Liki 4 viikkoa on kulunut siitä kun saavuimme. Neljästä viikosta on selvitty, jollei hyvin, niin ainakin välttävästi. Pian on siis alettava täyttää uudelleen matkalaukkuja. Kuulosta epätoivoiselta! Jos kysyt miksi, luehan viime päivitys.
Nykyisen hotellin sijaintia tulee kieltämättä ikävä. Melko kätevästi liki kilometrin päässä päätiestä, mutta kuitenkin tarpeeksi syrjässä, silti palveluja on ulottuvilla. Tuk-tuk- palvelu on myös sellainen, jota kaipaan. Miinuspuolena toki Körilään koulumatka, joka kestää ruuhkista riippuen tunnin. Seuraava residenssi sijaitsee aivan koulun vieressä, kävelymatka on vain 10 minuuttia! Keskustaan kulku vaikeutuu siis huomattavasti, mutta toivon mukaan emme vallan hylkää käteviä ostareita skytrainin matkan varrella. Eihän siellä käydä edes päivittäin.
Moni on ihmetellyt, kuinka saan aikani kulumaan. Itselleni se ei koskaan ole ollut ongelma, ajan kuluttaminen. Tiesin jo aiemmin, että seuraamani Pretty Little Liars-sarja(Valehtelevat viettelijät?) perustuu kirjasarjaan, josta ilmestyy vieläkin kirjoja. Tarkalleen niitä on nyt ilmestynyt 13kpl ja nro 14 ilmestyy joulukuussa. Niiden parissa kulunee hetki jos toinenkin. Mietin viime yönä, joka oli varsin uneton, että voisin tilata kirjat http://www.bookdepository.co.uk:sta ja lähettää ne Suomeen itselleni, tai tarkemmin ottaen anopilleni, kunhan olen lukenut ne ensin täällä. Lähettäminen maksaa jotain, mutta kirjat matkalaukussa eivät houkuta. Kuinka sitten saisin kaikki paitani mahtumaan? :D
Nykyisen hotellin siivouspalvelu ei siirry valitettavasti/onneksi seuraavaan asuinpaikkaamme. Toki tämä oli tiedossa, sillä hintaan vaikutti suunnattomasti kyseisen palvelun tilaaminen. Ja mielellänihän minä siivoan, eihän sitä tarvitse joka päivä tehdä. Vaatteiden puhdistaminen monimutkaistuu hieman, sillä hotellin tarjoama pesulapalvelu veloittaa 60 bahtia vaatekappaleelta, joka on siis 1,5€. Toivon löytäväni halvemman vaihtoehdon lähimaastosta. Ainakin aluksi pesetämme isot vaatekappaleet, kuten housut, paidat ja mekot, mutta pikkupyykin suoritan nyrkkipyykkinä. Sain jo esimakua hieman kun sotkin valkea t-paitani currykastikkeeseen. Pesin samalla Körilään pari valkeaa koulupaitaa ja yhdet kalsarit, joihin farkut olivat jo tehneet värjäymiä. Ne eivät olisi pesulassa puhdistuneet. Ostin pienen pussin Vanish whitea eli valkaisin ne oikeastaan. Ja niin tuli valkeus! Hieman kaipaan vielä opettelua, mutta Google on apunani tässäkin hankalassa asiassa.
Tulevassa asuinpaikassamme on paljon hyvää. Kuntosali, uima-allas, jääkaappi, paljon muita vaihto-opiskelijoita. Mutta gekko-ongelmasta emme pääse eroon. Tilanne on varsin ristiriitainen, sillä niin epämiellyttäviä kuin nuo liskoisat veikkoset ovatkin, ne herkuttelevat kaikilla sellaisilla hyönteisillä, joita en voi sietää. Missä gekko, siellä ei hyönteisiä. Missä hyönteisiä, siellä ei gekkoja. Pyrimme erilaisin keinoin pitämään kekkoset poissa asuintilasta, sillä Köriläs ei varmasti lähde kesken koulupäivää pelastamaan minua kekkoshyökkäykseltä. Yritän totutella ajatukseen.
Summa summarum, päiväni kuluvat siivotessa, pyykätessä, tiskatessa, lukiessa, kuntoillessa, uidessa, ruokaa laittaessa, paetessa kekkosia ja luulen mahduttavani vielä bloggailun johonkin väliin. Kuka vielä pohtii, kuinka saan päiväni kulumaan? :)
tiistai 27. elokuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Paitoja. Paitoja. Paitoja!
Taas kerran olen omien ennakkoluulojeni vanki. Tämän postauksen oli tarkoitus kertoa shoppailusta. Kyllähän se kertookin, aikanaan, mutta sitä ennen sanoisin muutaman sanasen aiheesta muotibloggailu.
En ymmärrä, miksi kyseinen sana nostattaa niskakarvat pystyyn. Moni asia elämässä kertoo esteettisyydestä nauttimisesta. Taidenäyttelyt, arkitehtuuri, jopa henkinen esteettisyys musiikki, on mielestäni aivan ok. Miksi siis muodin analysointi on niin kovin vastenmielistä?
Onko kyseessä mielikuva blogista, jossa on vain kuvia kuvatekstillä "Tää on söpö", Tää on niiiiin ihq!!1", "Tää sopis ton topin kanssa" tai "Miksi kukaan käyttäisi oranssia toppia keltaisten shortsien kanssa?". Mielessäni on tällainen kuva. Voiko muodista saada mitään syväluotaavaa? Voiko niinkin pinnallinen ihminen kuin muotibloggaaja olla muuta kuin sahajauhoaivoinen idiootti? Onko muoti pinnallista? Onko muotia seuraavat pinnallisia?
Henkilökohtaisesti en muodista välitä. Välitän toki miltä näytän, mutta en välitä viimeisimmistä virtauksista suoraan Pariisista. Syksyn muotiväri, en tiedä, ei kiinnosta! Käytän yleensä perusvaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja saavat minut tuntemaan oloni hyväksi. Lapsuuden niukkavaraisuus jätti jälkensä enkä halua koreilla vaatteilla, se ei kiinnosta. Vaatteita ostetaan vain tarpeeseen.
Tämän sanottuani on erittäin kiusallista esitellä kuvia tähänastisista ostoksistani. Teen sen kuitenkin! Olen nimittäin aivan shoppailuhullu, huomasin.
Jollet ole huomannut, vaatteet ovat täällä varsin halpoja Suomen hintatasoon nähden. Sen on huomannut lompakkoni, lentolaukkuni, käteni(jotka ovat saaneet habaa kaikkien kantamuksien seurauksena) ja toki Körilään lompakko. Olen lähettänyt jo paketteja tutuille enkä usko sen loppuvan. Löysin erään mahtavan paitapaikan MBK:lta sukulaisilleni, jotka ovat hulluina susi-, intiaani- ja rockteemaan. Yhden paidan hinnaksi tulee n.10€ postikuluineen ja nuo vaatekappaleet vaikuttavat laadukkailta ja ovat todella upeita. Nyt en kuvaa löytänyt niistä, harmi!
Kokojen löytäminen ei ole ongelma, olit minkä kokoinen hyvänsä. Tosin täytyy todeta, että naisten paitojen koot loppuvat 2xl:n, mutta miehille löytyy jopa 10xl paitoja. Aivan uskomatonta, lilliputtimaassa! Olen virittänyt eBayn siis omille vaateostoksilleni, sillä tarvitsen kai vuoden aikana muutakin kuin paitoja. Uikkaritkin alkavat uhkaavasti esittää ensimerkkejä tiensä päähän saapumisesta. Leggareista 3 on jo rikki(tosin parit saa helposti korjattua). Kyllä tämä tästä.
En ymmärrä, miksi kyseinen sana nostattaa niskakarvat pystyyn. Moni asia elämässä kertoo esteettisyydestä nauttimisesta. Taidenäyttelyt, arkitehtuuri, jopa henkinen esteettisyys musiikki, on mielestäni aivan ok. Miksi siis muodin analysointi on niin kovin vastenmielistä?
Onko kyseessä mielikuva blogista, jossa on vain kuvia kuvatekstillä "Tää on söpö", Tää on niiiiin ihq!!1", "Tää sopis ton topin kanssa" tai "Miksi kukaan käyttäisi oranssia toppia keltaisten shortsien kanssa?". Mielessäni on tällainen kuva. Voiko muodista saada mitään syväluotaavaa? Voiko niinkin pinnallinen ihminen kuin muotibloggaaja olla muuta kuin sahajauhoaivoinen idiootti? Onko muoti pinnallista? Onko muotia seuraavat pinnallisia?
Henkilökohtaisesti en muodista välitä. Välitän toki miltä näytän, mutta en välitä viimeisimmistä virtauksista suoraan Pariisista. Syksyn muotiväri, en tiedä, ei kiinnosta! Käytän yleensä perusvaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja saavat minut tuntemaan oloni hyväksi. Lapsuuden niukkavaraisuus jätti jälkensä enkä halua koreilla vaatteilla, se ei kiinnosta. Vaatteita ostetaan vain tarpeeseen.
Tämän sanottuani on erittäin kiusallista esitellä kuvia tähänastisista ostoksistani. Teen sen kuitenkin! Olen nimittäin aivan shoppailuhullu, huomasin.
 |
| Pari paitaa ja kassia. Varsinkin oikeanpuolinen veska on uusi lempparini. |
 |
| Paitoja. Lisää paitoja. Lisää paitoja on siis lentolaukussa. =D Mitä näillä kaikilla oikein teen??? |
Jollet ole huomannut, vaatteet ovat täällä varsin halpoja Suomen hintatasoon nähden. Sen on huomannut lompakkoni, lentolaukkuni, käteni(jotka ovat saaneet habaa kaikkien kantamuksien seurauksena) ja toki Körilään lompakko. Olen lähettänyt jo paketteja tutuille enkä usko sen loppuvan. Löysin erään mahtavan paitapaikan MBK:lta sukulaisilleni, jotka ovat hulluina susi-, intiaani- ja rockteemaan. Yhden paidan hinnaksi tulee n.10€ postikuluineen ja nuo vaatekappaleet vaikuttavat laadukkailta ja ovat todella upeita. Nyt en kuvaa löytänyt niistä, harmi!
Kokojen löytäminen ei ole ongelma, olit minkä kokoinen hyvänsä. Tosin täytyy todeta, että naisten paitojen koot loppuvat 2xl:n, mutta miehille löytyy jopa 10xl paitoja. Aivan uskomatonta, lilliputtimaassa! Olen virittänyt eBayn siis omille vaateostoksilleni, sillä tarvitsen kai vuoden aikana muutakin kuin paitoja. Uikkaritkin alkavat uhkaavasti esittää ensimerkkejä tiensä päähän saapumisesta. Leggareista 3 on jo rikki(tosin parit saa helposti korjattua). Kyllä tämä tästä.
maanantai 19. elokuuta 2013
Palanen arkea
Suljen läppärin kannen ja mietin juuri lopetettua Skype-puhelua Mamin kanssa. Hän on ollut huolissaan pärjäämisestämme, mutta nykyään jo osaa sen peittää. Ehkä hän alkaa luottaa siihen, että suurkaupunki kohtelee meitä melko hyvin. Puhumme Mamin kanssa liki päivittäin, mikä on hassua siihen nähden, että emme Suomessa ollessamme puhuneet välillä moniin päiviin, joskus viikkoihin. Nyt puhelu on osa iltarituaalia.
Join puhelun aikana kaksi pientä purkkia uutta suosikkiani: litsimehua, jossa on kookoksen palasia, sellaisia kiinteänlölleröitä kuutioita. Hailakan vaaleanpunainen juoma peittää liki läpinäkyvät kuutiot ja ne näkyy vain jos niitä osaa etsiä. Hieman kaduttaa, että menin juomaan niitä kaksi. Bangkok ei ole kohdellut ystävällisesti vyötärölinjaani. Aamulla vannoin, että tänään on hedelmäpäivä.
Avatessani wc:n maitolasiovea huomaan ikkunalasin toisella puolella hyvän kokoisen kekkosen. Tämä hieman hätkähti, kunnes päättää tipauttaa itsensä ikkunalaudalle ja siitä kohti uusia seikkailuja. Otus palannee vielä esittelemään vatsapuoltansa illan ja yön aikana.
Otan pesualtaan reunalta ruskeankeltaisen lasin ja avaan hanan. Se heiluu edestakaisin paikallaan eikä altaan tulppakaan pysy paikallaan. American standard, my ass. Hammastahnatuubi on täynnä lupauksia, joita en ymmärrä. Tahna on hauskan vaaleanpunaista. Merkki voisi olla Colgate pakkauksesta päätellen, mutta ei tuolla ole merkitystä. Hampaat pestyäni avaan varovaisesti suihkutilan oven. Katseeni skannaa seinät, katon, lattian, ikkunan. Ei taaskaan kekkosia eikä muitakaan ylimääräisiä. Propelli pyörii seinässä olevassa viipperässä vinhaa vauhtia eikä sitä kauttakaan pääsisi kuin pienimmät uskaliaat yrittäjät. Nappaan pyyhkeen telineen päältä ja avaan sen varovasti. Jos vaikka sen sisälle olisi piiloutunut jokin. Kerrossiivooja ei taaskaan tuonut käsi- eikä kasvopyyhkeitä, joten joudun ottamaan kylpypyyhkeen. Pesen kasvoni aineella, jossa lukee anti-comedone, mutten silti usko akneni paranevan tuolla aineella.
Otan Aloe Vera-purkin ja annostelen sitä käteeni. Levitän sitä tulipunaisille olkapäilleni. Päiväinen lukuhetki auringon alla muistuttaa siten itsestään. Huomaan saaneni muutakin väriä, rusketus on selvää käsivarsissa ja jopa jaloissa. Aiemmin tehty epilointi on jättänyt muutamia punoittavia kohtia reisiin, mutta myös ne ovat saaneet osansa tropiikin auringosta.
Avaan tv:n seuraksi. Köriläs on ollut unten mailla jo tunteja, vaikka kello lähenee vasta puolta yötä. Tasainen kuorsaus täyttää hotellihuoneen eikä sitä pääse pakoon. Vilkaisen uudelleen wc:n ikkunaan. Kekkonen kipittää ikkunalaudalla ja häviää pian näkyvistä. Ne pitävät valosta, luulisin. WC:n ovessa henkarilla roikkuu Körilään koulupukupaita. Se on valkoinen, likainen jo nyt, ja muistan, kuinka olin aikeissa asetella uuden tuon käytetyn tilalle. Kuinka kaipaankaan silitysrautaa! Kyllä, luit oikein. En ole koskaan ennen kaivannut silitysrautaa. Räätäliltä tulleet paidat on kauniisti taiteltu muovipakkauksiin. Paitoja täytyy hieman kastella ja venytellä sekä jättää yöksi kuivumaan ja suoristumaan. Siten ne välttävät.
Mietin huomista päivää. Taidan syödä hotellin aamupalan Körilään kanssa, sillä minibaari on melko tyhjä. Tänään olisi ollut tarvetta kauppareissulle, mutta kaunis aurinkoinen ilta vaati vielä uima-altaaseen pulahtamista. Jos olen urhea, teen kauppareissun huomenna yksin. Se kylläkin vaatii huomattavaa rohkeutta, johon en ehkä ole kykenevä. Reitti on vaikeakulkuinen, mutta yksiviivainen. Osaisin kyllä. Voisin ottaa Targetin punaisen kangaskassin mukaan. Täkäläiset pussit ovat sangen ohuita ja pieniä. Voisin myös mennä Körilästä vastaan Mo chit-asemalle. Siinäkin tosin on omat puolensa, sillä sisäinen kompassini on ollut hukassa likimain aina. Yläterassille voin kyllä mennä. Sinne osaan ja osaan myös vaivatta takaisin.
Köriläs havahtui, lausui hiljaisella äänellä jotain käsittämätöntä ja nousi istumaan. Hän lienee vielä hieman unessaan. Niin käy usein. Hän myös puhuu unissaan satunnaisesti ja joskus jopa kävelee. Vastasin hänelle jotain, vain varmistaakseni, että hän on hereillä. Vessatauon jälkeen ei liene kauaakaan kun hän taas nukahtaa. Samaa voisin itsekin yrittää. Käyn siis vielä vilkaisemassa kekkosta ja laitan läppärin kannen kii, tv:n pois päältä ja silmät umpeen. Tilaisin siis yhden nukkumatin, kiitos!
Join puhelun aikana kaksi pientä purkkia uutta suosikkiani: litsimehua, jossa on kookoksen palasia, sellaisia kiinteänlölleröitä kuutioita. Hailakan vaaleanpunainen juoma peittää liki läpinäkyvät kuutiot ja ne näkyy vain jos niitä osaa etsiä. Hieman kaduttaa, että menin juomaan niitä kaksi. Bangkok ei ole kohdellut ystävällisesti vyötärölinjaani. Aamulla vannoin, että tänään on hedelmäpäivä.
Avatessani wc:n maitolasiovea huomaan ikkunalasin toisella puolella hyvän kokoisen kekkosen. Tämä hieman hätkähti, kunnes päättää tipauttaa itsensä ikkunalaudalle ja siitä kohti uusia seikkailuja. Otus palannee vielä esittelemään vatsapuoltansa illan ja yön aikana.
Otan pesualtaan reunalta ruskeankeltaisen lasin ja avaan hanan. Se heiluu edestakaisin paikallaan eikä altaan tulppakaan pysy paikallaan. American standard, my ass. Hammastahnatuubi on täynnä lupauksia, joita en ymmärrä. Tahna on hauskan vaaleanpunaista. Merkki voisi olla Colgate pakkauksesta päätellen, mutta ei tuolla ole merkitystä. Hampaat pestyäni avaan varovaisesti suihkutilan oven. Katseeni skannaa seinät, katon, lattian, ikkunan. Ei taaskaan kekkosia eikä muitakaan ylimääräisiä. Propelli pyörii seinässä olevassa viipperässä vinhaa vauhtia eikä sitä kauttakaan pääsisi kuin pienimmät uskaliaat yrittäjät. Nappaan pyyhkeen telineen päältä ja avaan sen varovasti. Jos vaikka sen sisälle olisi piiloutunut jokin. Kerrossiivooja ei taaskaan tuonut käsi- eikä kasvopyyhkeitä, joten joudun ottamaan kylpypyyhkeen. Pesen kasvoni aineella, jossa lukee anti-comedone, mutten silti usko akneni paranevan tuolla aineella.
Otan Aloe Vera-purkin ja annostelen sitä käteeni. Levitän sitä tulipunaisille olkapäilleni. Päiväinen lukuhetki auringon alla muistuttaa siten itsestään. Huomaan saaneni muutakin väriä, rusketus on selvää käsivarsissa ja jopa jaloissa. Aiemmin tehty epilointi on jättänyt muutamia punoittavia kohtia reisiin, mutta myös ne ovat saaneet osansa tropiikin auringosta.
Avaan tv:n seuraksi. Köriläs on ollut unten mailla jo tunteja, vaikka kello lähenee vasta puolta yötä. Tasainen kuorsaus täyttää hotellihuoneen eikä sitä pääse pakoon. Vilkaisen uudelleen wc:n ikkunaan. Kekkonen kipittää ikkunalaudalla ja häviää pian näkyvistä. Ne pitävät valosta, luulisin. WC:n ovessa henkarilla roikkuu Körilään koulupukupaita. Se on valkoinen, likainen jo nyt, ja muistan, kuinka olin aikeissa asetella uuden tuon käytetyn tilalle. Kuinka kaipaankaan silitysrautaa! Kyllä, luit oikein. En ole koskaan ennen kaivannut silitysrautaa. Räätäliltä tulleet paidat on kauniisti taiteltu muovipakkauksiin. Paitoja täytyy hieman kastella ja venytellä sekä jättää yöksi kuivumaan ja suoristumaan. Siten ne välttävät.
Mietin huomista päivää. Taidan syödä hotellin aamupalan Körilään kanssa, sillä minibaari on melko tyhjä. Tänään olisi ollut tarvetta kauppareissulle, mutta kaunis aurinkoinen ilta vaati vielä uima-altaaseen pulahtamista. Jos olen urhea, teen kauppareissun huomenna yksin. Se kylläkin vaatii huomattavaa rohkeutta, johon en ehkä ole kykenevä. Reitti on vaikeakulkuinen, mutta yksiviivainen. Osaisin kyllä. Voisin ottaa Targetin punaisen kangaskassin mukaan. Täkäläiset pussit ovat sangen ohuita ja pieniä. Voisin myös mennä Körilästä vastaan Mo chit-asemalle. Siinäkin tosin on omat puolensa, sillä sisäinen kompassini on ollut hukassa likimain aina. Yläterassille voin kyllä mennä. Sinne osaan ja osaan myös vaivatta takaisin.
Köriläs havahtui, lausui hiljaisella äänellä jotain käsittämätöntä ja nousi istumaan. Hän lienee vielä hieman unessaan. Niin käy usein. Hän myös puhuu unissaan satunnaisesti ja joskus jopa kävelee. Vastasin hänelle jotain, vain varmistaakseni, että hän on hereillä. Vessatauon jälkeen ei liene kauaakaan kun hän taas nukahtaa. Samaa voisin itsekin yrittää. Käyn siis vielä vilkaisemassa kekkosta ja laitan läppärin kannen kii, tv:n pois päältä ja silmät umpeen. Tilaisin siis yhden nukkumatin, kiitos!
Kuuma, kuumempi, Bangkok
Tänään se on - ensimmäinen virallinen vuorotteluvapaapäivä. Kesäloma on siis ohi, kaikki 5 viikkoa. Se meni nopeasti. On silti sanottava, että tuohon aikaan on tapahtunut paljon, ainakin kun näin jälkeenpäin ajattelee. Olen totuttautumassa suurkaupungin vilskeeseen piskuisen Tampereen jälkeen.
Olen ollut Suomessakin ruuhkassa. Ihmisruuhkassa, autoruuhkassa... Kerron sen kahdellakymmenellä ja saan aikaan Bangkokin ruuhkan. Ostoskeskuksissa kuhisee pieniä maahisen kokoisia mini-ihmisiä etkä voi edes kääntyä törmäämättä kehenkään. Aina on joku "urpo" kiilannut eteen. Joka puolella on ihmisiä. Kaikkialla. Eikä heitä aina edes näe kunnolla, osa naisista on minuakin vielä päätä lyhkäisempiä. Olen siis pitkä. Vihdoin!
Autoruuhkat ovat niitä pahimpia. En voi käsittää sitä logiikkaa, jolla liikennevalot toimivat. On aivan ok odottaa ruuhka-aikaan 10 minuuttia liikennevaloissa ja antaa poikittaiselle tielle kolmasti vihreät valot. Joskus tätä kompensoi monien vihreiden valojen suora. Joskus ei. Liikennekulttuuri on muutenkin varsin mielenkiintoinen. Lukemattomat moottoripyörät, skootterit ja mopot liikkuvat autojen väleissä päätähuimaavalla tavalla ja onkin varsin yleinen näky liikennevaloissa olla kolmekinkymmentä kaksipyöräistä pujahtaneena autojen edelle liki keskelle risteystä odottaen ahnaasti matkan jatkumista. Sitä ei usko näkemättä.
Skytrain on ehdoton suosikkini kulkuvälineistä. Nopea, viileä ja kätevä. Kaupungin päällä kulkeva metro on aivan loistava ratkaisu kaupungin ruuhkiin. Moni käyttääkin sitä jopa lyhyiden matkojen taittamiseen. Kalliinpuoleisena sitä toki pidetään, sillä bussilla(ilmastoimaton) pääsee 4bahtilla, kymmenellä sentillä, kun skytrain maksaa noin puoli euroa vähimmillään. Huonona puolena sanottakoon, että linjoja saisi olla ehdottomasti lisää nykyisen kahden rinnalla, mutta olen ymmärtänyt ainakin asemien lisääntyvän lähivuosina.
Hotellimme varaus päättyy ensi viikon lopulla, joten uuden hakeminen on työn alla. Nyt siis toivottavasti pääsisimme siihen vakituisempaan asuinpaikkaan ja matkalaukkuja saisi purettua. Haaveilen pesukoneesta, keittiöstä, kuntoiluhuoneesta... Ja tilasta! Nykyinen studio alkaa ahdistaa ja kunhan Köriläskin alkaa kunnolla koulunsa, opiskelu on mahdotonta näin pikkuisessa luukussa.
Varoitus: seuraava teksti sisältää säähän ja lämpötilaan liittyvää informaatiota, joka voi aiheuttaa kateutta, kasvojen vihertymistä ja alati kasvavaa lomakuumetta.
Ilma siis on täällä melkolailla aina samanlämpöinen. +35 juuri nyt. Monsuunisateet eivät viilennä ilmaa juurikaan vaan sade on lämmintä ja varsin runsasta. Vettä tulee paikoin enemmän kuin Suomen kesässä. Täällä on kolme vuodenaikaa: hot, hotter, hottest. Kuuma, kuumempi, kuumin. En ole aivan varma, mitä aikaa nyt elämme, mutta luulen sen olevan jompi kumpi ensimmäisistä. Emme ole vallan kaukana päiväntasaajasta ja huomasinkin sen ollessani kattoterassille lukemassa kirjaa: varjoja ei juuri langennut kuin suoraan alle. Hauska ilmiö! Siitä otan vielä kuvan ja jaan iloksenne, kanssasuomalaiset.
Yöllä lämpötila laskee 25 asteeseen. Ulos ei siis ole syytä mennä vilvoittelemaan. Usein iltaisin sataa ja salamoi, ja niitähän minä ilolla katselen ikkunasta(kunnes salama välähtää liian lähellä ja painun peiton alle...). Odotan mielenkiinnolla aikaa, jolloin sadekausi on ohi. Taidan polttaa nahkani ja monesti. Olen hieman hölmö.
Olen ollut Suomessakin ruuhkassa. Ihmisruuhkassa, autoruuhkassa... Kerron sen kahdellakymmenellä ja saan aikaan Bangkokin ruuhkan. Ostoskeskuksissa kuhisee pieniä maahisen kokoisia mini-ihmisiä etkä voi edes kääntyä törmäämättä kehenkään. Aina on joku "urpo" kiilannut eteen. Joka puolella on ihmisiä. Kaikkialla. Eikä heitä aina edes näe kunnolla, osa naisista on minuakin vielä päätä lyhkäisempiä. Olen siis pitkä. Vihdoin!
Autoruuhkat ovat niitä pahimpia. En voi käsittää sitä logiikkaa, jolla liikennevalot toimivat. On aivan ok odottaa ruuhka-aikaan 10 minuuttia liikennevaloissa ja antaa poikittaiselle tielle kolmasti vihreät valot. Joskus tätä kompensoi monien vihreiden valojen suora. Joskus ei. Liikennekulttuuri on muutenkin varsin mielenkiintoinen. Lukemattomat moottoripyörät, skootterit ja mopot liikkuvat autojen väleissä päätähuimaavalla tavalla ja onkin varsin yleinen näky liikennevaloissa olla kolmekinkymmentä kaksipyöräistä pujahtaneena autojen edelle liki keskelle risteystä odottaen ahnaasti matkan jatkumista. Sitä ei usko näkemättä.
Skytrain on ehdoton suosikkini kulkuvälineistä. Nopea, viileä ja kätevä. Kaupungin päällä kulkeva metro on aivan loistava ratkaisu kaupungin ruuhkiin. Moni käyttääkin sitä jopa lyhyiden matkojen taittamiseen. Kalliinpuoleisena sitä toki pidetään, sillä bussilla(ilmastoimaton) pääsee 4bahtilla, kymmenellä sentillä, kun skytrain maksaa noin puoli euroa vähimmillään. Huonona puolena sanottakoon, että linjoja saisi olla ehdottomasti lisää nykyisen kahden rinnalla, mutta olen ymmärtänyt ainakin asemien lisääntyvän lähivuosina.
Hotellimme varaus päättyy ensi viikon lopulla, joten uuden hakeminen on työn alla. Nyt siis toivottavasti pääsisimme siihen vakituisempaan asuinpaikkaan ja matkalaukkuja saisi purettua. Haaveilen pesukoneesta, keittiöstä, kuntoiluhuoneesta... Ja tilasta! Nykyinen studio alkaa ahdistaa ja kunhan Köriläskin alkaa kunnolla koulunsa, opiskelu on mahdotonta näin pikkuisessa luukussa.
Varoitus: seuraava teksti sisältää säähän ja lämpötilaan liittyvää informaatiota, joka voi aiheuttaa kateutta, kasvojen vihertymistä ja alati kasvavaa lomakuumetta.
Ilma siis on täällä melkolailla aina samanlämpöinen. +35 juuri nyt. Monsuunisateet eivät viilennä ilmaa juurikaan vaan sade on lämmintä ja varsin runsasta. Vettä tulee paikoin enemmän kuin Suomen kesässä. Täällä on kolme vuodenaikaa: hot, hotter, hottest. Kuuma, kuumempi, kuumin. En ole aivan varma, mitä aikaa nyt elämme, mutta luulen sen olevan jompi kumpi ensimmäisistä. Emme ole vallan kaukana päiväntasaajasta ja huomasinkin sen ollessani kattoterassille lukemassa kirjaa: varjoja ei juuri langennut kuin suoraan alle. Hauska ilmiö! Siitä otan vielä kuvan ja jaan iloksenne, kanssasuomalaiset.
Yöllä lämpötila laskee 25 asteeseen. Ulos ei siis ole syytä mennä vilvoittelemaan. Usein iltaisin sataa ja salamoi, ja niitähän minä ilolla katselen ikkunasta(kunnes salama välähtää liian lähellä ja painun peiton alle...). Odotan mielenkiinnolla aikaa, jolloin sadekausi on ohi. Taidan polttaa nahkani ja monesti. Olen hieman hölmö.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Hotellista
Sänky pedataan joka päivä, mutta lakanoita ei vaihdeta aina. Erikoisuus, mutta kivan ekologinen ratkaisu. Kuvassa myös ensimmäinen pesulapussi. Siististi paketissa.
Maitolasi on varsin kätevä valinta kylppäriin, se antaa paljon kaivattua valoa, mutta samalla hieman yksityisyyttä. Huoneen ainoan ikkunan ollessa juuri kylppärissä, on valaistus tärkeää.
Käsipyyhkeet löytyvät aina ruusuiksi taiteltuina. Varsin kiva yksityiskohta! Joskus kasvopaperipakkauksen päällimmäinen paperi on taiteltu viuhkaksi, mutta näin ei käy edes joka toinen päivä. Riippunee siivoojasta.
Siivousstandardia ei täällä liene muutenkaan. Pyyhkeitä tulee milloin mikäkin määrä ja välillä olemme joutuneet pyytämään niitä respasta, tosin kätevästi huoneen puhelimella. Pyyhkeet kyllä viedään pois, mutta uusia ei välttämättä tuoda yhtä paljoa tilalle. Muutenkin siivoustaso on hieman heikohko. Ammatti-ihminen tosin ehkä katsoo eri tavalla kuin tavisvieras. =D Olin jos ostaa oman liinan, että saan täällä siivottua kunnolla.
Kattoterassi on melko pieni, mutta varsin viihtyisä. Iltaisin ilmaantuvat pienet liskot, kekkoset(gekko-gekkonen-kekkonen), eivät ole sitä mieluisinta pöytäseuraa, joten emme ole paljoa aikaa tuolla viettäneet. Päivisinkin niitä näkyy varjoissa ja joskus jopa huonekalujen alla. Kekkosilla on myös tapana kiipeillä wc:n lasin ulkopuolella pimeän tullen aiheuttaen huoneemme asukkaille hienoisia sydänpysähdyksiä(kuinka tuo tänne pääsi?!?), mutta onneksi ne eivät ole vielä löytäneet sisäpuolelle. 
Hotellin tarjoama tuk-tuk -palvelu on varsin kätevä. Yleensä ajokkia ajaa hyvin mukava mies, hän kyselee aina kuulumisia ja sitä, minne olemme matkalla. Palvelun tarkoitus on viedä ja tuoda asiakkaista päätielle ja sen varrelle eli voimme välttää huonot jalkakäytävät tämän avulla. Tuk-tuk on itse asiassa varsin näppärä kapine Bangkokin hullussa liikenteessä. Vaikka välillä miettiikin kyydissä ollessaan, että onhan henkivakuutus varmasti voimassa, vaikuttaa kyyti silti melko vakaalta. Hotellin kuskit ovat hieman varovaisempia kuin taksituk-tukit. Joskus näkee noiden kapineiden kyydissä jopa 5-6 hengen seurueita, siis niiden pienempien, jossa on vain yksi penkkirivi. Lilliputteja, sanon edelleen. Hotellin kyyti on aina ilmainen, joten rankan shoppailupäivän jalkeen voin soittaa Nana-asemalta ja pyytää kuskia saapumaan noutamaan. Tosin palvelu on auki vain iltayhdeksään, joten sen jälkeen olemme omillamme. Kerran myös tuk-tuk oli rikki ja siksi pois käytöstä. Melkein haluaisin tuollaiseen koto-Suomeenkin. torstai 8. elokuuta 2013
Ensimmäisen viikon tunnelmia
Vain minä, Cartoon Networkin varsin kummallinen piirretty ja Körilään tasainen kuorsaus. Taitaa olla torstaipäivä, vaikken ole täysin varma. Ei ole ollut juuri merkitystä, mitä päivää eletään. Huomenna, olettaen että on perjantai, tulisi hakea kauluspaitoja Köriläälle. Ne käytiin teettämässä liikkeessä, jossa ovella vastaan otti kolme turbaanipäistä herraa. Vanhin heistä puhui muutaman sanan suomea. Ilahduin.
Jos Suomea kutsutaan vastakohtien maaksi, samoin voisi myös kuvailla Thaimaata. Voit kävellä huonoilla kaduilla ja pääsi nostaessasi huomaat astelleesi kauniin ja varsin viehättävän ravintolan porteille. Liikenne on, ei vain hektistä, vaan lähinnä kaaottista. En ihmettele, että turisteille ei suositella skoottereita tai muitakaan kulkuneuvoja. Varsinkin tuk-tukit ja kaksipyöräiset viisveisaavat kaistoista ja ajosuunnista. Pääteiden varsilla olevat jalkakäytävät ovat liki kelvolliset, mutta astuessasi sivukujalle niitä ei joko ole tai ne ovat hyvin kapeat. Kaistat ja tiet ovat myös kapeat, joten jalankulkijan on pidettävä silmät, korvat ja muut tuntosarvet sangen aktiivisina. Jalkakäytävien päällä kulkee kirjaimellisesti käsinkosketeltavissa notkuvia sähkölinjoja infrastruktuurin laahatessa pahasti jäljessä ihmismassaan nähden. Ajoneuvot kaasuttelevat hyvinkin huolettomasti kävelijöiden ohi, vain 10cm päästä, eli harha-askelia on todella vältettävä. Viemärilaatat ovat parhaillaan tukevia ja paikallaan, mutta pahimmillaan irrallisia, rikkinäisiä ja liikkuvia. Katse siis harvoin nousee tiestä ja liikenteestä. Olemme pyrkineet hyväksikäyttämään hotellin tuk-tukia kauppareissuilla, matkalla päätielle ja samalla lähiasema Nanalle.
En voi käsittää sitä määrää nestettä, joka joka päivä on juotava. Se on aivan tähtitieteellinen! Rokotelääkäri, jolla Köriläs piipahti, kertoi päivittäisen litramäärän nousevan 6l:aan. En ihmettele: sillä sekunnilla, jona ulos astuu, iholle ilmestyy ensimmäiset hikipisarat ja virtaus on jatkuva aina siitä eteenpäin. Kuumaa ja kosteaa. Pullovesi on toki hyvää ja terveellistäkin, mutta taskulämmin vesi ei aina ole se houkuttelevin. Yritimme ja yritämme etsiä kuplavettä, vichyä, mutta on näemmä hauskempaa myydä viittä eri Fantamakua kuin yhtäkään vichyä. Olemme yritä, erehdy, ota uusiksi-linjalla eli ostamme aina erimerkkistä vettä, josko jossain vaiheessa onnistaisi. Soda stream, miksi jätinkään sinut kotiin? Btw, etiketti ei kerro mitään. Mineraalivesi on mielestäni vichyä, mutta ei näemmä thaiden mielestä.
Vichyn puutteen vuoksi suolaisen mieliteko on korkealla. Jatkuva ranskalaisten perunoiden himo käy hermoille! Nytkin voisin varsin mieluusti pari ihanan suolaista ranskista napostella... Olen toki jonkun kerran antanut noille himoille periksi, ihan vain sillä kun se ei ole jokapäiväinen tapa. Olen jopa ylpeä itsestäni kun suuni on pyytänyt annokseen riisin ranskalaisten sijasta, vaikka mieli onkin muuta vaatinut. Pyrkimys syödä joka päivä edes yksi thairuoka on onnistunut loistavasti! Olemme vielä varsin pelokkaita ja arkoja ruokailijoita eikä toki minusta ennakkoluulotonta makumatkailijaa saakaan. Etanat, merenelävät, niljakkaat, ällömällötoukat saa joku toinen herkutella. Silti on joka ruokalistalta löytynyt jotain, jota suostumme kokeilemaan. Toisia ensimmäisen ja viimeisen kerran, toisia useammin ja mieluusti. Thairuoassa on jokin erikoinen, suuhuni sopimaton mauste. Nuudelikeitto on sellainen, jossa tuota maustetta oli erityisen paljon. Riisi ja liha on sellainen yhdistelmä, joka on melkein joka paikassa taattua. Tuttu ja turvallinen. Kuin meikäläisten muusi ja lihapullakastike(jota nyt alkoi tehdä mieli kun menin mainitsemaan...). Mielikuvamatka Suomeen päättyköön nyt tai lähden pian Peran baariin hankkimaan kyseisiä emmeitä.
(En oikeasti tiedä Peran baaria tai sen olemassaoloa, mutta oletan sellaisen löytyvän joka paikasta).
Mitä olemme puuhanneet, kysyy liki jokainen. Olemme ottaneet rennosti. Uiskennelleet altaalla, kiertäneet monissa ostosparatiiseissa, tutustuneet lähiympäristöön. Joskus tekee mieli vain nukkua, joten miksi ei? Pyykit käymme pesettämässä pesulassa vähän matkan päässä n.4-5€ korvausta vastaan, riippuen määrästä, ja lähikauppojakin olemme löytäneet huippukalliin 7 eleven-ketjun rinnalle. Ravintoloita, hierontapaikkoja, spata, kuppiloita ja kampaamoja lähikorttelista löytyy useita kymmeniä. Mitä saisi olla, irkkupubi, aussibaari, amerikkalainen diner, pizzeria, tai aivan mieletön liuta paikallisia ravintoloita? Täällä ei nälkään kuole eikä kukkaron nyöritkään vuodata enää kuin nimellisiä krokotiilin kyyneleitä. Joskus ateria kahdelle maksaa 10€, joskus 30€. Mitä syöt, missä syöt, kuinka paljon syöt, mitä juot. Katukeittiöt ovat varmasti halpoja, mutta vielä ei uskallus ole riittänyt niiden kokeilemiseen.
Yläkerran kattoterassikin kolistelee huonekalujaan siihen malliin, että taidan minäkin laittaa nyt pillit pussiin. Lupaa, että kuvia laitan heti kun ehdin. Olen ollut hieman laiska niiden suhteen, mutta aion korjata asian. Kautta kiven ja kannon. Sawadii!
Jos Suomea kutsutaan vastakohtien maaksi, samoin voisi myös kuvailla Thaimaata. Voit kävellä huonoilla kaduilla ja pääsi nostaessasi huomaat astelleesi kauniin ja varsin viehättävän ravintolan porteille. Liikenne on, ei vain hektistä, vaan lähinnä kaaottista. En ihmettele, että turisteille ei suositella skoottereita tai muitakaan kulkuneuvoja. Varsinkin tuk-tukit ja kaksipyöräiset viisveisaavat kaistoista ja ajosuunnista. Pääteiden varsilla olevat jalkakäytävät ovat liki kelvolliset, mutta astuessasi sivukujalle niitä ei joko ole tai ne ovat hyvin kapeat. Kaistat ja tiet ovat myös kapeat, joten jalankulkijan on pidettävä silmät, korvat ja muut tuntosarvet sangen aktiivisina. Jalkakäytävien päällä kulkee kirjaimellisesti käsinkosketeltavissa notkuvia sähkölinjoja infrastruktuurin laahatessa pahasti jäljessä ihmismassaan nähden. Ajoneuvot kaasuttelevat hyvinkin huolettomasti kävelijöiden ohi, vain 10cm päästä, eli harha-askelia on todella vältettävä. Viemärilaatat ovat parhaillaan tukevia ja paikallaan, mutta pahimmillaan irrallisia, rikkinäisiä ja liikkuvia. Katse siis harvoin nousee tiestä ja liikenteestä. Olemme pyrkineet hyväksikäyttämään hotellin tuk-tukia kauppareissuilla, matkalla päätielle ja samalla lähiasema Nanalle.
En voi käsittää sitä määrää nestettä, joka joka päivä on juotava. Se on aivan tähtitieteellinen! Rokotelääkäri, jolla Köriläs piipahti, kertoi päivittäisen litramäärän nousevan 6l:aan. En ihmettele: sillä sekunnilla, jona ulos astuu, iholle ilmestyy ensimmäiset hikipisarat ja virtaus on jatkuva aina siitä eteenpäin. Kuumaa ja kosteaa. Pullovesi on toki hyvää ja terveellistäkin, mutta taskulämmin vesi ei aina ole se houkuttelevin. Yritimme ja yritämme etsiä kuplavettä, vichyä, mutta on näemmä hauskempaa myydä viittä eri Fantamakua kuin yhtäkään vichyä. Olemme yritä, erehdy, ota uusiksi-linjalla eli ostamme aina erimerkkistä vettä, josko jossain vaiheessa onnistaisi. Soda stream, miksi jätinkään sinut kotiin? Btw, etiketti ei kerro mitään. Mineraalivesi on mielestäni vichyä, mutta ei näemmä thaiden mielestä.
Vichyn puutteen vuoksi suolaisen mieliteko on korkealla. Jatkuva ranskalaisten perunoiden himo käy hermoille! Nytkin voisin varsin mieluusti pari ihanan suolaista ranskista napostella... Olen toki jonkun kerran antanut noille himoille periksi, ihan vain sillä kun se ei ole jokapäiväinen tapa. Olen jopa ylpeä itsestäni kun suuni on pyytänyt annokseen riisin ranskalaisten sijasta, vaikka mieli onkin muuta vaatinut. Pyrkimys syödä joka päivä edes yksi thairuoka on onnistunut loistavasti! Olemme vielä varsin pelokkaita ja arkoja ruokailijoita eikä toki minusta ennakkoluulotonta makumatkailijaa saakaan. Etanat, merenelävät, niljakkaat, ällömällötoukat saa joku toinen herkutella. Silti on joka ruokalistalta löytynyt jotain, jota suostumme kokeilemaan. Toisia ensimmäisen ja viimeisen kerran, toisia useammin ja mieluusti. Thairuoassa on jokin erikoinen, suuhuni sopimaton mauste. Nuudelikeitto on sellainen, jossa tuota maustetta oli erityisen paljon. Riisi ja liha on sellainen yhdistelmä, joka on melkein joka paikassa taattua. Tuttu ja turvallinen. Kuin meikäläisten muusi ja lihapullakastike(jota nyt alkoi tehdä mieli kun menin mainitsemaan...). Mielikuvamatka Suomeen päättyköön nyt tai lähden pian Peran baariin hankkimaan kyseisiä emmeitä.
(En oikeasti tiedä Peran baaria tai sen olemassaoloa, mutta oletan sellaisen löytyvän joka paikasta).
Mitä olemme puuhanneet, kysyy liki jokainen. Olemme ottaneet rennosti. Uiskennelleet altaalla, kiertäneet monissa ostosparatiiseissa, tutustuneet lähiympäristöön. Joskus tekee mieli vain nukkua, joten miksi ei? Pyykit käymme pesettämässä pesulassa vähän matkan päässä n.4-5€ korvausta vastaan, riippuen määrästä, ja lähikauppojakin olemme löytäneet huippukalliin 7 eleven-ketjun rinnalle. Ravintoloita, hierontapaikkoja, spata, kuppiloita ja kampaamoja lähikorttelista löytyy useita kymmeniä. Mitä saisi olla, irkkupubi, aussibaari, amerikkalainen diner, pizzeria, tai aivan mieletön liuta paikallisia ravintoloita? Täällä ei nälkään kuole eikä kukkaron nyöritkään vuodata enää kuin nimellisiä krokotiilin kyyneleitä. Joskus ateria kahdelle maksaa 10€, joskus 30€. Mitä syöt, missä syöt, kuinka paljon syöt, mitä juot. Katukeittiöt ovat varmasti halpoja, mutta vielä ei uskallus ole riittänyt niiden kokeilemiseen.
Yläkerran kattoterassikin kolistelee huonekalujaan siihen malliin, että taidan minäkin laittaa nyt pillit pussiin. Lupaa, että kuvia laitan heti kun ehdin. Olen ollut hieman laiska niiden suhteen, mutta aion korjata asian. Kautta kiven ja kannon. Sawadii!
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kohti ääretöntä ja sen yli
Viime julkaisusta onkin jo aikaa. Pahoittelen, kiireinen elämä ei ole sallinut edes paria riviä kirjoitettavan. Aion korvata puutteen varsin pitkällä, mutta sitäkin tylsemmällä matkasepustuksella.
Kuvia lisään kun saan edes niitä otettua. Harmi, etten saanut kuvattua matkaa, olin sulkenut puhelimen. Abu Dhabin kenttä olisi ollut kuvaamisen arvoinen. WC:n seinällä ollut maailman isoin koppakuoriainen olisi myös ollut hauska ikuistaa, mutta sen huomattuani olin jo hyvin nopeasti hyvin kaukana. Olen edelleen hieman järkyttynyt, tyyppi oli varsin huomattavan kokoinen.
Matkustusaikataulu meni siis kuta kuinkin näin:
Ti 30.7. klo 11 lähdimme Tampereelta appiukon kyydillä kohti Helsinkiä. Oli ihanan viileää ja hieman sateistakin. Linnatuulen kohdalla pilkahteli aurinko. Matka taittui hyvin nopeasti, takana oli hyvin nukuttu yö ja aamuhässäkästäkin selvittiin. Matkalaukkujen painoitukset osuivat nappiin, mutta viime hetkellä tehty kenkien vaihto lentolaukkuun maksoi läksiäislahjaksi saadut olut- ja siideritölkit. Olimme laittaneet ne suojaan kenkien sisään ja oletin niiden menevän ruumaan. Noh, tullimies siis takavarikoi ne alahuulen lerpattamisesta huolimatta.
Kahvittelimme ja söimme, aika kului nopeasti. Lentomatka Geneveen lähti ajallaan. En laittanutkaan ostamiani lentokorvatulppia, sillä ne sattuivat korviin. Arvelin niiden sattuvan koko reissauksen ajan, joten päätin vain käyttää nenäsumutetta ja imeskellä Marianne-karamelleja. Lento meni nopeasti, vaikka huomasinkin jalkojen turpoavan. Olin saanut lentosukat ja ne piti laittaa jalkaan Genevessä, mutta ei niitä turpeisiin jalkoihin kannata laittaa. Lennolta jäi mieleen mukava stuertti, jonka kanssa vaihdoimme muutamia sanasia.
Ti 30.7. klo??
Genevessä vaihtoväli oli reilut kolme tuntia. Fiilis oli kohtalaisen hyvä. Syötiin salaatit ja relattiin. Mukavaa lentokenttäelämää. Löysimme Diners Clubin Loungen ja menimme sinne hyvin varovasti. Bisnesmiehiä ja "parempia ihmisiä". En kuulu tänne! Köriläs kuitenkin nautti kahvin ja jonkun pullan. Kauaa emme ehtineet viipyä, sillä boarding alkoi. Edessä oli pitkä 6 tunnin lento. Lentoyhtiö oli Arabiemiraateista ja kohtelu oli sen mukainen. Saimme valita ruokalistasta pääruoan ja ateriaan kuului kaikki alkupalasta jälkiruokaan. Taso oli hieman eri kuin Geneven lennon Finnairin kylmä kanasalaatti... En saanut juuri nukuttua lennolla, hieman vain torkuin. Oli todella vaikea löytää hyvää asentoa istuaalteen. Kuljetimme mukanamme lentotyynyjä, mutta niistä ei tällä kertaa ollut apua. Olin hyvin väsynyt.
Etihadin lentoemot olivat huoliteltuja ja hyvin ystävällisiä. He käyttivät hattua, jossa oli liina kiinnitettynä ja joka kiersi lopulta kaulan ympäri. Ei siis kaapuja tai mitään, vain sellainen pitkä liuhuke. Pääsimme Genevessä jo tsekkautumaan molemmille jäljellä oleville lennoille, mukava mieshenkilö lähtöselvityksessä auttoi, vaikkemme juuri ymmärtäneet mitään hänen oletettavasti englanninkielisestä puheestaan.
Ke 31.7. klo 06.00 jotain aikaa, kenties paikallista
Saavuimme Arabiemiraatteihin. En juuri nähnyt maisemia keskiriviltä, jota yleensä odotan laskeutumisen yhteydessä. Poistumisputkessa katselin sarastavaa Abu Dhabia, joka oli hyvin eksoottisen näköinen. Aavikkoa, tasaista, kuivaa. Ilma väreili, vaikka oli vasta ihan aamu. Lämpötila 36 astetta. Lentokenttä oli varsin kaunis. Pääaula oli muodoltaan pyöreä ja keskeltä lähti kahden kerroksen kokoinen mosaiikkiteos, joka yhdistyi kattoon. Ikäänkuin tornadon muotoinen. Kaikkialla kentällä tuoksui eksoottiset mausteet. Löysin keräilemääni kaupunkisarjan kasseihin lisäyksen. Nyt kokoelmassani on siis New York, San Francisco, Los Angeles, Helsinki ja Abu Dhabi. Harmittavasti Genevessä ei ollut kyseistä sarjaa lainkaan. Katson, josko löytäisin vielä Bangkok-kassinkin... =)
Menimme lopulta ja taas Diners Clubin Loungeen. Söimme hieman aamupalaa ja yritimme olla nukahtamatta. Se oli vaikeaa. Molemmat olimme aivan rätti. Boarding alkoi 9.25 ja tuo aika tuntui ikuisuudelta. Köriläs nukahteli vähän väliä ja yritin pitää häntä hereillä, jotta ei missata lentoa. Omakin hereillä pysyminen oli hankalaa. Aina räpäyttäessäni silmiäni tuntui kuin olisin nukahtanut tuon puolen sekunnin aikana ja kun avasin silmäni, olin entistä väsyneempi.
Onneksi lento sujui varsin mallikkaasti ja sain nukuttua ainakin 3 tai 4 tuntia. Onnistuin siirtämään väsymystä muutamalla tunnilla. Kuuntelin kuulokkeilla klassista musiikkia, milloin istrumentaaliversioita Bond-elokuvasarjasta, milloin Beethovenia. Havahduin pari kertaa vaihtamaan musiikin toiseen, silloin kun pianissimo vaihtui fortissimoon.
Ke 31.7. klo 20 ja risat paikallista aikaa
Laskeuduimme Bangkokiin. Kaupunki oli varsin kaunis iltavalaistuksessaan, kuin se olisi pukenut päälleen kauneimmat korunsa. Aurinko oli laskenut vain kahta tuntia aiemmin. Oli pimeää. Se juuri on niitä seikkoja, joita jään Suomessa kaipaamaan: valo kesäiltaisin.
Matka terminaalin läpi oli pitkä. Opasteet olivat selkeät ja silti samalla vaikeaselkoiset. Geneven tax free pussi joutui pieneen syyniin matkan varrella, mutta matka jatkui raotettuani pussin suuta. Mitä lie etsivätkään. Haimme matkalaukut ja lähdimme kohti ulko-ovea. Taas yksi tullimies pysäyttää matkan ja pyytää sermien taakse. Hän kävi hyvin ylimalkaisesti läpi käsimatkatavaramme ja pääsimme vihdoin, 24 tunnin matkustamisen, jälkeen taksimatkalle kohti hotellia.
Hotellimatka kesti onneksi melko lyhyen aikaa, jo siksikin, että Bangkokin liikenne on jotain hyvin erilaista koto-Suomen trafiikkiin nähden. Taksin kuljettaja ajoi 120km/h melko kapealla moottoritiellä ja olin varma, että tilastot pitävät paikkansa - että on todennäköisempää joutua onnettomuuteen tieliikenteessä kuin ilmassa. Eikä vain todennäköisempää vaan varmempaa ja varmempaa...
Hotelli oli hienoinen pettymys. Kaunis ulkoa, kylläkin, ja juuri sellainen kuin kuvissa. Ainakin melkein. Oma huoneemme oli melko likainen. Ilmastointikin takkuilee, vaikka jo parin päivän päästä lämpötila laski mieluisaan, ehkä jopa alle 20 asteen. Huonesiivouksessa ei tunnu olevan standardia - jonain päivänä laitetaan sekä pienen käsipyyhkeet, isot käsipyyhkeet ja normaalit pyyhkeet. Jonain päivänä ei ole kuin jälkimmäiset. Toilettitarpeiden täyttö myös on varsin sekalaista, vaikka eipä me joka päivä uutta hammasharjaa ja suihkulakkia nyt tarvitakaan. =) Shampoo ja hoitoainepurkit ovat mallia täyttö, mikä toki on ihailtavan ekologista, samoin muuten myös käsisaippua. Ostimme silti omat aineet, ne jotka kaupassa hurmasivat tuoksullaan.
Henkilökunta on yleisesti varsin avuliasta ja mukavaa. Herroittelu ja rouvittelu on vaatinut totuttautumista, samoin siivoojien pienimuotoinen kumartelu jos satumme samaan hissiin. Yleensä väläytän heille hurmaavimman hymyni vain.
Viikon maassa olleena voin todeta, että paljon on vielä tarinoita kerrottavana ennen kuin saavun takaisin Suomeen. Nytkin moni tarinanalku pyrkii pintaan, mutta annan niiden vielä muhia hetken. Siihen asti, Bangkok kuittaa.
Kuvia lisään kun saan edes niitä otettua. Harmi, etten saanut kuvattua matkaa, olin sulkenut puhelimen. Abu Dhabin kenttä olisi ollut kuvaamisen arvoinen. WC:n seinällä ollut maailman isoin koppakuoriainen olisi myös ollut hauska ikuistaa, mutta sen huomattuani olin jo hyvin nopeasti hyvin kaukana. Olen edelleen hieman järkyttynyt, tyyppi oli varsin huomattavan kokoinen.
Matkustusaikataulu meni siis kuta kuinkin näin:
Ti 30.7. klo 11 lähdimme Tampereelta appiukon kyydillä kohti Helsinkiä. Oli ihanan viileää ja hieman sateistakin. Linnatuulen kohdalla pilkahteli aurinko. Matka taittui hyvin nopeasti, takana oli hyvin nukuttu yö ja aamuhässäkästäkin selvittiin. Matkalaukkujen painoitukset osuivat nappiin, mutta viime hetkellä tehty kenkien vaihto lentolaukkuun maksoi läksiäislahjaksi saadut olut- ja siideritölkit. Olimme laittaneet ne suojaan kenkien sisään ja oletin niiden menevän ruumaan. Noh, tullimies siis takavarikoi ne alahuulen lerpattamisesta huolimatta.
Kahvittelimme ja söimme, aika kului nopeasti. Lentomatka Geneveen lähti ajallaan. En laittanutkaan ostamiani lentokorvatulppia, sillä ne sattuivat korviin. Arvelin niiden sattuvan koko reissauksen ajan, joten päätin vain käyttää nenäsumutetta ja imeskellä Marianne-karamelleja. Lento meni nopeasti, vaikka huomasinkin jalkojen turpoavan. Olin saanut lentosukat ja ne piti laittaa jalkaan Genevessä, mutta ei niitä turpeisiin jalkoihin kannata laittaa. Lennolta jäi mieleen mukava stuertti, jonka kanssa vaihdoimme muutamia sanasia.
Ti 30.7. klo??
Genevessä vaihtoväli oli reilut kolme tuntia. Fiilis oli kohtalaisen hyvä. Syötiin salaatit ja relattiin. Mukavaa lentokenttäelämää. Löysimme Diners Clubin Loungen ja menimme sinne hyvin varovasti. Bisnesmiehiä ja "parempia ihmisiä". En kuulu tänne! Köriläs kuitenkin nautti kahvin ja jonkun pullan. Kauaa emme ehtineet viipyä, sillä boarding alkoi. Edessä oli pitkä 6 tunnin lento. Lentoyhtiö oli Arabiemiraateista ja kohtelu oli sen mukainen. Saimme valita ruokalistasta pääruoan ja ateriaan kuului kaikki alkupalasta jälkiruokaan. Taso oli hieman eri kuin Geneven lennon Finnairin kylmä kanasalaatti... En saanut juuri nukuttua lennolla, hieman vain torkuin. Oli todella vaikea löytää hyvää asentoa istuaalteen. Kuljetimme mukanamme lentotyynyjä, mutta niistä ei tällä kertaa ollut apua. Olin hyvin väsynyt.
Etihadin lentoemot olivat huoliteltuja ja hyvin ystävällisiä. He käyttivät hattua, jossa oli liina kiinnitettynä ja joka kiersi lopulta kaulan ympäri. Ei siis kaapuja tai mitään, vain sellainen pitkä liuhuke. Pääsimme Genevessä jo tsekkautumaan molemmille jäljellä oleville lennoille, mukava mieshenkilö lähtöselvityksessä auttoi, vaikkemme juuri ymmärtäneet mitään hänen oletettavasti englanninkielisestä puheestaan.
Ke 31.7. klo 06.00 jotain aikaa, kenties paikallista
Saavuimme Arabiemiraatteihin. En juuri nähnyt maisemia keskiriviltä, jota yleensä odotan laskeutumisen yhteydessä. Poistumisputkessa katselin sarastavaa Abu Dhabia, joka oli hyvin eksoottisen näköinen. Aavikkoa, tasaista, kuivaa. Ilma väreili, vaikka oli vasta ihan aamu. Lämpötila 36 astetta. Lentokenttä oli varsin kaunis. Pääaula oli muodoltaan pyöreä ja keskeltä lähti kahden kerroksen kokoinen mosaiikkiteos, joka yhdistyi kattoon. Ikäänkuin tornadon muotoinen. Kaikkialla kentällä tuoksui eksoottiset mausteet. Löysin keräilemääni kaupunkisarjan kasseihin lisäyksen. Nyt kokoelmassani on siis New York, San Francisco, Los Angeles, Helsinki ja Abu Dhabi. Harmittavasti Genevessä ei ollut kyseistä sarjaa lainkaan. Katson, josko löytäisin vielä Bangkok-kassinkin... =)
Menimme lopulta ja taas Diners Clubin Loungeen. Söimme hieman aamupalaa ja yritimme olla nukahtamatta. Se oli vaikeaa. Molemmat olimme aivan rätti. Boarding alkoi 9.25 ja tuo aika tuntui ikuisuudelta. Köriläs nukahteli vähän väliä ja yritin pitää häntä hereillä, jotta ei missata lentoa. Omakin hereillä pysyminen oli hankalaa. Aina räpäyttäessäni silmiäni tuntui kuin olisin nukahtanut tuon puolen sekunnin aikana ja kun avasin silmäni, olin entistä väsyneempi.
Onneksi lento sujui varsin mallikkaasti ja sain nukuttua ainakin 3 tai 4 tuntia. Onnistuin siirtämään väsymystä muutamalla tunnilla. Kuuntelin kuulokkeilla klassista musiikkia, milloin istrumentaaliversioita Bond-elokuvasarjasta, milloin Beethovenia. Havahduin pari kertaa vaihtamaan musiikin toiseen, silloin kun pianissimo vaihtui fortissimoon.
Ke 31.7. klo 20 ja risat paikallista aikaa
Laskeuduimme Bangkokiin. Kaupunki oli varsin kaunis iltavalaistuksessaan, kuin se olisi pukenut päälleen kauneimmat korunsa. Aurinko oli laskenut vain kahta tuntia aiemmin. Oli pimeää. Se juuri on niitä seikkoja, joita jään Suomessa kaipaamaan: valo kesäiltaisin.
Matka terminaalin läpi oli pitkä. Opasteet olivat selkeät ja silti samalla vaikeaselkoiset. Geneven tax free pussi joutui pieneen syyniin matkan varrella, mutta matka jatkui raotettuani pussin suuta. Mitä lie etsivätkään. Haimme matkalaukut ja lähdimme kohti ulko-ovea. Taas yksi tullimies pysäyttää matkan ja pyytää sermien taakse. Hän kävi hyvin ylimalkaisesti läpi käsimatkatavaramme ja pääsimme vihdoin, 24 tunnin matkustamisen, jälkeen taksimatkalle kohti hotellia.
Hotellimatka kesti onneksi melko lyhyen aikaa, jo siksikin, että Bangkokin liikenne on jotain hyvin erilaista koto-Suomen trafiikkiin nähden. Taksin kuljettaja ajoi 120km/h melko kapealla moottoritiellä ja olin varma, että tilastot pitävät paikkansa - että on todennäköisempää joutua onnettomuuteen tieliikenteessä kuin ilmassa. Eikä vain todennäköisempää vaan varmempaa ja varmempaa...
Hotelli oli hienoinen pettymys. Kaunis ulkoa, kylläkin, ja juuri sellainen kuin kuvissa. Ainakin melkein. Oma huoneemme oli melko likainen. Ilmastointikin takkuilee, vaikka jo parin päivän päästä lämpötila laski mieluisaan, ehkä jopa alle 20 asteen. Huonesiivouksessa ei tunnu olevan standardia - jonain päivänä laitetaan sekä pienen käsipyyhkeet, isot käsipyyhkeet ja normaalit pyyhkeet. Jonain päivänä ei ole kuin jälkimmäiset. Toilettitarpeiden täyttö myös on varsin sekalaista, vaikka eipä me joka päivä uutta hammasharjaa ja suihkulakkia nyt tarvitakaan. =) Shampoo ja hoitoainepurkit ovat mallia täyttö, mikä toki on ihailtavan ekologista, samoin muuten myös käsisaippua. Ostimme silti omat aineet, ne jotka kaupassa hurmasivat tuoksullaan.
Henkilökunta on yleisesti varsin avuliasta ja mukavaa. Herroittelu ja rouvittelu on vaatinut totuttautumista, samoin siivoojien pienimuotoinen kumartelu jos satumme samaan hissiin. Yleensä väläytän heille hurmaavimman hymyni vain.
Viikon maassa olleena voin todeta, että paljon on vielä tarinoita kerrottavana ennen kuin saavun takaisin Suomeen. Nytkin moni tarinanalku pyrkii pintaan, mutta annan niiden vielä muhia hetken. Siihen asti, Bangkok kuittaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)