Havahduin juuri siihen todellisuuteen, että edellisestä postauksesta on liki kuukausi aikaa. Ei voi olla! Lupaus itselleni viikottaisesta päivityksestä ei pitänyt. Tällä kertaa ei ole mitään tekosyytä. Aikaa on ollut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Joskus näin.
Huominen Koh Samuin lento lähenee, samoin Thaimaan hallituksen vastaiset protestit. Mielenosoitukset ovat olleetkin tauolla kuninkaan syntymäpäivien vuoksi, mutta heti maanantaiaamuna on melkoinen paskamyrsky odotettavissa. Olimme onneksi varanneet aamulennon, joten suurimmat marssit tapahtuvat meidän joko ollessa terminaalissa tai lentokoneessa. Körilään yliopisto on edelleen suljettuna ja he ovat kehoittaneet oppilaita pysyttelemään sisätiloissa oman turvallisuuden vuoksi. Asuinpaikkamme on ikäänkuin matkan varrella keskustan ja hallintorakennusten välillä, joissa suurimmat levottomuudet tulevat olemaan. Lähitie tulee täyttymään ihmismassoista. Hienoinen huoli leijuu ilmassa, mitä tuleman pitää, sillä olen ymmärtänyt tämän taistelun vietävän "loppuun asti", mitä se ikinä tarkoittaneenkaan. Onko torstaina turvallista saapua lentokentälle ja onko kotikatu enää olemassa(tottakai se on, mutta olen nainen ja siksi huolissani..)?
Niin, Samui, rantalomalle siis vihdoinkin! Auringossa olemme kylpeneet jo, mutta pitkät hiekkarannat ja meri-ilma on jäänyt puuttumaan. Pääsemme nauttimaan työkaverini mieluistasta seurasta hänen viettäessä viisikymppisiään tropiikissa! Samalla vaihdamme kuulumisia ja odotankin kuulevani, miten viimeiset kuukaudet ovat työpaikalla kuluneet. Kumma juttu tuokin, ei töihin kuulu olla ikävä.. =D
Körilään ensimmäinen lukukausi alkaa olla lopuillaan. Seuraavien kahden viikon aikana pidetään loppukokeet, jonka jälkeen jäädään ansaitulle(?) joulutauolle. Samalla myös epäilijät saavat nenillensä ensimmäisten ansaittujen kurssipisteiden ropistessa ns. vaihtokassaan. Uudenvuoden suunnitelmia ei ole. Osaavatkohan paikalliset edes vaihtaa vuotta oikein ja vaihtuuko vuosi meidän kanssa yhtäaikaa(vrt. kiinalainen kalenteri)? Jouluksi on perinteisesti suuria suunnitelmia: teen perinneruokia niin pitkälti kuin lähimarketin valikoima antaa myöden ja olen jopa uskaltautumassa itse piparkakkujen paistoon. Niin, saanko esitellä tuoreimman perheenjäsenemme uunin! Ostoon vaikutti lähinnä nato ja nyty Ameriikanmaalta ja kuva, jossa oli uunituoreita karjalanpiiraita. Kiitos. Kiitos kovasti. =D Pian siis "joudun" piirakkahommiin ensimmäistä kertaa elämässäni! Toisaalta olen innoissani, toisaalta olisin odottanut suurempaa keittiötä ja kunnon välineitä Suomenkamaralla. Mitäpä sitä ei kunnon vaimo tekisi ukkopahan hyväksi..?
Facebookia seuraavat eivät ole voineet olla huomaamatta uusinta glögikokeiluani, josta olen varsin ylpeä. Yritän olla kehaisematta tuotoksiani liikaa, mutta litkuni läpäisi hyvin Sefistikoituneen Körilään Virallisen Makutestin, joten en voi olla kuin tyytyväinen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain omenamehua, mutta Samuin keikan jälkeen otan käsittelyyni mustaherukkamehun, jota yllättäen lähikauppa myy. En olisi ikipäivänä uskonut! Mausteita ostin melko shokeeraavasti Chatuchakista, ne on siellä vain halpoja, ja kaikkea löytyi mukavasti. Jopa huisin pitkiä kanelitankoja, mutta Körilään mielestä niitä ei tarvittu. Tylsä.
Odotan jo suunnattomasti Joulua ja ruokien valmistusta! Tunnelman luominen on hieman ongelmallista, mutta pidämme muutamasta perinteestä huolen. Sydämeeni Joulun teen.. Tien toisella puolella on aivan ihastuttava valomeri, josta pyrin otoksia vielä nappaamaan. Eihän ne kameraan tallennu lainkaan yhtä hienosti, mutta saatte edes käsityksen.. Ja lisäänkin sellaisia taas kunhan ehdin, viimeistään Jouluvalmisteluista. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti