Kuala Lumpur

Pitkän tauon jälkeen on taas syytä kirjoitella kuulumisia. Siitä onkin jo kauan! Liian kauan. Mistähän pitäisi aloittaa?

Noh, viimeisimpänä voisin kertoa Kuala Lumpurin reissusta. Siitä ei kovasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Lähtö oli siis viikko sitten lauantaina ja onneksi pääsimme ihan tuosta Don Mueangin lähikentältä. Lento itsessään vie pari tuntia suuntaansa, varsin nopea pyrähdys siis. Matkustimme AirAsian Airbus 320:llä, juuri se malli, jota inhoan. Jalkatilaa on riittävästi, jos olet 160cm pitkä etkä lainkaan ylipainoinen(polvieni eteen jäi tilaa noin tuuman verran) ja koneen paineenvaihtelu on jotain aivan käsittämätöntä. Körilään 190risat senttimetriä oli varsin tukalasti koko matkan, mutta onneksi lento ei ollut buukattu täyteen. Saimme koko kolmen paikan rivin itsellemme. Onneksi.

Taksin saaminen on aina oma ongelmansa näemmä Aasian maissa. Hyvä kun olet jalkasi saanut lentokoneesta ulos kun joku tulee tarjoamaan ylihintaista taksimatkaa haluamaasi päämäärään. Virallisen taksin löytäminen voi olla työlästä ja ainakin näin ensikertalaiselle varsin tuskaista. Löysimme kuitenkin taksin ja olimme hieman puolen yön jälkeen hotellilla, Leo Expressillä. Vastassa oli hyvin englantia puhuva vastaanottovirkailija, joka hoiti hommansa tehokkaasti ja pian olimmekin huoneessamme. Huone itsessään oli pienen pieni koppi, mutta eihän sinne oltu tultu aikaa viettämään hotellihuoneessa. Se ainakin oli aikomus.

Huone ei tietenkään ollut kuten kuvissa, mutta varsin kelvollinen silti. Likainen ja huoltamaton se oli, mutta ötökkävapaa, mikä oli varsin mieluinen yllätys. Sänky oli tasoa sotilaallisen pehmeä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Nukkuminen on paikoin tuskallista. Neljänteen kerrokseemme kuului tien melu kuin seiniä ei olisi ollut, mutta itseäni se ei haitannut. Malesialaiset kuskit tööttäilivät varsin estottomasti jopa keskellä yötä, jolloin liikennettä riitti silloinkin, vaikkakin vähemmässä määrin.

Olimme siis juuri saaneet skypepuhelun pakettiin kun sanoin Köriläälle voivani hieman pahoin. Se yö ja seurava päivä kuluikin mahataudissa. Otin kassiapteekista Osmosalin, viimeisen, ja olo parani melkein heti. Maanantai kului vielä hieman kevyessä yläpilvessä, mutta tiistaina olin jo liki oma itseni. Saimme viisumin haettua Thaimaan suurlähetystöstä ja kiertelimme viimein kaupunkia. Keskiviikko oli thaimaalainen lomapäivä Chulalongkorn, joten haimme passini vasta torstaina, jossa oli kuin olikin viisumitarra välissä! Kuitenkin olo oli taas hieman huono ja kuumeinenkin. Perjantai olikin virallinen sairaspäivä. Lauantaina, eilen, lento lähti iltakuudelta ja huoneen luovutus tapahtui tavalliseen aikaan, 12 päivällä. Päätimme mennä suoraan lentokentälle, siellä olisi ainakin istumapaikkoja, ruokaa, juomaa eikä tulisi kiirekään ehtiä koneeseen. Olimme siis melko pitkän siivun terminaalissa, mutta shoppailimme, kahvittelimme ja yritimme ottaa loikoisasti. Onneksi aika kului edes jotensakin nopeasti, samoin itse lento, joten pian olimmekin takaisin Bangkokissa, kotona.

Sunnuntai onkin kulunut toipuessa, mutta huomenna aiomme testata Thaimaan terveydenhuoltojärjestelmää, joka kuuleman mukaan eroaa omastamme merkittävästi. Siitä enemmän myöhemmin. =)