Hiljaista. Melkein voisi kuulla nuppineulan tippuvan pumpuliin. Raportointi on ollut vähäistä viime aikoina, koska ei yksinkertaisesti ole ollut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi nyt.
Ykköstoiveena oleva Amerikan suunta on hieman heikoilla jäillä. Körilään vaihtoyhteyshenkilö on hankkimassa vain yhtä vaihtopaikkaa koko Pohjois-Amerikkaan. Yksi. Koko koululle. Kun kaikki bisnesopiskelijat ovat etusijalla. Lohdutonta. Epätoivoista. Mahdotonta. Huokaus.
Vaihtoehdoksi jää puristaa tiukasti sormet ristiin ja toivoa parasta. Samalla peläten pahinta. Mahdollisuudet ovat prosenteissa alle yhden käden sormissa laskettavissa, mutta nyt jos koskaan ei pidä antaa epätoivon vallata mieltä. Kun on elämää, on toivoa. Joskus sitä vaan löytää timantin tunkiolta. En missään nimessä nimitä muita vaihtoehtoja tunkioksi, ainakaan ääneen. Mitä muita vaihtoehtoja on?
Paljonkin. On vain päästävä itsensä yli ja suunnattava Eurooppaan. Silmienpyöräytys. Toisille se olisi unelmien täyttymyt. Itävalta, Saksa, Hollanti, Romania, Bulgaria, Kreikka, Italia... Miksi kaikissa on sellainen toiseksiparhaan klangi? Sellainen mennään-nyt-hyvänen-aika-sitten-edes-tuonne -sävy. Ehkä kyseessä on laajempialainen perinteinen suomalainen itseinho, joka ei rajoitu oman valtion rajoihin vaan maanosan.
Sittenhän on vielä eräs vaihtoehto. Vaihtoehto B. Vaihtoehto Bangkok. Ei hullumpi! Mutta ei Amerikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti