Lomaa odotellessa

Kevään kaipuu. Sulat tiet, lämmin aurinko ja ensimmäinen t-paitakeli. Sitä ei nyt saanut, mitä tilasin, aamuinen -20 asteen pakkanen välihousuineen ja tuplapaitoineen ei lupaa kevään tuloa. Vanha kansa sanoo lohduttavasti, että lumet lähtee sitten kertaheitolla. Työkaveri kertoi hiirenkorvien tulevan toukokuun puolessa välissä. Hän ottaa tammikuun ensimmäisten plussakelien aikaan koivun oksia maljakkoon ja laskee, kuinka monta päivää kestää hiirenkorvien tulo ja sitten niin monta viikkoa on jäljellä luonnossa kevääseen. Samainen työkaveri on opettanut myös, mistä lasketaan pääsiäinen. Tiedätkö itse? Se on kevätpäivän tasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Siksi se siis vaihtelee joka vuosi.

Välittäjää olen edelleen vailla asunnollemme. Vielä ei olla päästy esittelyihin asti, vaikka niitäkin joka sunnuntai on seutu väärällään. Köriläs on varsin epäaktiivinen asian suhteen, vaikka sillon tällöin toteaakin jotain sen suuntaista, että eiköhän sitä pian pitäisi... Sitten kun listaan lähialueen eri esittelyt ja vaihtoehdot, ei sitten jaksakaan juuri nyt perehtyä. Miehet...

Toukokuu on monessa mielessä odotettu. Silloin nimittäin selviää Körilään vaihtokuviot! Jos lähdetään niin minne lähdetään. Koska lähdetään on jo tiedossa, tai ainakin alustavat tutkinnat ovat johtaneet erääseen aivan tiettyyn heinäkuun viikonloppuun. Työpaikalla kaipaavat myös kovasti tietoa, jotta voidaan palkata uusi työntekijä tilalleni siksi aikaa. Ja itsekin toki haluan jo päästä suunnittelemaan loppukesää. Toukokuun lopulla käykin melkoinen kuhina kaiken suunnittelun ja pohtimisen kanssa. Silloin bloggailen todennäköisesti enemmänkin surffailun lomassa ja laitan linkkejä muistiin, yms.

Juttelin pomoni kanssa lomasta ja kyselin taas tyhmiä, tällä kertaa sitä, että meneekö lomaltapaluurahat, jos pidän loman suoraan ennen vuorottelua eli en käy välissä töissä. Kuukausipalkkalaisena näin ei kuulemma käy, joten kesäloman alku merkitsee pitkän vapaaputken alkua. Kaikki 6 viikkoa lomaa siis kerralla ennen vuorttista. Jihuu! Ensi vuonna lomaa ei sitten juuri jää talvelle, mutta haittaneeko tuo... =D Ja seuraavaan vuoteenkin se vaikuttaa, mutta eipä se oikeasti ole niin vaarallista. Säästövapaita pomoni ei suosi eli niitä en lähtenyt edes vonkaamaankaan. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että on enää kolme täyttä kuukautta aikaa! Hui!

Mieli on jo tehnyt kotiaan Alankomaihin, vaikka muitakin ihania vaihtoehtojakin on. Asuntoja olen jo surffaillut, jotka maksavat n.800€ kalustettuina ja taisivat olla iso osa vielä kolmioitakin. Saamme mahdolliset vieraat majoitettua mukavasti. Finnairin lento(menopaluu) maksaisi 200€/nuppi Amsterdamiin, josta on vielä matkaa joko Groningeniin tai Venloon. Bussi, juna vai joku muu? Poissuljettua ei tosin ole sekään, että ajamme autolla Ruotsin kautta Tanskaan ja sieltä Saksan kautta Alankomaihin. Hampuriin ja Travemundeen pääsee lautallakin, mutta se kuulosti melko kalliilta kesäaikana. Liki 900€ auton ja hytin kanssa! Lauttamatka kestää 27 tuntia eli hytti olisi melko olennainen nukkumisen kannalta, pelkkä "kansipaikka" sisältyy n.150€ hintaan. Per pää. Plus auto. Kallista.

Korvaleikkauksesta ei ole vielä kuulunut mitään, joten kiltisti odottelen lääkärisedän aikaa ensi viikolla, jolloin hän tehnee päätöksen asiasta. Toivon kovasti operaatiota ennen kesää, jos siis sellainen on pakko suorittaa, sillä kesällä on muutakin tekemistä kuin sairastella. Ja jos on lennettävä, korva ehtii parantua riittävästi. Kai tuokin operaatio osuu juuri toukokuulle. Jolloin on muutakin mietittävää.

Mieluusti kertoisin jotain uuttakin, mutta sellaista ei vielä valitettavasti ole. Mieluusti myös seuraavassa bloggauksessani kertoisin meidän löytäneen kiinteistönvälittäjän omalle kotoisellemme. Sitä siis odotellessa... Ihanaa keväänodotusta, anyways!

Vallan mahdotonta lipundeerausta!

Ihanaa aurinkoista naistenpäivää! Aamun rapea 20 asteen pakkanenkin on noussut varsin sopivaan kolmeen pakkasasteeseen. Jos vain olisin ulkoilmaihminen... =)

Olipa ilmasto viileä tai lämmin, on viikonloppu pyhitettävä kaavakkeiden täyttämiseen. Yhteensä 18 eri lipuketta. Vaihtohakemus, apurahahakemus, mikäliehakemus... Kaikki kuuteen kertaan, joka oppilaitokseen omansa. Kuulostaa melko helpolta. Kunhan saa homman alkuun. Tekemättömät työt ajaa ihmisen hulluuteen! Tai sitten vain minut.

Aikataulussakin on vielä ongelmia. Kaiken yhteensovittaminen on melko ongelmallista. Miksi?
1. Loma, pahimmassa tapauksessa kaikki 6 viikkoa, on pidettävä ennen vuorottelun alkua
2. Kylpyhuoneen remontti taloyhtiön puolesta(kosteuden vuoksi) on vielä suunnitteluasteella eikä siten edistä myyntiä. Saattaa jopa vaikeuttaa huomattavasti. Vaikka ongelmia ei pitäisi ilmetä
3. Tuontiautoa ajatellen, on minun pakko asua maassa yli vuoden. Jotta Köriläs saadaan tyytyväiseksi...
4. Mieluusti jättäisin vuorottelijani opettelemaan aluettani ns. kesäaikaan, jolloin koulu ei vielä ole alkanut. Hän saisi mahdollisuuden tutustua uuteen työhönsä rauhassa ja voisi viimeistellä kesän peruspesuja. Ja myös palaisin vuorottelusta peruspesuaikaan, jolloin työn suunnittelu on vapaampaa

Vaihtoehtoja on siis varsin rajallisesti. Sellaisia, jotka Köriläskin hyväksyy. Sellaisia, jotka itse hyväksyn. Mutta olen varmasti jo keksimässä ratkaisun. Ihan näillä näppäimillä. Ihan varmasti! Ehdottoman epäilemättömän varmasti.

Chamber of Horror

Oma rauhani rikkoontui jo joku aika sitten. Lääkäri totesi oikeanpuoleisessa tärykalvossani reiän ja sainkin lähetteen spesialistille. Se aika on parin viikon päästä. Tiedän tosin mitä odottaa. Jollei reikä umpene omia aikojaan, se joudutaan leikkaamaan. Operaation nimi on myringoplastia(engl. myringoplasty) ja siinä korvan taakse tehdään viilto, jota kautta päästään käsiksi tärykalvoon. Kalvolle asetetaan pala omaa kudosta, jonka tulisi kasvaa kiinni. Easy piecy. Not. Sairaslomaa ropsahtaa pari-kolme viikkoa eikä sinä aikana saa rasittua. Korvaan sattuu ja hiuksia ei saa pestä ensimmäisen viikon aikana(ei saa kastua) ja sinä aikana on myös korvakäytävä täynnä antibakteerista geeliä sekä muuta roinaa. Kuulo ei siis pelaa sinä aikana. Menin tietenkin katselemaan erään leikkausvideon. Ei ehkä fiksuinta, mutta nyt ainakin tiedän, mitä odottaa. Ihminen kai pelkää eniten tuntematonta.

Lentokoneeseen voin astua 4-6 viikkoa operaation jälkeen eli sormet ristissä pikaiselle leikkausajalle! Helpottava tieto, joka ei muuten löytynyt helposti. Oli sitten kyseessä pitkä(jei!) tai lyhyt(oukkis...) lento. =) Löysin muuten sellaiset kuin earplanesit. Siis korviin laitettavat tulpat, joiden tarkoitus on estää kivulias poksahtelu ja paine. Kokeilen ehdottomasti!

...Ja annetaan hautua kannen alla viitisen päivää.

Kutsuvat minua välillä äkkipikaiseksi. Ovat oikeassa. Reagoin usein ennenkuin ehdin ajatella kunnolla. Kutsuvat minua myös hitaaksi. Ovat osittain oikeassa. Tarvitsen aikaa miettiä. Olen siis melko keskivertonainen - voin olla kahta asiaa yhtäaikaa, päinvastaisiakin. Kuin aurinkoisen lämpöinen talvipäivä.

Huomasin lämpeneväni Eurooppa-ajatukselle. Tarvitsi vain löytää oikeanlainen kohde. Ja hieman aikaa sulatella asiaa. Vielä ei olla sillä asteella, että ykköstoiveen ohi ajettaisiin, mutta vaihtoehto E ei kuulosta enää niin heikolta. Olen surffaillut Erasmusu-sivun kautta vuokra-asuntoja Bulgariasta, Kreikasta, Italiasta ja, omasta suosikistani, Hollanista. Groningenin kaupunki on tunnettu opiskelijakaupunki, jossa puhutaan sujuvaa englantia! Vuokrat ovat melko halpoja ja huoneistot kalustettuja halutessa, ja hintataso on melko halpa. Tosin melko lailla on vaikeaa löytää kalliimpi hintataso kuin omamme...=)

Tarkoitus ei toki ole viettää liikaa aikaa asunnossa, sillä Köriläs on varsin rauhaton pakkaus. Veikkaankin, että aina on laukku pakattuna ja liput varattuna jonnekin uuteen ja mielenkiintoiseen paikkaan. Itse innostuin Pisan kaltevasta tornista, Eiffel-tornista ja kyllähän joku rantalomaviikonloppukin aika ihanalta kuulostaa, vaikka Bulgarian rannikolle. Tai Kroatiaan, jonne on jo kauan ennustettu turistiryntäystä.

Saan usein kyselyjä siitä, mitä aion puuhata vuoden. Mitä itse tekisit, jos voisit tehdä mitä vain? Listallani on muun muassa uuden kielen opiskelu ja kovasti olisin innostunut myös leipomisesta. Harry Potter-sarja on myös luettava alkuperäiskielellä. Kuulostaa kuin se olisi jotain muinaiskreikkaa.. =) Mutta tekemistä siis on aina. Otan aikaa siis vain itselleni ja Köriläälle. Sounds like a plan, right?

Tänään, olen patsas (en pulu)

Hiljaista. Melkein voisi kuulla nuppineulan tippuvan pumpuliin. Raportointi on ollut vähäistä viime aikoina, koska ei yksinkertaisesti ole ollut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi nyt.

Ykköstoiveena oleva Amerikan suunta on hieman heikoilla jäillä. Körilään vaihtoyhteyshenkilö on hankkimassa vain yhtä vaihtopaikkaa koko Pohjois-Amerikkaan. Yksi. Koko koululle. Kun kaikki bisnesopiskelijat ovat etusijalla. Lohdutonta. Epätoivoista. Mahdotonta. Huokaus.

Vaihtoehdoksi jää puristaa tiukasti sormet ristiin ja toivoa parasta. Samalla peläten pahinta. Mahdollisuudet ovat prosenteissa alle yhden käden sormissa laskettavissa, mutta nyt jos koskaan ei pidä antaa epätoivon vallata mieltä. Kun on elämää, on toivoa. Joskus sitä vaan löytää timantin tunkiolta. En missään nimessä nimitä muita vaihtoehtoja tunkioksi, ainakaan ääneen. Mitä muita vaihtoehtoja on?

Paljonkin. On vain päästävä itsensä yli ja suunnattava Eurooppaan. Silmienpyöräytys. Toisille se olisi unelmien täyttymyt. Itävalta, Saksa, Hollanti, Romania, Bulgaria, Kreikka, Italia... Miksi kaikissa on sellainen toiseksiparhaan klangi? Sellainen mennään-nyt-hyvänen-aika-sitten-edes-tuonne -sävy. Ehkä kyseessä on laajempialainen perinteinen suomalainen itseinho, joka ei rajoitu oman valtion rajoihin vaan maanosan.

Sittenhän on vielä eräs vaihtoehto. Vaihtoehto B. Vaihtoehto Bangkok. Ei hullumpi! Mutta ei Amerikka.

Tämä on suurta! Tämä on ihme! Tämä on totta!

Aamu alkoi kuten mikä tahansa ilkeä maanataiaamu - toivoen, että edes mahatauti tulisi ja iskisi, jotta ei tarvitsisi liikahtaa töihin. Liskojen yö vei veronsa ja kuten usein, juuri ennen kellon soittoa uni maistui parhaimmin. Julmaa! Maanantaiaamut ovat aina sitä aikaa, jolloin ihmiset ovat oppineet välttämään seuraani. En vain ole sosiaalisella tuulella. En ole nukkunut. Ei kiinnosta.

Kahvitauolle päästyäni aamukiukuttelu oli jo hieman laantunut. Olin saanut purettua suuren kasan energiaa työtekoon. Jos olisin toimistohommissa, olisin sietämätön. Selasin hieman puhelinta, joka muuten ei ollut oma tuttu HTC:ni vaan lainassa oleva tiiliskivi, ja huomasin saaneeni sähköpostia. Kukahan se tämä on? En tunne. Kuka lie. Katson kuitenkin.

Kannatti. Maili oli työttömyyskassasta. Luin viestin uudelleen ja uudelleen. Hymy levisi kasvoilleni - tämähän tarkoittaa sitä, että työhistoriaa on riittävästi. Eli voin jäädä vuorotteluvapaalle kun haluan! Mieletöntä!

Puolet varmistettu. Toista puolta ei voi jättää muiden huoleksi, se on varmistettava myös itse. Ja se on luonnollisesti Körilään vaihto-osuus. Siihen palaan myöhemmin keväällä.

Näin sitä paniikkia luodaan...

...ainakin omassa päässä. Englanninkieli on aina ollut mieluinen. Pidän sen soinnusta ja ekstrovertaalisesta(onko tämä edes sana?) esitystavasta. Positiivisuus ja energisyys kuvaavat sitä mielestäni osuvasti. Välittäminenkin jopa, vaikkakin näin suomalaisesta näkökannasta se jos mikä on teennäistä.

Englanti kuulostaa niin helpota. Kun joku toinen sitä puhuu. Helppoa. Harjoittelu tekee mestarin. Joskus ajattelen englanniksi, ihan huvin vuoksi, ilman syytä. Vain, koska se on hauskaa. Kamalaa on todeta, että avatessasi suusi sieltä tuleekin joukko epämääräisiä sanoja ööm- ja aam-äänteillä maustettuna.

Siksi siis paniikki-ilmiö. Siksi, että viisumihaastattelu käydään englanniksi. Paniikki. Pieni sanastokertaus on siis enemmän kuin paikallaan. Kun pääsen alkuun, uskon kyllä pärjääväni jotenkin. Huomasin sen viime kesän lomareissulla: alussa kieli meni moninkertaiseen merimiessolmuun, mutta löystyi mukavasti viikkojen kuluessa, eihän ollut muutakaan vaihtoehtoa. Silti, kamalaa. Silti, paniikki.