Joulu on lempiaikaani vuodesta. Kynttilöitä, tunnelmaa, tuoksuja, sallimuksia. Vastakohtia. Valoa pimeydessä, lämmin peitto yökylmällä. Lumi, pakkanen ja päivien lyhyys muuttuvat hermojaraastavasta hurmaavaksi. Olen siis jouluihminen.
Pettymys onkin suuri, kun tänä vuonna en ole tuossa itselle niin mieluisassa ympäristössä. Kuinka paljon tahansa pyrkisinkään, en voi olla oma jouluitseni täällä tropiikissa. Ilman uunia en saa kaipaamiani ruokia, ilman lunta ei ole oikeaa tunnelmaa. En voisi koskaan kuvitella karkaavani jouluksi ulkomaille, siis Suomesta. Ymmärrän toki niitä ihmisiä, jotka niin tekevät, sillä kaikki tuo sähläys ja puuha saattaa saada karvat nousemaan.
Tämä joulu tulee siis ilman laatikoita, kinkkua ja tietenkin limppua. Jonkun vuoden takainen perinne katkeaa tänä vuonna, mutta jatkuu varmasti ensi vuonna. Yritin etsiä takuureseptiäni netistä, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Olen yleensä muutaman ylimääräisen valmistanut vanhemmille sekä joillekin ystäville, joiden tiedän arvostavan elettä. Jotkut antavat kukkia, minä jaan limppuja. =)
Ongelma onkin juhla-aterian kokoaminen paikallisista aineksista ilman uunia. Apua! Perunoita ja ?? Olen pari lisukeideaa jo saanut, mutta pääruoan kanssa on varsinainen, noh, päänvaiva. Kalaa? Hunajamarinoitua possua? Voi ei. Kerron kun keksin.
Tunnelmaan päästäkseni aloitin eilen korttien askartelun. Pari ekaa ideaa meni metsään, mutta jo kolmas onnistui melko kivasti. Laitan päivityskuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Koska aikaa minulla riittää, otin melko työlään projektin itselleni. Ehkä noita kortteja ei tule tänäkään vuonna montaa lähetettyä. Varastojen täyttö silti on edessä, mikä tarkoittaa reissua viikonloppuna Chatuchakiin, markkinoille. Se tietää myös lompakon selvää kevenemistä, sillä ei osaa olla ostamatta liki ilmaisia nauhoja. Niitä siis melkein jaetaan siellä. =)
Facecbook-seinälleni ilmestyy liki päivittäin toinen toistaan ihanampia luomuksia, siis leipomuksia. Minusta on hirmu ihanaa, että nykypäivän hektisyys ei ole vaikuttanut sellaiseen perustaitoon kuin leivonta, vaikka kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan makoisampia valmishöttelöitä. Omatekemä on aina omatekemä. Se vaiva, tuoreus, lisäaineettomuus ja toki ulkonäkö on aina vaivanarvoista. Arvostan kovasti! Ystävissäni on mestarileipurien ainesta. Nykyleivonta on hieman erilaista kuin ennen, sillä tarvikkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. On sokerimassaa, suklaataidetta sekä paljon erilaisia aineita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mielikuvitus on vain rajana. Jopa sokerihöttösiä kakunkuvia saa pienen sankarin kakkuun. Olen päättänyt ottaa ystäviäni hieman kiinni kunhan saavun Suomeen, sillä pidän leivonnasta. Harrastan sitä aivan liian harvoin! Jopa peruspullat kuulostavat juuri nyt taivaallisilta!
Korvapäivitys: kuulo palailee hiljalleen eli tulehduskin mennee jo ohi. Korva ei ole vielä täysin normaali, mutta eiköhän kuulokin palaudu ennenpitkää. Ainakin haukottelu saa korvat poksumaan, joten sitä olenkin harrastanut urakalla viime aikoina. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti