Kevät. Sitä alkaa olla jo ilmassa. Viime syksynä ostetut siemenet pääsivät viimein taitamattomiin multasormiini odottamaan vääjäämätöntä elämän kiertokulkua bioastian pohjalle, mutta miten hauskaa niillä onkaan sen ohikiitävän hetken, jona ne kasvavat siemenestä taimeksi ja taimesta kuivaksi, surulliseksi rangaksi, koska talon emäntä unohti kastella ne.
Multaan hautautuneena on myös mansikansiemeniä, punaisia auringonkukkia, ruusuja, basilikaa ja jäävuorisalaattia. Ruusut antavat odotuttaa itseään, mutta olinkin hyvin varma, ettei ne tule sieltä koskaan nousemaan. Mansikat ovat hitaanpuoleisia, mutta kyllä sieltä jokunen urhea on noussut kevättä ihmettelemään. Kuten on tullut ilmi, jos epäonnistun kasvatusprosessissa, tuhoan todisteet ja jatkan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli jos ette kuule enää mitään asiasta, taimet ja mullat ovat jo takapihan perälle kipattuna.
Löysin eBaysta jotain mitä kutsutaan cucameloniksi. Ne ovat pieniä suloisia meloninnäköisiä hedelmiä, jotka maistuvat hieman miedolle sitrukselle. Siis minimeloneita, jotka mahtuisivat ruokalusikalle. Toivon mukaan ne ehtivät ajoissa multaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti