Tavaton tammikuu

Joten, on taas vierähtänyt jokunen tovi. Shame on me.. Mutta onpahan taas kerrottavaa. Viimeaikaiset päivitykset alkavat jokainen näin, pahoittelut!=)

Piipahdimme Singaporessa viisuminhakumatkalla. Oli hyvin virkistävää päästä sivistyksen pariin! Ilma tuoksui puhtaalta, ihmiset puhuivat englantia ja kadut olivat siistit. Hinnat sen sijaan olivat paikoin jopa kotimaata korkeammat. Niitä ei jäänyt ikävä. Asuimme vajaan viikon 85 Beach Garden Hotellissa, joka oli varsin nuhruinen, epäsiisti ja pieni hotelli. Henkilökunta oli aivan loistava! Astuessamme huoneeseemme olin viittä vaille hakemassa ihmesientä ja riepua lähikaupasta, sillä seinät olivat joskus olleet valkoiset, eivät enää aikoihin. Huoneen mitat olivat ehkä 3x3m, johon sisältyi wc-tilat, ne oli eroteltu lasiseinillä. Arkkitehdillä ei liennyt juuri muuta mielessä kuin tehokkuus suunnitteluvaiheessaan, joten kulku wc-tiloihin on melko hankalaa. Laitoin Körilään respaan valitusreissulle(kaikki kolme askelta) ja saimmekin uuden huoneen. Siisteystaso ei juuri muuttunut, mutta huone oli isompi ja itikat tipotiessään kylppäristä. Ai niin. Sähköjä ei meillä ollut ensimmäiseen vuorokauteen. Ilmastointilaite oli kytköksissä yleiseen verkkoon, joten viileyttä kyllä riitti. Ensimmäinen ilta silti kului tunnelmallisessa minitaskarin valossa. Eikä se edes haitannut. Olimme liikenteessä iltayhdeksään ja menimme aikaisin nukkumaan. Skypepuhelun ja nettiselailun jälkeen.

Aamuinen viisuminhaku Thaimaan suurlähetystöstä joudutti aikaista heräämistä, sillä pelipaikoilla tuli olla taas 9 pintaan. Jono oli jo tuolloin kymmenisen metriä. Kaikki tarvittavat paperit mukana menimme ulkokopin luukulle, jonne annoin passin välistä (lentokoneessa täytetyn) maahantulolomakkeen. Sain vastineeksi vip-passia muistuttavan kaulalätkän, jonka kanssa menimme itse lähetystöön. Vartin-puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme tiskille. Tapahtui pieni draama maastapoistumislippujen kanssa, joka aiheutti paniikin ja pienen reissun viereisen hotellin tietokonehuoneeseen. Jouduin varaamaan siis uuden lennon, noin lyhennettynä. Uuden lipun kanssa jätin siis uudestaan hakemukseni, joka otettiinkin vastaan ja jätin passin papereineen virkailijalle.

Jatkoimme matkaa kaupungille, Marina Bay Sandille tarkalleen ottaen. Se on se kolmiosainen torni, jonka päällä on "vene". Kaunis rakennus! Sen edessaä, heti takanani, on Art Science Museum, jossa emme piipahtaneet. Älkää antako pilvien hämätä - saimme molemmat Körilään kanssa varsin tulisen rusketuksen heti ensituntien aikana, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :) Päiväntasaaja 1 - Nellie -245.

Ostimme Hop on Hop Off-bussiin vuorokauden lipun, jonka avulla saimme mahtavan käsityksen kaupungista. Eli se on juuri se supernolo kaksikerrosbussi, jossa on avokatto. Jep, siellä me turisteiltiin kunnolla kameran kanssa. Kuljimme Little Indiaan, Chinatowniin, keskustaan, Beach roadille ja muutenkin ympäri Singaporea. Aivan mahtava tapa tutustua kaupunkiin kivasti persuksillaan istuen ja jäädä pois halutessaan. Suosittelen!

Hard Rock Colada

Tärkeinkin tuli saatua eli tarra passiin, joka oikeuttaa 2 kuukauden Thaimaassa oleskeluun. Seuraavan kanssa voi tulla ongelmia, sillä viisumeita on jo 3 kpl:tta. Voi siis olla, että emme edes yritä hakea enää tämän jälkeen uutta, vaan matkustelemme tarpeen tullen ympäri Aasiaa. Rajalla saan kuitenkin kuukauden leiman. Katsotaan.

Piipahdimme myös Hard Rock Caféssa. Ostin perinteisen t-paidan sekä itselleni että muistoksi. Körilään mielestä mulla on liikaa paitoja. Mun mielestä paitoja ei ole koskaan liikaa. Tosin meidän matkalaukut on kovasti eri mieltä.

Emme olleet koskaan käyneet Little Indiassa tai Chinatownissa, joten korjasimme asian. Otimme taksin Mustafa centreen, joka on siis Little Indiassa oleva ostoskeskus. Siellä oli aivan kaikkea! Hinnat olivat halvat Singaporen hintoihin nähden, joten paikkasimme hieman matkamuisto-osastoa. Koska kyseessä oli kuitenkin intialainen ostari, oli siellä paljon sen tyylisiä vaatteita ja tottakai paljon suklaata ja herkkuja. Löysin myös aivan mielettömän ihanan tunikan, mutta en kuitenkaan sitä ostanut. Se vaikutti hieman liian pieneltä. Nyt harmittaa.

Sen sijaan ostin itselleni sekä siskolleni Masala Dabbat, jotka ovat eräänlaisia mausterasioita. Lisään kuvan myöhemmin, jos löydän sen jostain.. Idea on siinä, että intialaisiin ruokiin käytetään useita, voimakkaita mausteita. Rasiassa on 6 pientä kippoa, joiden päälle tulee ensin välikansi ja siihen päälle vielä virallinen, oikea kansi. Kun avaat kannet, saat kaikki mausteet käyttöön ilman purkkien avaamisia ja häsläystä. Varsin hauska ja yksinkertainen idea.

Kolikoita tulevalle vuodelle!

Chinatown oli aivan oma maailmansa. Uuteenvuoteen valmistautuminen oli parhaillaan vauhdissa eikä voinut olla huomaamatta tulevaa hevosen vuotta. Alue oli tulvillaan keltaisia kultaisia kiinalaisia kolikoita ja teiden välissä kulki varsinainen hevoskulkue. Kaunista!  Ostimme matkamuistoksi kiinalaiset horoskooppipatsaat eli Köriläälle kukko ja itselleni apina.

Hevosen vuosi

Törmäsimme suomalaisturisteihin pariin, kolmeen otteeseen, enkä ihmettele. Kaupunki todella on näkemisenarvoinen! Aika kuluu aurinkoa palvoessa, syöden hyvin tai vain kierrellen. Kaupungin bussit olivat uudehkoja, samaa tasoa kuin TKL:n mikä tahansa linja, ja niitä kulki usein. Hinnoista en osaa sanoa, mutta halvempaa se taatusti olisi ollut kuin jatkuva takseilu. Myös metro ja skytrain kulkevat, mutta kumpaankaan ei tullut mentyä. Ainoa miinuspuoli oli jatkuvat rakennustelineet ja työmaa-alueet. Muuten kaupunki oli todella kaunis. Tuossa on vihreä puisto, tuossa taas 50-kerroksinen toimistokompleksi.

Kukkia. Oransseja kukkia.

En ole koskaan ollut erityisen kukkaihminen enkä taatusti tunnista juuri muita kuin ruusun, tulppaanin ja kallan, mutta Aasian värikkään kauniit kukat jotenkin ikuistuvat aina kännykkääni. En ymmärrä, miksi. Tai no, ymmärrän, sillä katsookaa nyt tuotakin kuvaa! Silmänkantamattomiin eksoottisen kauniinvärisiä kukkasia! Love it!

Olemme tutustuneet Thaimaan aikanamme Swensons-nimiseen jäätelöbaariin. He siis myyvät ainoastaan pelkkiä jäätelöannoksia. Ja niitä on joka paikassa! Mutta. Singaporessa onkin päätetty tarjota Swensonseilla myös ruokaa. Otinkin tuollaisen leipäkeiton, joka oli ihan ok, liki kelvollinen, mutta ei loistava. Leipäkuori oli kivan rapea, mutta keitto itsessään melkeinpä mauton. Idea tosin on hauska, kenties ranskalainen alkuperältään. Ja kyllä, lasken tällaiset kokeilut etnisiksi ruoiksi. =D Swensensillä todistin myös, kuinka käy syöminen täydessä burkassa. Se oli mielenkiintoista katsottavaa, vaikkakaan en tohtinut luonnollisesti seurata kovin tiiviisti...

Kotiinpaluu tapahtui hieman epäselvissä merkeissä, sillä Bangkokin tilanne on edelleen hyvin sekava. Olimme asennoituneet viipymään reissussa useamman ylimääräisen päivän, mutta niitä ei onneksi tarvittu, vaan pääsimme lentokentälle ja kotiin varsin näppärästi. Edes matkalla ei näkynyt merkkiäkään kaupungin levottomuuksista. Edelleenkään niitä ei edes huomaa, sillä emme keskustassa juurikaan poikkea. Ihmiset ajavat edelleen aamuisin töihin, menevät kauppaan, elävät normaalisti toisinsanoen. Eräs pikku seikka tosin on vielä luvassa - vaalit. Niiden vuoksi jopa koulut suljetaan ensi viikon jälkeen viikoksi. Suunnitteilla on matka Hua Hiniin. Katsotaan, saadaanko tällä varotusajalla jotain varattua. Kaupunkilomat ovat hirmu ihania, mutta altaallakin on melko makeeta ihoansa käristää ja juoda drinkkejä. Siitä sitten enemmän myöhemmin!

Erityisen viileät ilmat ovat saapuneet Thaimaahan. Parhaillaan yölämpötila on jopa 15 astetta. Se vaatii jo pitkiä housuja ja paitaa ulkona, sillä ilman kosteusaste tuntuu lisäävän viileyttä. Enää ei tule vastaan lämpimän ilman seinämää ulos mennessä, vaan ilma on jopa viileämpi kuin sisällä. Hrrr! Köriläälle ilma on vallan passeli, mutta itse vilukissana vedin tänään pörröiset chincillasukat jalkaan ja kääriydyin peiton alle. Edes päivällä ei kaipaa ilmastointilaitetta kuin harvoin, öisin se tulee laitettua päälle. Pidämme viileässä nukkumisesta.

Ja viimeisenä: Miksi The Walking Dead ei voi jo jatkua?!? Vielä 3 sunnuntaita. Liikaa! Että osaa ärsyttää. Lakkasin jo katsomasta loppukauden trailereita, sillä en oikeastaan edes halua vielä tietää, mitä on tulossa. Facebook-ryhmissä keskustelu käy kovana ja spekulaatiot lentävät, mutta en usko mitään ennen kuin näen. Missä on Judith? Ketkä selvisivät? Tuleeko sarjaan uusia hahmoja? Grrr!!! 

Ihanaa Uutta Vuotta!

Altaalta

 Vuosi 2013 oli vähintäänkin ikimuistoinen. Mukaan mahtui paljon iloja, mutta toisaalta myös hyvästejä, ikuisiakin. Tulen muistamaan vuoden paremmin kuin monen muun. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole ylitse toisen, mutta yksi tunne on ylitse muiden: se, kun lähdimme Helsinki-Vantaalta omaisuutemme pakattuna varastokoppiin, mukanamme vain muutama vaatekappale ja mahanpohjan kutina, hypystä tuntemattomaan. Ei tietoa, mitä perillä odottaa. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. Muistan ajatelleeni, että tässä sitä mennään, kaikki tuttu jää nyt taakse. Joskus elämä vain on tarua ihmeellisempää.

Bangkoklaista liikennettä, ilman mielenilmauksia!

Läheisemme ovat kauhulla seuranneet kaupunkimme levottomuuksia. Olemme pysytelleet poissa, jopa sisätiloissa, levottomuuksien tieltä. Matkamme Koh Samuille sattui samalle päivälle kuin ensimmäinen suurmielenosoitus ja lähdimmekin Don Mueangille pari tuntia liian aikaisin välttääksemme tietukokset. Oikea ratkaisu. Tiet tukittiin vain pari tuntia kentälle saapumisemme jälkeen. Olisimme voineet missata lennon täysin. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan juuri varaamamme Singaporen reissun turbulenssia, sillä lähestyvät vaalit ovat nostattaneet uhkauksia jopa "Bangkokin sulkemisesta", mitä sekään sitten tarkoittaneekaan. Bangkok Post on auttanut suunnattomasti pysymään levottomuuksien perässä siinä missä Kasetsart University, Suomen suurlähetystö FB:ssa ja Suomen lehdistö raahaa kaukana perässä eikä tietoa tunnu juuri irtoavan. 

Olen lähinnä huolissani paluulennosta, sillä jos Bangkok oikeasti suljetaan, jäämmekö tien päälle vai mitä ihmettä. Bangkok Postin mukaan on varauduttava vähintään 5 päivän sulkuun, mutta se saattaa venähtää jopa parinkymmeneen päivään. Järkevää olisi matkustaa johonkin jokseensakin halpaan maahan odottamaan tilanteen rauhoittumista viisumin vuoksi. Olisi aivan yhdentekevää, missä viettäisimme aikamme jos emme pääsisi kotiin, joten olisi turhaa kuluttaa viisumia odottelun vuoksi. Siinä missä jokin Thaimaan unelmasaarista kutsuisikin... =)

Samuin satamasta

Singapore ei ole vaihtoehto, sillä on nimittäin Aasian kalleimman kaupungin maine, eikä turhaan. Hotellin löytäminen ei ollut helppoa edes normaalibudjettisille, kuten me! Hostellit eivät innosta eivätkä alk.100€ yöhinnat. Alkaen! Toivon hyviä ilmoja edes, jotta ei tarvitse jäädä hotellihuoneelle pohtimaan sadepäivän menovinkkejä.

Mainitsin aiemmin Samuin keikan. Otimme muutaman päivän ja lähdimme AirAsian siivin kohti Suratthania. Halpa AirAsia on kelpo vaihtoehto, jos pitää matkustamisesta. Suora lento Samuille olisi kustantanut Bangkok Airwaysilla liki 250€, mutta lento Suratthaniin, bussimatka Lipa Noiriin ja lauttamatka Samuin satamaan kustansi yhteensä noin 30€. Aikaa toki kului liki 5 tuntia enemmän kuin nopeaan puolen tunnin suoraan lentoon, mutta lauttamatkalla ehti kuvata ohilipuvia saaria ja ihailla merta.

Unelmarantaa Samuilla

Samuilla tapasimme työkaverini ja hänen ystävänsä sekä melko mukavan rantaelämän. Halvat (ja hyvät!) drinksut veivät kielen mennessään, puhumattakaan uskomattomasta katukeittiöstä. Onhan niitä täälläkin, mutta ruoka Samuilla oli enemmän länsimaiseen makuun suunnattu maisseineen ja uuniperunoineen. Rannalla piipahdimme aurinkoa palvomassa ja Köriläs sai jopa houkuteltua mereen kuolleiden kalojen, meduusojen ja roskien sekaan. Kyllä, roskien. Niitä ajelehti rantaan tasaisin väliajoin, milloin tyhjiä energiajuomapulloja, milloin tunnistamattomia myttyjä. Vesi oli silti ihanan lämmintä ja oli todella vaikea kuvitella jossain olevan parhaillaan talvi, kylmä, jäistä ja lumista. Ehdimme jo unohtaa taivahan vesihanat, jotka ovat olleet Bangkokin osalta säpissä kuukauden, mutta jotka olivat parhaillaan auki Samuilla. Monsuunisateet. Likainen sade ei silti estänyt hauskanpitoa. Sain jopa herkkuterkut Suomesta, suklaata ja salmiakkia! Paljon!

Missä palmupuut on puita vain?

Joulu taas onnistui kohtalaisesti, kiitos upouuden uunin! Sain siis tehtyä porkkana- ja perunalaatikoita sekä piparkakkuja. Innostuin myös siinä määrin uudesta rakkineesta (ja Joulusta), että pyöräytin pulliakin! Joulu muuten oli varsin vaatimaton, syömisen jälkeen avasimme pari pakettiamme ja vain olimme.
Uusi vuosi taas vaihtui ihaillen maisemia pimeällä kattoterassilla kuohuviiniä juoden ja varsin vähäisiä ilotulituksia katsellen. Ilta venyi aamuun Whatsapp-keskustelun siivittämänä.

Joten, nyt vuosi jatkuu odotellen Singaporen matkaa ja mielenilmauksia. Teimme jo check-innin, joten pian voi alkaa miettiä pakkaamista. :) Eipä muuta kuin mahtavaa vuoden jatkoa juuri sinulle!

Terveisiä MBK:lta!

Joulukuusta

Havahduin juuri siihen todellisuuteen, että edellisestä postauksesta on liki kuukausi aikaa. Ei voi olla! Lupaus itselleni viikottaisesta päivityksestä ei pitänyt. Tällä kertaa ei ole mitään tekosyytä. Aikaa on ollut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Joskus näin.

Huominen Koh Samuin lento lähenee, samoin Thaimaan hallituksen vastaiset protestit. Mielenosoitukset ovat olleetkin tauolla kuninkaan syntymäpäivien vuoksi, mutta heti maanantaiaamuna on melkoinen paskamyrsky odotettavissa. Olimme onneksi varanneet aamulennon, joten suurimmat marssit tapahtuvat meidän joko ollessa terminaalissa tai lentokoneessa. Körilään yliopisto on edelleen suljettuna ja he ovat kehoittaneet oppilaita pysyttelemään sisätiloissa oman turvallisuuden vuoksi. Asuinpaikkamme on ikäänkuin matkan varrella keskustan ja hallintorakennusten välillä, joissa suurimmat levottomuudet tulevat olemaan. Lähitie tulee täyttymään ihmismassoista. Hienoinen huoli leijuu ilmassa, mitä tuleman pitää, sillä olen ymmärtänyt tämän taistelun vietävän "loppuun asti", mitä se ikinä tarkoittaneenkaan. Onko torstaina turvallista saapua lentokentälle ja onko kotikatu enää olemassa(tottakai se on, mutta olen nainen ja siksi huolissani..)?

Niin, Samui, rantalomalle siis vihdoinkin! Auringossa olemme kylpeneet jo, mutta pitkät hiekkarannat ja meri-ilma on jäänyt puuttumaan. Pääsemme nauttimaan työkaverini mieluistasta seurasta hänen viettäessä viisikymppisiään tropiikissa! Samalla vaihdamme kuulumisia ja odotankin kuulevani, miten viimeiset kuukaudet ovat työpaikalla kuluneet. Kumma juttu tuokin, ei töihin kuulu olla ikävä.. =D

Körilään ensimmäinen lukukausi alkaa olla lopuillaan. Seuraavien kahden viikon aikana pidetään loppukokeet, jonka jälkeen jäädään ansaitulle(?) joulutauolle. Samalla myös epäilijät saavat nenillensä ensimmäisten ansaittujen kurssipisteiden ropistessa ns. vaihtokassaan. Uudenvuoden suunnitelmia ei ole. Osaavatkohan paikalliset edes vaihtaa vuotta oikein ja vaihtuuko vuosi meidän kanssa yhtäaikaa(vrt. kiinalainen kalenteri)? Jouluksi on perinteisesti suuria suunnitelmia: teen perinneruokia niin pitkälti kuin lähimarketin valikoima antaa myöden ja olen jopa uskaltautumassa itse piparkakkujen paistoon. Niin, saanko esitellä tuoreimman perheenjäsenemme uunin! Ostoon vaikutti lähinnä nato ja nyty Ameriikanmaalta ja kuva, jossa oli uunituoreita karjalanpiiraita. Kiitos. Kiitos kovasti. =D Pian siis "joudun" piirakkahommiin ensimmäistä kertaa elämässäni! Toisaalta olen innoissani, toisaalta olisin odottanut suurempaa keittiötä ja kunnon välineitä Suomenkamaralla. Mitäpä sitä ei kunnon vaimo tekisi ukkopahan hyväksi..?

Facebookia seuraavat eivät ole voineet olla huomaamatta uusinta glögikokeiluani, josta olen varsin ylpeä. Yritän olla kehaisematta tuotoksiani liikaa, mutta litkuni läpäisi hyvin Sefistikoituneen Körilään Virallisen Makutestin, joten en voi olla kuin tyytyväinen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain omenamehua, mutta Samuin keikan jälkeen otan käsittelyyni mustaherukkamehun, jota yllättäen lähikauppa myy. En olisi ikipäivänä uskonut! Mausteita ostin melko shokeeraavasti Chatuchakista, ne on siellä vain halpoja, ja kaikkea löytyi mukavasti. Jopa huisin pitkiä kanelitankoja, mutta Körilään mielestä niitä ei tarvittu. Tylsä.

Odotan jo suunnattomasti Joulua ja ruokien valmistusta! Tunnelman luominen on hieman ongelmallista, mutta pidämme muutamasta perinteestä huolen. Sydämeeni Joulun teen.. Tien toisella puolella on aivan ihastuttava valomeri, josta pyrin otoksia vielä nappaamaan. Eihän ne kameraan tallennu lainkaan yhtä hienosti, mutta saatte edes käsityksen.. Ja lisäänkin sellaisia taas kunhan ehdin, viimeistään Jouluvalmisteluista. =)

Koko maailma leipoo(paitsi minä)

Joulu on lempiaikaani vuodesta. Kynttilöitä, tunnelmaa, tuoksuja, sallimuksia. Vastakohtia. Valoa pimeydessä, lämmin peitto yökylmällä. Lumi, pakkanen ja päivien lyhyys muuttuvat hermojaraastavasta hurmaavaksi. Olen siis jouluihminen.

Pettymys onkin suuri, kun tänä vuonna en ole tuossa itselle niin mieluisassa ympäristössä. Kuinka paljon tahansa pyrkisinkään, en voi olla oma jouluitseni täällä tropiikissa. Ilman uunia en saa kaipaamiani ruokia, ilman lunta ei ole oikeaa tunnelmaa. En voisi koskaan kuvitella karkaavani jouluksi ulkomaille, siis Suomesta. Ymmärrän toki niitä ihmisiä, jotka niin tekevät, sillä kaikki tuo sähläys ja puuha saattaa saada karvat nousemaan.

Tämä joulu tulee siis ilman laatikoita, kinkkua ja tietenkin limppua. Jonkun vuoden takainen perinne katkeaa tänä vuonna, mutta jatkuu varmasti ensi vuonna. Yritin etsiä takuureseptiäni netistä, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Olen yleensä muutaman ylimääräisen valmistanut vanhemmille sekä joillekin ystäville, joiden tiedän arvostavan elettä. Jotkut antavat kukkia, minä jaan limppuja. =)

Ongelma onkin juhla-aterian kokoaminen paikallisista aineksista ilman uunia. Apua! Perunoita ja ?? Olen pari lisukeideaa jo saanut, mutta pääruoan kanssa on varsinainen, noh, päänvaiva. Kalaa? Hunajamarinoitua possua? Voi ei. Kerron kun keksin.

Tunnelmaan päästäkseni aloitin eilen korttien askartelun. Pari ekaa ideaa meni metsään, mutta jo kolmas onnistui melko kivasti. Laitan päivityskuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Koska aikaa minulla riittää, otin melko työlään projektin itselleni. Ehkä noita kortteja ei tule tänäkään vuonna montaa lähetettyä. Varastojen täyttö silti on edessä, mikä tarkoittaa reissua viikonloppuna Chatuchakiin, markkinoille. Se tietää myös lompakon selvää kevenemistä, sillä ei osaa olla ostamatta liki ilmaisia nauhoja. Niitä siis melkein jaetaan siellä. =)

Facecbook-seinälleni ilmestyy liki päivittäin toinen toistaan ihanampia luomuksia, siis leipomuksia. Minusta on hirmu ihanaa, että nykypäivän hektisyys ei ole vaikuttanut sellaiseen perustaitoon kuin leivonta, vaikka kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan makoisampia valmishöttelöitä. Omatekemä on aina omatekemä. Se vaiva, tuoreus, lisäaineettomuus ja toki ulkonäkö on aina vaivanarvoista. Arvostan kovasti! Ystävissäni on mestarileipurien ainesta. Nykyleivonta on hieman erilaista kuin ennen, sillä tarvikkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. On sokerimassaa, suklaataidetta sekä paljon erilaisia aineita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mielikuvitus on vain rajana. Jopa sokerihöttösiä kakunkuvia saa pienen sankarin kakkuun. Olen päättänyt ottaa ystäviäni hieman kiinni kunhan saavun Suomeen, sillä pidän leivonnasta. Harrastan sitä aivan liian harvoin! Jopa peruspullat kuulostavat juuri nyt taivaallisilta! 

Korvapäivitys: kuulo palailee hiljalleen eli tulehduskin mennee jo ohi. Korva ei ole vielä täysin normaali, mutta eiköhän kuulokin palaudu ennenpitkää. Ainakin haukottelu saa korvat poksumaan, joten sitä olenkin harrastanut urakalla viime aikoina. :)

Hyvää ja pahaa

Voisinpa sanoa, että Kuala Lumpurin reissusta on selvitty. Sain viikonloppuna nimittäin kolmannen antibioottikuurin tuohon korvaani, joka ei ota parantuakseen. Haluaisin jo energiaa päästä altaalle, kuntosalille ja kaupungillekin. ;) Eilen sain siivottua liki koko kämpän ja olokin oli vähemmän kuumeinen. Hienoa, ehkä tämä kuuri vihdoin auttaa! Kolmatta viikkoa lukossa ollut korvakin antoi palautumisen merkkejä ja lumpsahteli lupaavasti. Onneksi ei rasahdellut, se tekee hyvin kipeää. Lääkärit eivät ole ottaneet tosissaan tuota lukkiutumista, sillä he vain kehottavat "puhaltelemaan" siihen. Turhauttavaa... Kolmasti olen siitä maininnut kahdelle eri lääkärille ilman reagointia. Raivostuttavaa! Onneksi se nyt tosiaan tulehduksen toivon mukaan mennessä ohi on aukeamassa.

Sitten hieman vakavampiin asioihin. Körilään aamutunnit peruttiin eilen punapaitojen mielenosoituksen vuoksi. Punapaidat vastustavat hallituksen korrutoitumista ja asian tiimoilta on viitisen vuotta sitten käyty verisiäkin taisteluita. Luulen turistien olevan turvassa, kunhan noudatetaan normaalia varovaisuutta ja vältetään suuria väkijoukkoja eikä varta vasten hakeuduta vaikeuksiin. Perussettiä. Keltapaidat taas puolustavat hallitusta. Onkin varsin väärä aika käyttää kyseisenvärisiä paitoja, kumpaakaan. Tietoa mielenosoituksista ei juuri englanniksi löydy, joten toivon Körilään koulun ilmoittavan, jos jotain aihetta paniikkiin on. Onneksi asustelemme esikaupunkialuella eikä täällä siten juuri levottomuuksia näy.

Toinen vakavampi aihe on taifuuni, joka pyyhkäisi Filippiinien yli tuhoisin seurauksia. Näillä nurkilla niitä toki riittää liki kerran kuukaudessa, mutta meidän naapurustoon ne eivät yleensä saavu. Parhaillaan tuo taifuuni matkaa Vietnamissa eli aivan tuossa rajanaapurissa. Meikäläisten kotiovelle sen ei pitäisi saapua, mutta parempi tarkastaa. En ole kummastakaan asiasta kertomassa äitiliinille, sillä hänellä on nyt juuri muutakin mietittävää - hän menetti juuri isänsä. Yksi, tai kaksi huolta lisää ei ole juuri nyt se, mitä hän tarvitsee.

Olemme harrastaneet varsin kevytmielisiä huvituksia Panda landissa, jossa idea on yksinkertainen: paikka on täynnä pehmoleluja ja niitä saa erilaista peleistä. Se koura-juttu, jossa ohjataan parilla joystickintapaisella ja meidän suosikki: Suomessakin on niitä kolikkopelejä, joissa on kaksi tasoa ja niistä ylempi liikkuu hitaasti edestakaisin. Jos tiputat kolikon oikeaan kohtaan, saatat tipauttaa kolikon alemmalle tasolle, joka taas tipauttaa kolikoita(toivon mukaan) voittokaukaloon. Noh, tämä toimii siis erilaisilla pehmoleluilla! Olemme keränneet niitä jo toistakymmentä. Voittaneet! On hyljettä, Angry Birdsiä, ankkaa ja Furbya. Köriläs on varsin inhottavasti sitä mieltä, että niitä ei aleta kuljettaa kotiSuomeen. Haluaisin siis lahjoittaa ne hyvän asian vuoksi. Löysin netistä vähävaraisille tarvikkeita kuljettavan hyväntekeväisyysfirman, jonne päätinkin lahjoittaa nuo pehmikset. Tai mitä niistä on jäljellä, sillä ajattelin ilahduttaa myös sukulais- ja kummilapsia. Samainen firma ottaa vastaan kaikkea mahdollista, mitä ihminen tarvitsee: keittiötarvikkeita, lakanoita, hygieniatarvikeita... Joten löysin samalla ratkaisun myös siihen, mihin toimitamme ne käyttötavarat, joita emme enää vuotemme jälkeen tarvitse. Mahtavaa! Voi olla, että saan Köriläänkin taivuteltua ostamaan pikkuisen uusiakin tarvikkeita aivan heitä varten. On ihana ilahduttaa jotakuta, joka oikeasti tarvitsee meille muille itsestäänselvyyksiä.

Kuala Lumpur

Pitkän tauon jälkeen on taas syytä kirjoitella kuulumisia. Siitä onkin jo kauan! Liian kauan. Mistähän pitäisi aloittaa?

Noh, viimeisimpänä voisin kertoa Kuala Lumpurin reissusta. Siitä ei kovasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Lähtö oli siis viikko sitten lauantaina ja onneksi pääsimme ihan tuosta Don Mueangin lähikentältä. Lento itsessään vie pari tuntia suuntaansa, varsin nopea pyrähdys siis. Matkustimme AirAsian Airbus 320:llä, juuri se malli, jota inhoan. Jalkatilaa on riittävästi, jos olet 160cm pitkä etkä lainkaan ylipainoinen(polvieni eteen jäi tilaa noin tuuman verran) ja koneen paineenvaihtelu on jotain aivan käsittämätöntä. Körilään 190risat senttimetriä oli varsin tukalasti koko matkan, mutta onneksi lento ei ollut buukattu täyteen. Saimme koko kolmen paikan rivin itsellemme. Onneksi.

Taksin saaminen on aina oma ongelmansa näemmä Aasian maissa. Hyvä kun olet jalkasi saanut lentokoneesta ulos kun joku tulee tarjoamaan ylihintaista taksimatkaa haluamaasi päämäärään. Virallisen taksin löytäminen voi olla työlästä ja ainakin näin ensikertalaiselle varsin tuskaista. Löysimme kuitenkin taksin ja olimme hieman puolen yön jälkeen hotellilla, Leo Expressillä. Vastassa oli hyvin englantia puhuva vastaanottovirkailija, joka hoiti hommansa tehokkaasti ja pian olimmekin huoneessamme. Huone itsessään oli pienen pieni koppi, mutta eihän sinne oltu tultu aikaa viettämään hotellihuoneessa. Se ainakin oli aikomus.

Huone ei tietenkään ollut kuten kuvissa, mutta varsin kelvollinen silti. Likainen ja huoltamaton se oli, mutta ötökkävapaa, mikä oli varsin mieluinen yllätys. Sänky oli tasoa sotilaallisen pehmeä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Nukkuminen on paikoin tuskallista. Neljänteen kerrokseemme kuului tien melu kuin seiniä ei olisi ollut, mutta itseäni se ei haitannut. Malesialaiset kuskit tööttäilivät varsin estottomasti jopa keskellä yötä, jolloin liikennettä riitti silloinkin, vaikkakin vähemmässä määrin.

Olimme siis juuri saaneet skypepuhelun pakettiin kun sanoin Köriläälle voivani hieman pahoin. Se yö ja seurava päivä kuluikin mahataudissa. Otin kassiapteekista Osmosalin, viimeisen, ja olo parani melkein heti. Maanantai kului vielä hieman kevyessä yläpilvessä, mutta tiistaina olin jo liki oma itseni. Saimme viisumin haettua Thaimaan suurlähetystöstä ja kiertelimme viimein kaupunkia. Keskiviikko oli thaimaalainen lomapäivä Chulalongkorn, joten haimme passini vasta torstaina, jossa oli kuin olikin viisumitarra välissä! Kuitenkin olo oli taas hieman huono ja kuumeinenkin. Perjantai olikin virallinen sairaspäivä. Lauantaina, eilen, lento lähti iltakuudelta ja huoneen luovutus tapahtui tavalliseen aikaan, 12 päivällä. Päätimme mennä suoraan lentokentälle, siellä olisi ainakin istumapaikkoja, ruokaa, juomaa eikä tulisi kiirekään ehtiä koneeseen. Olimme siis melko pitkän siivun terminaalissa, mutta shoppailimme, kahvittelimme ja yritimme ottaa loikoisasti. Onneksi aika kului edes jotensakin nopeasti, samoin itse lento, joten pian olimmekin takaisin Bangkokissa, kotona.

Sunnuntai onkin kulunut toipuessa, mutta huomenna aiomme testata Thaimaan terveydenhuoltojärjestelmää, joka kuuleman mukaan eroaa omastamme merkittävästi. Siitä enemmän myöhemmin. =)

Kolmas kerta toden sanoo

Nopeat liikkeet ovat näyttäviä - sellaisen teimmekin toissapäivänä. Asumme nyt kolmannessa huushollissa ja tämä onkin sitten se virallinen viimeinen, jollei mitään mullistavaa tapahdu.

Kaikki alkoi entisen hotellimme sähkölaskusta. Kuukauden ajan olimme antaneet ilmastointilaitteiden ja sähköjen olla päällä ei nyt huolettomasti, mutta silti melko liberaalisti. Lasku tipautti parin leukoja lattiaan, josta niitä keräiltiin hetken aikaa: summa oli 10 000 bahtia, 250€. Liikaa, tuhahdimme! Mietimme, voiko summa olla niin suuri. Yläkerran saksalaispoika oli saanut talouteensa 6000 bahtin laskun ja he olivat katsoneet hyvin tarkkaan omaa kulutustaan. Ei voi olla totta, mietimme, hotellin on pakko vetää välistä. Meiltä molemmilta.

Mietimme vielä tarkempaan: hotellin huoneiden pohja oli hyvin huonosti suunniteltu eikä se sallinut ilman kiertää huoneesta toiseen vapaasti. Ilmastointilaitteet(2kpl) olivat vanhoja ja taatusti veivät sähköä. Jääkaappi oli "uutuuden kellertävä", varmasti siis myös varsinainen energiasyöppö. Istuimme hotellin johtajan kanssa pöydän ääreen ja totesimme hotellin olevan liian kallis meille. Hän oli hyvin ystävällinen japanilaisnainen, joka puhui hyvää englantia(ainoana koko hotellissa) ja jo parin tunnin päästä tästä olimme uudella kämpällä - kodilla.

Tarinasta puuttuu edellisen päivän tapahtumat, jona kävimme katsomassa Supalai Parkin asuntoja ja samaan hengenvetoon varasimme yhden vapainaolleista asunnoista. Luulimme menneemme hotelliin, mutta sattuma toi meidät samannimiseen asuinrakennukseen. Ihmettelimme, kun vuokranvälittäjä kertoi vuoden olevan minimiasuinaika - eihän mikään hotelli voi olla sellainen. Myöhemmin ilmeni vasta samannimisyys hotellin kanssa.

Yhtälailla kaikki, nyt asumme mukavasti 50m2 asunnossa, jossa on hieman tilaa ja ennenkaikkea kodinomainen tunnelma. Kunnon keittiö ja pesukone! Olen aivan ekstaasissa! Matkaa Körilään koululle on pidemmälti eli hänen on kuljettava taksilla, mutta häntä ei kuulemma haittaa. Yleiset tilat ovat myös mainiot: pienen kuntosalin ikkuna suuntaa kauniille ja isolle altaalle, ja kaikkialla on kukkaistutuksia. Missään ei ole näkynyt vielä kuoriaisia, torakoita tai muitakaan. Kaksi kekkosta olemme nähneet, tai siis lähinnä Köriläs, eikä nuokaan olennot ole huoneeseen asti eksyneet.

Lähialue on myös mukava: heti alhaalla on pari ruokapaikkaa ja pienenpieni minimarket, josta tuli mieleen lapsuuden kesälomat pienillä paikkakunnilla. Lähialueella on Seven/eleven ja parikin ostoskeskittymää. Kävelymatkan päässä on myös isoja ostoskeskuksia sekä Mo Chitin skytrain asema, josta pääsee keskustan tuntumaan kymmenessä minuutissa. Alue on siis mieluinen ja yritämme myös päästä sen faktan yli, että taksikuskit eivät tänne helpolla löydä samannimisen hotellin vuoksi. Saimme vuokranvälittäjältä elintärkeät osoitekortit, joita taksikuskit sitten ihmettelevät. Valkolaisia vuokra-alueella, kaikkea sitä kuulee! Ja varsinkin näin esikaupunkialuella!