Pelimiehiä - tulisieluja

Se on taas se aika vuodesta, jolloin syödään, juodaan ja hengitetään vain jääkiekkoa. Paitsi juuri tänään, on välipäivä ja aivan sopiva hetki purkaa ajatuksia, sataakin ikävästi vielä.

Me fanit olemme se syy, miksi näitä kisoja järjestetään. Suomalaisen fanin aistii jo kaukaa, varsinkin myötätuulessa. Kantava ääni ja hento oluen tuoksu varmistavat lajitoverin. Suomalainen fani osaa olla äänekäs, mutta myös harmittavan vaitelias. Kisojen myötä on tulleet tutuiksi keskieurooppalaiset kannattajat, jotka tuovat niin ääntä kuin muunkinlaista volyymia kisoihin, sekä hyvässä että pahassa. Olen seurannut kateellisena sitä energian määrää, joka moisesta varsin epäsuomalaisesti käyttäytyvästä joukosta irtoaa. Kunpa mekin saisimme jotain sellaista aikaan, me hiljaiset hiirulaiset!

Myötätuulessa tämä joukko hurraa omilleen ja laulaa iloisia kannatuslaulujaan. Vastustajan saadessa kiekon alkaa buuaus - siitä tämä tyttö ei tykkää. Siinä kulminoituu kaikki se epäurheilijamainen käytös, mitä ikinä voikaan kuudentena kenttäpelaajana suorittaa. Itsestäni buuaus on epäluottamuslause omille pelaajille(ettekö dorkat saa sitä kiekkoa pois meidän alueelta?) sekä sangen alhainen keino koettaa päästä vastustajan ihon alle. Ammattiurheilijat eivät voi antaa moisen vaikuttaa heidän peliinsä, mutta itse näen sen suurena lapsellisuutena, jonain, mikä ei kuulu peliin lainkaan.

Jokaisella kansalla on kai hyvät ja huonot puolensa. Me suomalaiset kun emme buuaa, ellei ole aihetta ja silloinkin yleensä kohdistamme vihan tuomarin päälle. Joitain pettyneitä Heeeeeiii-huutoja olemme myös oppineet jakamaan. Kuulostaa juuri siltä, millaisiksi suomalaiset miellänkin; rehellisiksi, aidoiksi tulisieluiksi, jotka eivät liikoja pukahda. Ilo on aidoimmillaan sillä hetkellä, kun pieni musta pyöreä muovinpala on juuri ohittanut toppauksilla peitetyn hikisen miehen. On se vaan kummallista ajatella, millaisista asioista loppuviimein ilonsa repii.

Itselleen nauraen,
Nellie

Vappiaisesta

 Hauskaa Vapun jälkeistä elämää! Meillä sitä juhlittiin seuraavanlaisesti:

Ajatus Tampereen ruuhkaisista kojuista ei houkutellut, joten ajattelimme mennä oman kylän torilla katsastamaan munkit ja simat. Mutta voihan ällistys, siellähän oli vain 3 kojua ja kourallinen ihmisiä! Voi pyhä Antonius. Ei auttanut kuin lähteä jonottaan kaupunkiin..

Mukaan tarttui oman kylän torilta lanttukukko, kaupungista taas metrilakua aivan liikaa sekä erinäisiä pikkuesineitä.
Onneksi Vappu on vain kerran vuodessa...

Lanttukukko oli muuten aika hyvää, mutta kuori oli hyvin paksu, liian paksu makuuni. Iltapalalla maistui toki erinomaisesti shampanjan kanssa. ;) Muuten Vappu meni rauhallisesti, luonnollisesti Suomen peliä katsellessa ja ihan vain chillaillessa. Ihan kuten kuuluukin. =)

 Kasvatuspäivitys:

Basilikaa kynttiläpurkissa

En ole kirsikkatomaatti, minusta tulee puu!

Ultimate survivals

 Osa taimista on lähtenyt jo autuaammille kasvatusalustoille, mutta vielä jaksaa moni urhea punkea itseään maailmaan. Kirsikkatomaatteja on vielä varmasti toistakymmentä ja basilikaakin liki kymmenen. Mansikat omassa kosteassa kasvatusuniversumissaan voivat yllättävän hyvin ja kohta uskaltaudun ne purkittamaan omiin isojen taimien kasvatusalustaan. Nykyinen alkaa pian varmasti ahdistaa. Ulos en ole vauvojani vielä vienyt, vaikka ne hyvin voisivat siellä jo näin päivisin viihtyäkin. Auringonkukille kävi köpekösti, ihan jokaikiselle. Voi tätä surkeuden määrää...

Takapiha alkaa myös osoittaa elon merkkejä. Löysin pienen vattupuskan alun pihan perältä, mitä en aiemmin ollut huomannut. Mielenkiinnolla odottelen, mitä muuta sieltä mahtaa nousta. Nousemisesta puheen ollen, siellä on eräänlainen leppäkerttuinvaasio valloillaan. Pongasin tässä päivänä eräänä haravoidessa varmasti toista tusinaa mustapunaista lentelijää(ja tasa-arvon nimessä myös monkijää). Leppäkertut ovat jotenkin herttaisia otuksia. Siinä missä tajusin perhosien olevan itse asiassa lentäviä toukkia(hyyyyii!), en ole vielä keksinyt, miksi leppikset eivät nostata samanlaista inhoreaktiota. Kysykää uudelleen asiaa kesän lopulla kun olen niitä kyllästymiseen asti ohjannut sisältä takaisin ulos... =D

Mitä tänään syötäisiin?

Viime vuosina ruokavalion muokkaaminen on noussut ilmiöksi asti tavallisen tallaajankin kohdalla. Tänä päivänä tieto on kaikkien ulottuvilla ja moni sitä omaa tietoaankin jakaa ja valitettavan usein pitää ainoana totuutena. Jos haluaisin siis syödä "oikein", tämä aknesta kärsivä painonpudottaja, joka haluaa syödä eettisesti, ei voisi syödä:

*Lihaa - sehän on selvä, ei punaista, valkoista tai kalaa, koska eettisyys
*Perunaa - se on saatanasta, ei sitä kukaan enää syö
*Pastaa - sama homma, pelkkää höttöä ja tukkii suolenkin, pentele
*Hedelmiä - liikaa sokeria
*Maitotuotteita - naama kukkii ja onhan se epäeettistäkin
*Leipä - ei, ei, ei
*Tuontituotteet - eettisyys

Mä en tiedä, mitä ihmiset yleensä syövät, mutta tämän mukaan joka päivälle on ainakin luvassa salaattia ja marjoja. Joka aterialle. Kuulostaako naurettavalle? Koska se on. Taitaa kuitenkin olla parasta, että käytän ihan omaa järkeä asiassa ja jätän jeesustelut jollekulle toiselle. Kettu kuittaa.

Aurinko armas

No hupsista, sitähän ollaan jo maaliskuulla. Ihan kuin joulukuukin olisi jäänyt kesken... Oh well, tästä jatketaan.

Kevät. Sitä alkaa olla jo ilmassa. Viime syksynä ostetut siemenet pääsivät viimein taitamattomiin multasormiini odottamaan vääjäämätöntä elämän kiertokulkua bioastian pohjalle, mutta miten hauskaa niillä onkaan sen ohikiitävän hetken, jona ne kasvavat siemenestä taimeksi ja taimesta kuivaksi, surulliseksi rangaksi, koska talon emäntä unohti kastella ne.

 Toistaiseksi vielä elossa olevilla mustilla kirsikkatomaateilla oli hurja taimeentumisprosentti. Alkuja tuli siis aivan mieletön määrä. Kohta onkin aika purkittaa jokainen alku omaan yksiöönsä. Ostoslista kaipaa siis multaa ja tusinoittain purkkeja, mutta lompakkoni ei. =)

Multaan hautautuneena on myös mansikansiemeniä, punaisia auringonkukkia, ruusuja, basilikaa ja jäävuorisalaattia. Ruusut antavat odotuttaa itseään, mutta olinkin hyvin varma, ettei ne tule sieltä koskaan nousemaan. Mansikat ovat hitaanpuoleisia, mutta kyllä sieltä jokunen urhea on noussut kevättä ihmettelemään. Kuten on tullut ilmi, jos epäonnistun kasvatusprosessissa, tuhoan todisteet ja jatkan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli jos ette kuule enää mitään asiasta, taimet ja mullat ovat jo takapihan perälle kipattuna.

Löysin eBaysta jotain mitä kutsutaan cucameloniksi. Ne ovat pieniä suloisia meloninnäköisiä hedelmiä, jotka maistuvat hieman miedolle sitrukselle. Siis minimeloneita, jotka mahtuisivat ruokalusikalle. Toivon mukaan ne ehtivät ajoissa multaan.

Juttu, minkä tein seitsemäntenätoista päivänä

 Nam nam! Tänään leivottiin! Tai oikeastaan, pellillinen on vielä uunissa ja yksi odottelee pöydälle lämpöiseen pääsyä. Kunpa en unohtaisi niitä...

Ongelmani on aina ollut, kuinka pasteijat pysyisivät kiinni. Olen aina kastellut reunat, painellut, haarukoinut.. No ei ne vaan pysy kiinni. Luovutin ja odottelen aina, miltä paistossa oleva satsi näyttää. Hyviä ne silti on, vaikka varsin nauravaisia. Sellaisia tänään, ilkeässä pasteijan tuoksussa vietämme siis illan. 

Jutut, mitä tein viidentenätoista ja kuudentenatoista päivänä

 Viikko lähti käyntiin lantun tuoksulla ilmassa eli laatikkoonhan se tuli. Joka vuosi enenevässä määrin alan pitää siitä enemmän ja enemmän. Itse tehtynä se on vielä parempaa kuin Äitien valmistavana.

Joku vuosi sitten tein kansioon Jouluosion, johon kokosin kaikki lemppari Joulureseptit. Tämä on ollut mukana alusta asti, mutta olen melko varma, että parempiakin ohjeita on. Jos teen
 jotain kerran vuodessa, on vaikea vertailla reseptejä... Aikakin kultaa muistot. Lisäksi reseptini on hieman epäselvä ja itselleni on jäänyt epäselväksi, miksi olen sellaisen hyväksynyt valikoimiini.  :) Ensi vuonna siis vaihtoon!

Mutta nyt laatikko on pakkasessa odottamassa aaton paistamista, kunhan vain muistaisin nostaa sen pois ajoissa, että ehtii sulaa...

Seuraavan päivän porkkanalaatikko olikin helppo nakki, kun kerran pääsi alkuun laatikoiden kanssa. Teen aina porkkanalaatikon puuroon, olen sillälailla hieman itsetuhoinen, joten on aina jännittävää nähdä, onnistuinko taas polttamaan puuron pohjaan. Tänä vuonna - en onnistunut siinä! Toisin sanoen, kaikki sujui mallikkaasti.

Sanomattakin selvää, että nyt porkkanalaatikko makoilee pakkasessa, ihanasti lanttulaatikon päällä.

Eilen tuli mitta täyteen. Olen odottanut Kenwoodin yleiskonetta jo viikkoja Verkkokaupasta, mutta kyseinen paketti on ollut loppu jo pitkään. Se luvattiin tulevaksi 15.pv mennessä, mutta koska eiliseen mennessä ei ollut ilmaantunut edes tietoa, Köriläs otti ohjat käsiinsä. Laiteet alkoivat loppua jo liikkeistäkin, joten tartuimme Sokoksen S-korttitarjoukseen, jolla säästimme yli 100€ normaalihintaan nähden. Kone tai paketti ei ole sama kuin mitä havittelin, mutta kyllä silläkin varmasti "pärjää". Tänään oli aikomus tehdä koe-erä kuuluisista joululimpuistani, mutta aika loppui kesken. Ehkä joku toinen päivä.

Aktiivikalenterini on hiipinyt viimeiselle rivilleen. Alaoksia toki on reilusti, mutta siltikin vain viikon edestä. Livautin pienen ajatusvirheen viime postaukseeni, jollet sitä huomannut, en sitä aio kertoa eikä sitä tapahtunut. =D

Juttu, minkä tein neljäntenätoista päivänä

Tämä oli taas niitä päiviä, jota oli suunniteltu etukäteen ja kauan. Olen joka vuosi jaotellut kauppareissun kahteen osaan, jotta kannettavaa ei olisi niin paljon ja ei tarvitsisi jättää viime tinkaan koko hommaa, niihin pahimpiin ruuhkiin.

Marketin ruuhka oli näin sunnuntaipäivänä melko olematon, mahtavaa! Sompailtiin siinä Körilään kanssa pitkin kauppaa, sillä tuotteet olivat vaihtaneet paikkaa useampaan otteeseen pienen ajan sisällä eikä mitään tuntunut löytyvän, ainakaan helposti. Tekisi mieli mennä vanhaan tuttuun isoon kauppaan Tampereella, siellä ainakin tietää, missä mikäkin on ja onko edes valikoimissa... Mutta joulun ensimmäiset ruokatarpeet on ostettu ja hyvä niin.

Kaupasta tarttui mukaan kauan kaivattu keittiön valo, löysimme ohittamattoman tarjouksen - kaikki valaisimet -50%! Joten ihan söötti muovipallohärpäke killuu nyt meidän katossa.

Ja kolmannen adventin kunniaksi laitoin kolme kynttilää palamaan. Taustalla näkyy reilu viikko sitten Ikeasta hankkimani hyasintti, joka kasvaa ihan silmissä! Annoin aluksi vettä paljon, koska kuulin sen auttavan kasvuun. Nyt kun vartta on riittävästi, alkaakin kuiva kausi. Jospa ne kukinnotkin siitä vielä aukeaisi.