Vain minä, Cartoon Networkin varsin kummallinen piirretty ja Körilään tasainen kuorsaus. Taitaa olla torstaipäivä, vaikken ole täysin varma. Ei ole ollut juuri merkitystä, mitä päivää eletään. Huomenna, olettaen että on perjantai, tulisi hakea kauluspaitoja Köriläälle. Ne käytiin teettämässä liikkeessä, jossa ovella vastaan otti kolme turbaanipäistä herraa. Vanhin heistä puhui muutaman sanan suomea. Ilahduin.
Jos Suomea kutsutaan vastakohtien maaksi, samoin voisi myös kuvailla Thaimaata. Voit kävellä huonoilla kaduilla ja pääsi nostaessasi huomaat astelleesi kauniin ja varsin viehättävän ravintolan porteille. Liikenne on, ei vain hektistä, vaan lähinnä kaaottista. En ihmettele, että turisteille ei suositella skoottereita tai muitakaan kulkuneuvoja. Varsinkin tuk-tukit ja kaksipyöräiset viisveisaavat kaistoista ja ajosuunnista. Pääteiden varsilla olevat jalkakäytävät ovat liki kelvolliset, mutta astuessasi sivukujalle niitä ei joko ole tai ne ovat hyvin kapeat. Kaistat ja tiet ovat myös kapeat, joten jalankulkijan on pidettävä silmät, korvat ja muut tuntosarvet sangen aktiivisina. Jalkakäytävien päällä kulkee kirjaimellisesti käsinkosketeltavissa notkuvia sähkölinjoja infrastruktuurin laahatessa pahasti jäljessä ihmismassaan nähden. Ajoneuvot kaasuttelevat hyvinkin huolettomasti kävelijöiden ohi, vain 10cm päästä, eli harha-askelia on todella vältettävä. Viemärilaatat ovat parhaillaan tukevia ja paikallaan, mutta pahimmillaan irrallisia, rikkinäisiä ja liikkuvia. Katse siis harvoin nousee tiestä ja liikenteestä. Olemme pyrkineet hyväksikäyttämään hotellin tuk-tukia kauppareissuilla, matkalla päätielle ja samalla lähiasema Nanalle.
En voi käsittää sitä määrää nestettä, joka joka päivä on juotava. Se on aivan tähtitieteellinen! Rokotelääkäri, jolla Köriläs piipahti, kertoi päivittäisen litramäärän nousevan 6l:aan. En ihmettele: sillä sekunnilla, jona ulos astuu, iholle ilmestyy ensimmäiset hikipisarat ja virtaus on jatkuva aina siitä eteenpäin. Kuumaa ja kosteaa. Pullovesi on toki hyvää ja terveellistäkin, mutta taskulämmin vesi ei aina ole se houkuttelevin. Yritimme ja yritämme etsiä kuplavettä, vichyä, mutta on näemmä hauskempaa myydä viittä eri Fantamakua kuin yhtäkään vichyä. Olemme yritä, erehdy, ota uusiksi-linjalla eli ostamme aina erimerkkistä vettä, josko jossain vaiheessa onnistaisi. Soda stream, miksi jätinkään sinut kotiin? Btw, etiketti ei kerro mitään. Mineraalivesi on mielestäni vichyä, mutta ei näemmä thaiden mielestä.
Vichyn puutteen vuoksi suolaisen mieliteko on korkealla. Jatkuva ranskalaisten perunoiden himo käy hermoille! Nytkin voisin varsin mieluusti pari ihanan suolaista ranskista napostella... Olen toki jonkun kerran antanut noille himoille periksi, ihan vain sillä kun se ei ole jokapäiväinen tapa. Olen jopa ylpeä itsestäni kun suuni on pyytänyt annokseen riisin ranskalaisten sijasta, vaikka mieli onkin muuta vaatinut. Pyrkimys syödä joka päivä edes yksi thairuoka on onnistunut loistavasti! Olemme vielä varsin pelokkaita ja arkoja ruokailijoita eikä toki minusta ennakkoluulotonta makumatkailijaa saakaan. Etanat, merenelävät, niljakkaat, ällömällötoukat saa joku toinen herkutella. Silti on joka ruokalistalta löytynyt jotain, jota suostumme kokeilemaan. Toisia ensimmäisen ja viimeisen kerran, toisia useammin ja mieluusti. Thairuoassa on jokin erikoinen, suuhuni sopimaton mauste. Nuudelikeitto on sellainen, jossa tuota maustetta oli erityisen paljon. Riisi ja liha on sellainen yhdistelmä, joka on melkein joka paikassa taattua. Tuttu ja turvallinen. Kuin meikäläisten muusi ja lihapullakastike(jota nyt alkoi tehdä mieli kun menin mainitsemaan...). Mielikuvamatka Suomeen päättyköön nyt tai lähden pian Peran baariin hankkimaan kyseisiä emmeitä.
(En oikeasti tiedä Peran baaria tai sen olemassaoloa, mutta oletan sellaisen löytyvän joka paikasta).
Mitä olemme puuhanneet, kysyy liki jokainen. Olemme ottaneet rennosti. Uiskennelleet altaalla, kiertäneet monissa ostosparatiiseissa, tutustuneet lähiympäristöön. Joskus tekee mieli vain nukkua, joten miksi ei? Pyykit käymme pesettämässä pesulassa vähän matkan päässä n.4-5€ korvausta vastaan, riippuen määrästä, ja lähikauppojakin olemme löytäneet huippukalliin 7 eleven-ketjun rinnalle. Ravintoloita, hierontapaikkoja, spata, kuppiloita ja kampaamoja lähikorttelista löytyy useita kymmeniä. Mitä saisi olla, irkkupubi, aussibaari, amerikkalainen diner, pizzeria, tai aivan mieletön liuta paikallisia ravintoloita? Täällä ei nälkään kuole eikä kukkaron nyöritkään vuodata enää kuin nimellisiä krokotiilin kyyneleitä. Joskus ateria kahdelle maksaa 10€, joskus 30€. Mitä syöt, missä syöt, kuinka paljon syöt, mitä juot. Katukeittiöt ovat varmasti halpoja, mutta vielä ei uskallus ole riittänyt niiden kokeilemiseen.
Yläkerran kattoterassikin kolistelee huonekalujaan siihen malliin, että taidan minäkin laittaa nyt pillit pussiin. Lupaa, että kuvia laitan heti kun ehdin. Olen ollut hieman laiska niiden suhteen, mutta aion korjata asian. Kautta kiven ja kannon. Sawadii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti