Ongelmani on aina ollut, kuinka pasteijat pysyisivät kiinni. Olen aina kastellut reunat, painellut, haarukoinut.. No ei ne vaan pysy kiinni. Luovutin ja odottelen aina, miltä paistossa oleva satsi näyttää. Hyviä ne silti on, vaikka varsin nauravaisia. Sellaisia tänään, ilkeässä pasteijan tuoksussa vietämme siis illan. keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Juttu, minkä tein seitsemäntenätoista päivänä
Nam nam! Tänään leivottiin! Tai oikeastaan, pellillinen on vielä uunissa ja yksi odottelee pöydälle lämpöiseen pääsyä. Kunpa en unohtaisi niitä...
Ongelmani on aina ollut, kuinka pasteijat pysyisivät kiinni. Olen aina kastellut reunat, painellut, haarukoinut.. No ei ne vaan pysy kiinni. Luovutin ja odottelen aina, miltä paistossa oleva satsi näyttää. Hyviä ne silti on, vaikka varsin nauravaisia. Sellaisia tänään, ilkeässä pasteijan tuoksussa vietämme siis illan.
Ongelmani on aina ollut, kuinka pasteijat pysyisivät kiinni. Olen aina kastellut reunat, painellut, haarukoinut.. No ei ne vaan pysy kiinni. Luovutin ja odottelen aina, miltä paistossa oleva satsi näyttää. Hyviä ne silti on, vaikka varsin nauravaisia. Sellaisia tänään, ilkeässä pasteijan tuoksussa vietämme siis illan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti