Suljen läppärin kannen ja mietin juuri lopetettua Skype-puhelua Mamin kanssa. Hän on ollut huolissaan pärjäämisestämme, mutta nykyään jo osaa sen peittää. Ehkä hän alkaa luottaa siihen, että suurkaupunki kohtelee meitä melko hyvin. Puhumme Mamin kanssa liki päivittäin, mikä on hassua siihen nähden, että emme Suomessa ollessamme puhuneet välillä moniin päiviin, joskus viikkoihin. Nyt puhelu on osa iltarituaalia.
Join puhelun aikana kaksi pientä purkkia uutta suosikkiani: litsimehua, jossa on kookoksen palasia, sellaisia kiinteänlölleröitä kuutioita. Hailakan vaaleanpunainen juoma peittää liki läpinäkyvät kuutiot ja ne näkyy vain jos niitä osaa etsiä. Hieman kaduttaa, että menin juomaan niitä kaksi. Bangkok ei ole kohdellut ystävällisesti vyötärölinjaani. Aamulla vannoin, että tänään on hedelmäpäivä.
Avatessani wc:n maitolasiovea huomaan ikkunalasin toisella puolella hyvän kokoisen kekkosen. Tämä hieman hätkähti, kunnes päättää tipauttaa itsensä ikkunalaudalle ja siitä kohti uusia seikkailuja. Otus palannee vielä esittelemään vatsapuoltansa illan ja yön aikana.
Otan pesualtaan reunalta ruskeankeltaisen lasin ja avaan hanan. Se heiluu edestakaisin paikallaan eikä altaan tulppakaan pysy paikallaan. American standard, my ass. Hammastahnatuubi on täynnä lupauksia, joita en ymmärrä. Tahna on hauskan vaaleanpunaista. Merkki voisi olla Colgate pakkauksesta päätellen, mutta ei tuolla ole merkitystä. Hampaat pestyäni avaan varovaisesti suihkutilan oven. Katseeni skannaa seinät, katon, lattian, ikkunan. Ei taaskaan kekkosia eikä muitakaan ylimääräisiä. Propelli pyörii seinässä olevassa viipperässä vinhaa vauhtia eikä sitä kauttakaan pääsisi kuin pienimmät uskaliaat yrittäjät. Nappaan pyyhkeen telineen päältä ja avaan sen varovasti. Jos vaikka sen sisälle olisi piiloutunut jokin. Kerrossiivooja ei taaskaan tuonut käsi- eikä kasvopyyhkeitä, joten joudun ottamaan kylpypyyhkeen. Pesen kasvoni aineella, jossa lukee anti-comedone, mutten silti usko akneni paranevan tuolla aineella.
Otan Aloe Vera-purkin ja annostelen sitä käteeni. Levitän sitä tulipunaisille olkapäilleni. Päiväinen lukuhetki auringon alla muistuttaa siten itsestään. Huomaan saaneni muutakin väriä, rusketus on selvää käsivarsissa ja jopa jaloissa. Aiemmin tehty epilointi on jättänyt muutamia punoittavia kohtia reisiin, mutta myös ne ovat saaneet osansa tropiikin auringosta.
Avaan tv:n seuraksi. Köriläs on ollut unten mailla jo tunteja, vaikka kello lähenee vasta puolta yötä. Tasainen kuorsaus täyttää hotellihuoneen eikä sitä pääse pakoon. Vilkaisen uudelleen wc:n ikkunaan. Kekkonen kipittää ikkunalaudalla ja häviää pian näkyvistä. Ne pitävät valosta, luulisin. WC:n ovessa henkarilla roikkuu Körilään koulupukupaita. Se on valkoinen, likainen jo nyt, ja muistan, kuinka olin aikeissa asetella uuden tuon käytetyn tilalle. Kuinka kaipaankaan silitysrautaa! Kyllä, luit oikein. En ole koskaan ennen kaivannut silitysrautaa. Räätäliltä tulleet paidat on kauniisti taiteltu muovipakkauksiin. Paitoja täytyy hieman kastella ja venytellä sekä jättää yöksi kuivumaan ja suoristumaan. Siten ne välttävät.
Mietin huomista päivää. Taidan syödä hotellin aamupalan Körilään kanssa, sillä minibaari on melko tyhjä. Tänään olisi ollut tarvetta kauppareissulle, mutta kaunis aurinkoinen ilta vaati vielä uima-altaaseen pulahtamista. Jos olen urhea, teen kauppareissun huomenna yksin. Se kylläkin vaatii huomattavaa rohkeutta, johon en ehkä ole kykenevä. Reitti on vaikeakulkuinen, mutta yksiviivainen. Osaisin kyllä. Voisin ottaa Targetin punaisen kangaskassin mukaan. Täkäläiset pussit ovat sangen ohuita ja pieniä. Voisin myös mennä Körilästä vastaan Mo chit-asemalle. Siinäkin tosin on omat puolensa, sillä sisäinen kompassini on ollut hukassa likimain aina. Yläterassille voin kyllä mennä. Sinne osaan ja osaan myös vaivatta takaisin.
Köriläs havahtui, lausui hiljaisella äänellä jotain käsittämätöntä ja nousi istumaan. Hän lienee vielä hieman unessaan. Niin käy usein. Hän myös puhuu unissaan satunnaisesti ja joskus jopa kävelee. Vastasin hänelle jotain, vain varmistaakseni, että hän on hereillä. Vessatauon jälkeen ei liene kauaakaan kun hän taas nukahtaa. Samaa voisin itsekin yrittää. Käyn siis vielä vilkaisemassa kekkosta ja laitan läppärin kannen kii, tv:n pois päältä ja silmät umpeen. Tilaisin siis yhden nukkumatin, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti