Nopeat liikkeet ovat näyttäviä - sellaisen teimmekin toissapäivänä. Asumme nyt kolmannessa huushollissa ja tämä onkin sitten se virallinen viimeinen, jollei mitään mullistavaa tapahdu.
Kaikki alkoi entisen hotellimme sähkölaskusta. Kuukauden ajan olimme antaneet ilmastointilaitteiden ja sähköjen olla päällä ei nyt huolettomasti, mutta silti melko liberaalisti. Lasku tipautti parin leukoja lattiaan, josta niitä keräiltiin hetken aikaa: summa oli 10 000 bahtia, 250€. Liikaa, tuhahdimme! Mietimme, voiko summa olla niin suuri. Yläkerran saksalaispoika oli saanut talouteensa 6000 bahtin laskun ja he olivat katsoneet hyvin tarkkaan omaa kulutustaan. Ei voi olla totta, mietimme, hotellin on pakko vetää välistä. Meiltä molemmilta.
Mietimme vielä tarkempaan: hotellin huoneiden pohja oli hyvin huonosti suunniteltu eikä se sallinut ilman kiertää huoneesta toiseen vapaasti. Ilmastointilaitteet(2kpl) olivat vanhoja ja taatusti veivät sähköä. Jääkaappi oli "uutuuden kellertävä", varmasti siis myös varsinainen energiasyöppö. Istuimme hotellin johtajan kanssa pöydän ääreen ja totesimme hotellin olevan liian kallis meille. Hän oli hyvin ystävällinen japanilaisnainen, joka puhui hyvää englantia(ainoana koko hotellissa) ja jo parin tunnin päästä tästä olimme uudella kämpällä - kodilla.
Tarinasta puuttuu edellisen päivän tapahtumat, jona kävimme katsomassa Supalai Parkin asuntoja ja samaan hengenvetoon varasimme yhden vapainaolleista asunnoista. Luulimme menneemme hotelliin, mutta sattuma toi meidät samannimiseen asuinrakennukseen. Ihmettelimme, kun vuokranvälittäjä kertoi vuoden olevan minimiasuinaika - eihän mikään hotelli voi olla sellainen. Myöhemmin ilmeni vasta samannimisyys hotellin kanssa.
Yhtälailla kaikki, nyt asumme mukavasti 50m2 asunnossa, jossa on hieman tilaa ja ennenkaikkea kodinomainen tunnelma. Kunnon keittiö ja pesukone! Olen aivan ekstaasissa! Matkaa Körilään koululle on pidemmälti eli hänen on kuljettava taksilla, mutta häntä ei kuulemma haittaa. Yleiset tilat ovat myös mainiot: pienen kuntosalin ikkuna suuntaa kauniille ja isolle altaalle, ja kaikkialla on kukkaistutuksia. Missään ei ole näkynyt vielä kuoriaisia, torakoita tai muitakaan. Kaksi kekkosta olemme nähneet, tai siis lähinnä Köriläs, eikä nuokaan olennot ole huoneeseen asti eksyneet.
Lähialue on myös mukava: heti alhaalla on pari ruokapaikkaa ja pienenpieni minimarket, josta tuli mieleen lapsuuden kesälomat pienillä paikkakunnilla. Lähialueella on Seven/eleven ja parikin ostoskeskittymää. Kävelymatkan päässä on myös isoja ostoskeskuksia sekä Mo Chitin skytrain asema, josta pääsee keskustan tuntumaan kymmenessä minuutissa. Alue on siis mieluinen ja yritämme myös päästä sen faktan yli, että taksikuskit eivät tänne helpolla löydä samannimisen hotellin vuoksi. Saimme vuokranvälittäjältä elintärkeät osoitekortit, joita taksikuskit sitten ihmettelevät. Valkolaisia vuokra-alueella, kaikkea sitä kuulee! Ja varsinkin näin esikaupunkialuella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti