Aamu alkoi kuten mikä tahansa ilkeä maanataiaamu - toivoen, että edes mahatauti tulisi ja iskisi, jotta ei tarvitsisi liikahtaa töihin. Liskojen yö vei veronsa ja kuten usein, juuri ennen kellon soittoa uni maistui parhaimmin. Julmaa! Maanantaiaamut ovat aina sitä aikaa, jolloin ihmiset ovat oppineet välttämään seuraani. En vain ole sosiaalisella tuulella. En ole nukkunut. Ei kiinnosta.
Kahvitauolle päästyäni aamukiukuttelu oli jo hieman laantunut. Olin saanut purettua suuren kasan energiaa työtekoon. Jos olisin toimistohommissa, olisin sietämätön. Selasin hieman puhelinta, joka muuten ei ollut oma tuttu HTC:ni vaan lainassa oleva tiiliskivi, ja huomasin saaneeni sähköpostia. Kukahan se tämä on? En tunne. Kuka lie. Katson kuitenkin.
Kannatti. Maili oli työttömyyskassasta. Luin viestin uudelleen ja uudelleen. Hymy levisi kasvoilleni - tämähän tarkoittaa sitä, että työhistoriaa on riittävästi. Eli voin jäädä vuorotteluvapaalle kun haluan! Mieletöntä!
Puolet varmistettu. Toista puolta ei voi jättää muiden huoleksi, se on varmistettava myös itse. Ja se on luonnollisesti Körilään vaihto-osuus. Siihen palaan myöhemmin keväällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti