassa äitiliinille, sillä hänellä on nyt juuri muutakin mietittävää - hän menetti juuri isänsä. Yksi, tai kaksi huolta lisää ei ole juuri nyt se, mitä hän tarvitsee.

Olemme harrastaneet varsin kevytmielisiä huvituksia Panda landissa, jossa idea on yksinkertainen: paikka on täynnä pehmoleluja ja niitä saa erilaista peleistä. Se koura-juttu, jossa ohjataan parilla joystickintapaisella ja meidän suosikki: Suomessakin on niitä kolikkopelejä, joissa on kaksi tasoa ja niistä ylempi liikkuu hitaasti edestakaisin. Jos tiputat kolikon oikeaan kohtaan, saatat tipauttaa kolikon alemmalle tasolle, joka taas tipauttaa kolikoita(toivon mukaan) voittokaukaloon. Noh, tämä toimii siis erilaisilla pehmoleluilla! Olemme keränneet niitä jo toistakymmentä. Voittaneet! On hyljettä, Angry Birdsiä, ankkaa ja Furbya. Köriläs on varsin inhottavasti sitä mieltä, että niitä ei aleta kuljettaa kotiSuomeen. Haluaisin siis lahjoittaa ne hyvän asian vuoksi. Löysin netistä vähävaraisille tarvikkeita kuljettavan hyväntekeväisyysfirman, jonne päätinkin lahjoittaa nuo pehmikset. Tai mitä niistä on jäljellä, sillä ajattelin ilahduttaa myös sukulais- ja kummilapsia. Samainen firma ottaa vastaan kaikkea mahdollista, mitä ihminen tarvitsee: keittiötarvikkeita, lakanoita, hygieniatarvikeita... Joten löysin samalla ratkaisun myös siihen, mihin toimitamme ne käyttötavarat, joita emme enää vuotemme jälkeen tarvitse. Mahtavaa! Voi olla, että saan Köriläänkin taivuteltua ostamaan pikkuisen uusiakin tarvikkeita aivan heitä varten. On ihana ilahduttaa jotakuta, joka oikeasti tarvitsee meille muille itsestäänselvyyksiä.