Joulu - ainahan se on mielessä. Sisäinen jouluintoilijani on päässyt valloilleen tuoden ympärilleen epäuskoisia hymähtelyjä ja pään pyörittelyjä. Ei sille mitään voi, joulu on vaan niin ihanaa aikaa.
Sanotaan, että joulu on lasten juhla. On se tietenkin sitäkin, mutta se ei ole milestäni ainoastaan lasten juhla. Minä, lapseton, nautin joulun laittamisesta hyvine ruokineen, rauhallisine tunnelmineen ja juhlavuuksineen. En ole säännöllisten illalliskutsujen ihminen, joten se ainut kerta vuodessa on minulle ainutlaatuinen. Kankaiset lautasliinat, pitkään ja hartaudella valmistettu ruoka, kynttilät, hyvä viini ja juustoja, olemisen ihanuus. Ruokasyntejä on luonnollisesti: yösyöminen, suolainen-makea -kierre, napostelu, meetvursti.
Joka vuosi pyrin ylittämään itseni ja keksimään uusia twistejä. Tänä vuonna päänvaivaa tuottaa joulukortit, joiden mallia en ole edelleenkään päättänyt. Ja niiden tukee olla valmiit kuukauden päästä! Voi tätä hulluutta!
Luonnollisesti aloitin jo aktiivikalenterinkin suunnittelun. Toisin sanoen se on jo suunniteltu, mutta mietin vielä toteutusta. Niin monia ihania tapoja, mikä on se oikea? =D Pinterestin löytämisen jälkeen ideoista ei ole ollut pulaa ja joskus kehittelen niitä ihan tyhjästäkin, omasta päästäni. Tulen jakamaan kalenterini täällä lähiaikoina, joten voit vapaasti hypätä aktiivireen kyytiin tai vain ihmetellä vierestä maankamaralla, kuten normaali-ihmiset.
Perunalaatikko on ikuinen ongelmani. Se ei suostu imeltymään ja olenkin viime vuonna tehnyt pyhän lupauksen dumpata koko idea imellyttämisestä ja reippaasti vain lisään siirapin perunamassaan. Kunnes! En suostunutkaan luovuttamaan eli tänäkin vuonna valvon uunin vieressä imellyttämisprosessia jauholusikka kädessä vahtien lämpötilaa ja todennäköisesti turhautuen. Mutta yritän vielä kerran. Viimeisen kerran.Taas. Ongelmani on käsittääkseni joko liian kiinteä massa tai se, etten ole antanut perunankuorien olla. Viime vuonna yritin nettihitiksi noussutta tapaa tehdä viillot perunoihin, mutta se on ilmeisesti nou-nou. Sormien polttaminen kuorimisen aikana on siis edessä. Hyi. Tahmeaakin. Ällöä. Mutta ilmeisen tarpeellista. Varaan silti siirappia kaiken varalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti