Tänään se on - ensimmäinen virallinen vuorotteluvapaapäivä. Kesäloma on siis ohi, kaikki 5 viikkoa. Se meni nopeasti. On silti sanottava, että tuohon aikaan on tapahtunut paljon, ainakin kun näin jälkeenpäin ajattelee. Olen totuttautumassa suurkaupungin vilskeeseen piskuisen Tampereen jälkeen.
Olen ollut Suomessakin ruuhkassa. Ihmisruuhkassa, autoruuhkassa... Kerron sen kahdellakymmenellä ja saan aikaan Bangkokin ruuhkan. Ostoskeskuksissa kuhisee pieniä maahisen kokoisia mini-ihmisiä etkä voi edes kääntyä törmäämättä kehenkään. Aina on joku "urpo" kiilannut eteen. Joka puolella on ihmisiä. Kaikkialla. Eikä heitä aina edes näe kunnolla, osa naisista on minuakin vielä päätä lyhkäisempiä. Olen siis pitkä. Vihdoin!
Autoruuhkat ovat niitä pahimpia. En voi käsittää sitä logiikkaa, jolla liikennevalot toimivat. On aivan ok odottaa ruuhka-aikaan 10 minuuttia liikennevaloissa ja antaa poikittaiselle tielle kolmasti vihreät valot. Joskus tätä kompensoi monien vihreiden valojen suora. Joskus ei. Liikennekulttuuri on muutenkin varsin mielenkiintoinen. Lukemattomat moottoripyörät, skootterit ja mopot liikkuvat autojen väleissä päätähuimaavalla tavalla ja onkin varsin yleinen näky liikennevaloissa olla kolmekinkymmentä kaksipyöräistä pujahtaneena autojen edelle liki keskelle risteystä odottaen ahnaasti matkan jatkumista. Sitä ei usko näkemättä.
Skytrain on ehdoton suosikkini kulkuvälineistä. Nopea, viileä ja kätevä. Kaupungin päällä kulkeva metro on aivan loistava ratkaisu kaupungin ruuhkiin. Moni käyttääkin sitä jopa lyhyiden matkojen taittamiseen. Kalliinpuoleisena sitä toki pidetään, sillä bussilla(ilmastoimaton) pääsee 4bahtilla, kymmenellä sentillä, kun skytrain maksaa noin puoli euroa vähimmillään. Huonona puolena sanottakoon, että linjoja saisi olla ehdottomasti lisää nykyisen kahden rinnalla, mutta olen ymmärtänyt ainakin asemien lisääntyvän lähivuosina.
Hotellimme varaus päättyy ensi viikon lopulla, joten uuden hakeminen on työn alla. Nyt siis toivottavasti pääsisimme siihen vakituisempaan asuinpaikkaan ja matkalaukkuja saisi purettua. Haaveilen pesukoneesta, keittiöstä, kuntoiluhuoneesta... Ja tilasta! Nykyinen studio alkaa ahdistaa ja kunhan Köriläskin alkaa kunnolla koulunsa, opiskelu on mahdotonta näin pikkuisessa luukussa.
Varoitus: seuraava teksti sisältää säähän ja lämpötilaan liittyvää informaatiota, joka voi aiheuttaa kateutta, kasvojen vihertymistä ja alati kasvavaa lomakuumetta.
Ilma siis on täällä melkolailla aina samanlämpöinen. +35 juuri nyt. Monsuunisateet eivät viilennä ilmaa juurikaan vaan sade on lämmintä ja varsin runsasta. Vettä tulee paikoin enemmän kuin Suomen kesässä. Täällä on kolme vuodenaikaa: hot, hotter, hottest. Kuuma, kuumempi, kuumin. En ole aivan varma, mitä aikaa nyt elämme, mutta luulen sen olevan jompi kumpi ensimmäisistä. Emme ole vallan kaukana päiväntasaajasta ja huomasinkin sen ollessani kattoterassille lukemassa kirjaa: varjoja ei juuri langennut kuin suoraan alle. Hauska ilmiö! Siitä otan vielä kuvan ja jaan iloksenne, kanssasuomalaiset.
Yöllä lämpötila laskee 25 asteeseen. Ulos ei siis ole syytä mennä vilvoittelemaan. Usein iltaisin sataa ja salamoi, ja niitähän minä ilolla katselen ikkunasta(kunnes salama välähtää liian lähellä ja painun peiton alle...). Odotan mielenkiinnolla aikaa, jolloin sadekausi on ohi. Taidan polttaa nahkani ja monesti. Olen hieman hölmö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti