...ainakin omassa päässä. Englanninkieli on aina ollut mieluinen. Pidän sen soinnusta ja ekstrovertaalisesta(onko tämä edes sana?) esitystavasta. Positiivisuus ja energisyys kuvaavat sitä mielestäni osuvasti. Välittäminenkin jopa, vaikkakin näin suomalaisesta näkökannasta se jos mikä on teennäistä.
Englanti kuulostaa niin helpota. Kun joku toinen sitä puhuu. Helppoa. Harjoittelu tekee mestarin. Joskus ajattelen englanniksi, ihan huvin vuoksi, ilman syytä. Vain, koska se on hauskaa. Kamalaa on todeta, että avatessasi suusi sieltä tuleekin joukko epämääräisiä sanoja ööm- ja aam-äänteillä maustettuna.
Siksi siis paniikki-ilmiö. Siksi, että viisumihaastattelu käydään englanniksi. Paniikki. Pieni sanastokertaus on siis enemmän kuin paikallaan. Kun pääsen alkuun, uskon kyllä pärjääväni jotenkin. Huomasin sen viime kesän lomareissulla: alussa kieli meni moninkertaiseen merimiessolmuun, mutta löystyi mukavasti viikkojen kuluessa, eihän ollut muutakaan vaihtoehtoa. Silti, kamalaa. Silti, paniikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti