Cambodia

Elämä turistiviisumin kanssa on melko rasittavaa. Kahden kuukauden välein joko uusi viisumi, jatkon haku tai vain maastapoistuminen. Viimeisin leima passissa tarkoittaa sitä, että piipahdimme pikalomalla Kambodzassa, Phnom Penhissa.

Löysimme Agodan kautta erään melko mehevän tarjouksen, johon oli pakko tarttua: maan parhaan kasinohotellin yöhinta oli mitättömät 50€! Köriläälle tämä oli kuin toteenkäynyt unelma, mutta ei käy kieltäminen, ettenkö itsekin olisi mielelläni harrastanut uhkapelaamista. Tuumasta toimeen-reagointiaika oli pari vuorokautta, joten suurempia kohdeseulontoja emme ehtineet suorittaa.

Kambodzan byrokratia voittaa älyttömyydessään jopa Thaimaan. Tunnin lennon aikana ehdin juuri ja juuri täyttää molempien maahantulokortin, tullikortin ja viisumihakemuksen. Rajalla oli vastassa viisumin haku, joka kylläkin sujui yllättävän pikaisesti. Jätimme hakemuksen passikuvan kanssa tiskille, maksoimme toiselle ja odottelimme ehkä vartin, kun saman pöydän takana, noin 5 metriä hakemuksen jättämispaikasta oikealle, virkailijat kutsuivat etunimeltä passinnoutoon. Passin kanssa siis matka jatkui 20m päähän tullivirkailijoille, jotka ottivat sormenjäljet. Siitä sitten tullitarkastukseen, jossa tosin ojennettiin virkailijalle se lentokoneessa täytetty tullauslappu.

Aula ylätasanteelta

Kaiken tämän jälkeen olimme valmiit etsimään taksin hotellille. Mutta hei, eikös tuo koppi tuossa vieressä olekin meidän hotellimme koppi? Astelimme sen luo ja ihmeteltyämme hetken kävi ilmi, että hotellilla on oma kuljetuspalvelu. Hyppäsimme pienen bussin kyytiin ja ihmettelimme kaupungin vehreyttä ja matkan varrella olleita nähtävyyksiä.

Aulaa

Hotellin aula oli mieletön. Ensimmäisenä silmääni osui Cartierin liike, sitten Rolexin. Luoja, olen niin väärässä paikassa! Loisteliaita kattokruunuja, hyvin englantia puhuvia ihmisiä ja mikä hauskinta - pelikoneiden iloista kilkatusta. Huoneemme ei muistuttanutkaan enää 5 tähden hotellia, ehkä maksimissaan kolmen. Kaltaiselleni saippuahiirelle kylpyhuoneen varustelu ei ollut pettymys. Olen siis niitä ihmisiä, joiden mukaan tarttuu hygieniatarvikkeita hotellien kylppäreistä. Hammasharjoja, shampoita, mitä ikinä onkaan. Ja tottahan niitä myös käytänkin, ne kun ovat niin näppärän kokoisia matkustaessa. 

Pöllijän taivas!

Ruokailun jälkeen ihmettelimme hieman, että mihinkäs paikkaan sitä oikeasti on tultu ja kiertelimme kasinoalueella. Sinne myös jäimme loppuillaksi. Ja seuraavaksi päiväksi. Ja sitä seuraavaksi. Emme edes poistuneet hotellista koko neljän päivän aikana. xD Ehkä teemme pienen paikkausreissun myöhemmin. Jäimme voitollekin, vaikka ei se ehkä ole se suurin kysymys(vaikkakin ensimmäinen, jonka kukaan kysyi...). Pelialueella oli kymmeniä emäntiä rahanlunastusta ja oikeastaan aivan kaikkea varten. Vesipullon sain käteeni aina heti ensimmäisenä, mutta heiltä olisi voinut pyytää vaikka tupakkaa, virvoitusjuomia, kahvia, pikkupurtavaa tai ihan ruokaa. Ilmaiseksi, luonnollisesti. Eihän sellainen sovi, että asiakkaat poistuvat ruokailemaan eivätkä ehkä palaakaan.. 

Phnom Pehnin lentokenttä oli suoranainen pettymys tuliaisten suhteen. Olisin halunnut ostaa Köriläälle Hugo Bossin deodorantin ja kenties tuoksunkin sekä ehkä jotain pientä makeista. Tax free-myymälässä ei ollut lainkaan HB-deodoranttia ja tuoksukin maksoi aivan liikaa. Käyskentelin siis makeisosastolla, mutta siellä oli kyllä joku pilkku vaihtanut epäsopivasti paikkaa, sillä hinnat olivat nekin pilvissä. Pettyneinä teimme Don Mueangin kotikentällä pienen Kit Kat-ostoksen, sillä passitarkastuksen jälkeen on vielä pieni muutaman neliön makeis-tuoksu-alkoholi -osasto. 

Taksin saaminen on yleisen helppoa Don Mueangilla. Rehellisen taksin saaminen on suorastaan lottovoitto. Onhan siellä toki Public taxi-tiskit, joilla ei pitäisi huijausyrityksiä olla. Asiakas saa kaksi lappua, toisen kuskille, toisen itselleen. Usein kuskit ottavat molemmat laput, myös sen asiakkaan lapun, jossa on kuskin tiedot ja jota kautta voi tehdä virallisen valituksen, jos kuski ei suostu ajamaan kohteeseen tai yrittää sopia hintaa etukäteen. Moni konsti on jo nähty, mutta tämä oli uusi: kuski sujautti taksivirkailijalle 20 bahtia(50senttiä) ja virkailija jätti "epähuomiossa" antamatta minulle taksikuskille menevää lappua. Saimme vain sen yhden, joka on matkustajan valituslappu. Ennenkuin pääsimme kunnolla liikkeelle, kuski oli jo hintaa sopimassa ja tivaamassa kuittia. Sanoin, että emme saaneet sellaista ja vaadimme mittaria päälle. Hän kysyi sitä useaan kertaan eikä ollut suostua mittaripyyntöön. Väitti jopa, että mittarin kanssa hinta nousee 300 bahtiin.. Monesti tuon välin kulkeneena tiesimme kyllä, että oikea summa on n.150 bahtia. Summat ei ole suuria, mutta kysymys on periaatteesta(300bahtia=7,5€, puolen tunnin taksimatkasta). Kuski oli silminnähden ärsyyntynyt kuin pari Farangia ei mennytkään hänen huimaan juoneensa.

Home sweet home. Viiden tähden aamupalaa jäi ikävä, mutta kyllä oma sänky on aina oma sänky. Ainakin vielä pari kuukautta, kunnes lento kuljettaa meidät punavalkoisin siivin taas koti-Suomeen. Sitten pääsee aikanaan siihen aivan ihan omaan sänkyyn. Niin, kunhan ensin ostaa katon päänsä päälle. =)

Tahdon! Haluan! Mulle!

Ihanaa eilistä ystävänpäivää! Omamme kulutimme nukkumalla pitkään ja hieman herkuttelemalla olympialaisia katsellessa. Lähinnä vahtasimme Suomen lätkäpelin. Otin toistamiseen käyttöön sen pelipaidan, jonka työkaverit antoivat läksiäislahjaksi. =) Perustimme kisakatsomonkin! Ruokailupöydän yläpuolella on ainoa videotykille sopiva pinta ja sohvankin siirsimme. Ajatella, että kolmen kuukauden päästä on MM-kisat! Niin meitä lätkäfaneja tänä keväänä hemmotellaan.

Suomeenpaluuseen on kolme täyttä kuukautta. Liki 4, jos lasketaan vajaat kuukaudet. Olen pari kertaa jo vieraillut Etuovi-fi:ssä vertailemassa hintoja ja katsomassa tarjontaa. Unelma-asuntoni löysin Kangasalan Rantakoivistosta. Olin varma, etten koskaan halua enää Kangasalle muuttaa, kunnes näin tuon asunnon. Se oli iso, tilava! Olen aina asunut melko ahtaasti, joten kaipaan tilaa. Tilaa lukuisille kotoiluharrastuksille sekä tilaa vain olla.

Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät lokeroida asiat omille paikoilleen - siksi haluan, että kaikelle on paikkansa. Haluan saada kaikki lukuisat Tupperwaren astiat näppärästi kaappiin, josta ne on helppo ottaa esille kun vaikka leivotuttaa. Haluan kunnon keittiön ensinnäkin! Entisistä asunnoista vain yhdessä(!) ei ole ollut keittokomeroa. Ahdistavia pikku koppeja! Miksei EU:n ihmisoikeusasiamies kiellä tuollaisia kidutuskoppeja?!? Jos eläimillä on oikeuksia, miksei ihmisillä? Ai niin, itsehän olen ne asunnot valinnut...

Toisekseen haluan hieman pihaa. En paljoa, sillä sitä pitää myös hoitaakin ja ottaen huomioon menestykseni kasvienkin kanssa... Noh, ymmärrät kuvan. Tahdon pienen japanilaisen puutarhan vesiseinineen, mustine penkkeineen ja kasvikehyksineen. Tahdon!

Haluan myös saada askartelutarvikkeeni järjestykseen. Löysin Googlen kautta aivan mielettömiä inspiraationlähteitä ja päätin haluta myös askartelupöydän. Sellaisen, jossa kaikki on esillä, mutta silti piilossa. Ennen kaikkea järjestyksessä. Tein listan, mitä kaikkea pöydäkompleksiin tulee mahtua. Kutimet, ompelukone, paperia, pahvia, liimoja, saksia, lankoja, kankaita... Tajusin, että pöytä ei riitä. On jatkettava seinälle. Nauhateline oli ehdoton pakko. Pakko saada.

Olen tunnustautunut nauhafriikki ja hankin jatkuvasti lisää erilaisia. Suomivarastossa odottaa pieni laatikollinen ja täältä olen hankkinut toisen samanlaisen. Ongelmana vain on, että mm. eBaysta ostettaessa nauhat tulevat joko ilman rullaa tai ne on kiedottu styroxpalaseen. Ne eivät siis miellytä tämän esteetikon silmää, eivät lainkaan! On siis kehiteltävä systeemi. Onneksi Köriläs on niitä ihmisiä, joille asioiden ratkominen on luontaista. Olemme yhdessä kehitelleet erilaisia ratkaisuja.
Ongelmat:
1. Rullat ja niiden tekeminen
2. Nauhojen keriminen rulliin
3. Itse teline

Ratkaisuideat:
1. Rullien ratkaisuissa ovat olleet esillä lähinnä muovi- ja kartonkituotteet. Olisin ostanut ison kasan niitä läpinäkyviä muovicd:itä, joita tulee tyhjissä cd-kakuissa. Ne turhat. No niitä ei löytynyt mistään. Idea oli siis liimata kahden sellaisen väliin kartonkiputken palanen ja siten muodostaa rulla. Sellainen olisi ollut täydellinen! Mutta kun ei. Kyselen vielä kaveripiiristä, josko jollakulla on sattunut jäämään sellaisia varastoon jollain ihmeen tuurilla. Puisetkin kiekot kelpaisivat. Asia siis kesken.

2. Rulliin kerimiseen on olemassa jonkinlainen oma laitteensa, mutta se toimii vain n.5m mittaisissa nauhoissa. Sellainen siis on keksittävä itse. Omassa päässäni on hahmotelma miniporakoneesta, johon rulla laitetaan, mutta kierroksia on oltava tarpeeksi vähän. En halua lentäviä nauhoja keskelle olohuonettani, vaikka se olisi melko kaunista.
Toinen aavistus liittyy virvelöintiin. Samalla mekamismilla toimiva laite siis voisi toimia. Kun käännän kammesta, nauha rullautuu. Pahaksi onnekseni en tajua virvelin mekaniikasta yhtään mitään. Tämän suunnittelemisen jätän suosiolla Köriläälle!

3. Telineessä tulee olla tilaa, mutta se ei saa olla liian iso. Pari-kolme riviä on riittävä, haluan telineen seinälle eikä se siten voi olla kovin korkea. Körilään ystävällä on firmansa vieressä puuveistämö, jossa asiansaosaava ihminen sellaisen minulle varmasti tekisi. Eri asia on, kuinka paljon sellainen maksaa. Paljon, luulen. Yksinkertaisimmillaan teline voi olla neliö. jonka reunoihin on porattu reiät tangoille. Jopa Ikean neliöhylly kelpaisi. Ongelmahan ratkaisee itse itseään! Mahtavaa! Eiku..

Mutta oikeasti, Ikeassa on apu itse pöytääni. Ajattelin seuraavanlaista: ostan kaksi matalaa avohyllykköä. Laitan niiden päälle keittiöpöytätason, sellaisen Ikean halvan, 39€. Eli nuo hyllyköt muodostavat jalat pöydälle, eli jos katsotaan edestäpäin, ne osoittavat sivuille. Ymmärsitkö? Köriläs saa miettiä kiinnityspuolta, hänellä on paremminperusteltuja ideoita siihen. Pikkusälälle on omat ideansa, osa kesken, mutta on kuitenkin. Onneksi on Google, siellä on ihmisiä, joilla on paljon parempia ideoita kuin mulla. =D

Mutta nyt tahdon aamupalaa. Enkä välitä siitä, että kello on kolme iltapäivällä. Olen vapaalla!

Tavaton tammikuu

Joten, on taas vierähtänyt jokunen tovi. Shame on me.. Mutta onpahan taas kerrottavaa. Viimeaikaiset päivitykset alkavat jokainen näin, pahoittelut!=)

Piipahdimme Singaporessa viisuminhakumatkalla. Oli hyvin virkistävää päästä sivistyksen pariin! Ilma tuoksui puhtaalta, ihmiset puhuivat englantia ja kadut olivat siistit. Hinnat sen sijaan olivat paikoin jopa kotimaata korkeammat. Niitä ei jäänyt ikävä. Asuimme vajaan viikon 85 Beach Garden Hotellissa, joka oli varsin nuhruinen, epäsiisti ja pieni hotelli. Henkilökunta oli aivan loistava! Astuessamme huoneeseemme olin viittä vaille hakemassa ihmesientä ja riepua lähikaupasta, sillä seinät olivat joskus olleet valkoiset, eivät enää aikoihin. Huoneen mitat olivat ehkä 3x3m, johon sisältyi wc-tilat, ne oli eroteltu lasiseinillä. Arkkitehdillä ei liennyt juuri muuta mielessä kuin tehokkuus suunnitteluvaiheessaan, joten kulku wc-tiloihin on melko hankalaa. Laitoin Körilään respaan valitusreissulle(kaikki kolme askelta) ja saimmekin uuden huoneen. Siisteystaso ei juuri muuttunut, mutta huone oli isompi ja itikat tipotiessään kylppäristä. Ai niin. Sähköjä ei meillä ollut ensimmäiseen vuorokauteen. Ilmastointilaite oli kytköksissä yleiseen verkkoon, joten viileyttä kyllä riitti. Ensimmäinen ilta silti kului tunnelmallisessa minitaskarin valossa. Eikä se edes haitannut. Olimme liikenteessä iltayhdeksään ja menimme aikaisin nukkumaan. Skypepuhelun ja nettiselailun jälkeen.

Aamuinen viisuminhaku Thaimaan suurlähetystöstä joudutti aikaista heräämistä, sillä pelipaikoilla tuli olla taas 9 pintaan. Jono oli jo tuolloin kymmenisen metriä. Kaikki tarvittavat paperit mukana menimme ulkokopin luukulle, jonne annoin passin välistä (lentokoneessa täytetyn) maahantulolomakkeen. Sain vastineeksi vip-passia muistuttavan kaulalätkän, jonka kanssa menimme itse lähetystöön. Vartin-puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme tiskille. Tapahtui pieni draama maastapoistumislippujen kanssa, joka aiheutti paniikin ja pienen reissun viereisen hotellin tietokonehuoneeseen. Jouduin varaamaan siis uuden lennon, noin lyhennettynä. Uuden lipun kanssa jätin siis uudestaan hakemukseni, joka otettiinkin vastaan ja jätin passin papereineen virkailijalle.

Jatkoimme matkaa kaupungille, Marina Bay Sandille tarkalleen ottaen. Se on se kolmiosainen torni, jonka päällä on "vene". Kaunis rakennus! Sen edessaä, heti takanani, on Art Science Museum, jossa emme piipahtaneet. Älkää antako pilvien hämätä - saimme molemmat Körilään kanssa varsin tulisen rusketuksen heti ensituntien aikana, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :) Päiväntasaaja 1 - Nellie -245.

Ostimme Hop on Hop Off-bussiin vuorokauden lipun, jonka avulla saimme mahtavan käsityksen kaupungista. Eli se on juuri se supernolo kaksikerrosbussi, jossa on avokatto. Jep, siellä me turisteiltiin kunnolla kameran kanssa. Kuljimme Little Indiaan, Chinatowniin, keskustaan, Beach roadille ja muutenkin ympäri Singaporea. Aivan mahtava tapa tutustua kaupunkiin kivasti persuksillaan istuen ja jäädä pois halutessaan. Suosittelen!

Hard Rock Colada

Tärkeinkin tuli saatua eli tarra passiin, joka oikeuttaa 2 kuukauden Thaimaassa oleskeluun. Seuraavan kanssa voi tulla ongelmia, sillä viisumeita on jo 3 kpl:tta. Voi siis olla, että emme edes yritä hakea enää tämän jälkeen uutta, vaan matkustelemme tarpeen tullen ympäri Aasiaa. Rajalla saan kuitenkin kuukauden leiman. Katsotaan.

Piipahdimme myös Hard Rock Caféssa. Ostin perinteisen t-paidan sekä itselleni että muistoksi. Körilään mielestä mulla on liikaa paitoja. Mun mielestä paitoja ei ole koskaan liikaa. Tosin meidän matkalaukut on kovasti eri mieltä.

Emme olleet koskaan käyneet Little Indiassa tai Chinatownissa, joten korjasimme asian. Otimme taksin Mustafa centreen, joka on siis Little Indiassa oleva ostoskeskus. Siellä oli aivan kaikkea! Hinnat olivat halvat Singaporen hintoihin nähden, joten paikkasimme hieman matkamuisto-osastoa. Koska kyseessä oli kuitenkin intialainen ostari, oli siellä paljon sen tyylisiä vaatteita ja tottakai paljon suklaata ja herkkuja. Löysin myös aivan mielettömän ihanan tunikan, mutta en kuitenkaan sitä ostanut. Se vaikutti hieman liian pieneltä. Nyt harmittaa.

Sen sijaan ostin itselleni sekä siskolleni Masala Dabbat, jotka ovat eräänlaisia mausterasioita. Lisään kuvan myöhemmin, jos löydän sen jostain.. Idea on siinä, että intialaisiin ruokiin käytetään useita, voimakkaita mausteita. Rasiassa on 6 pientä kippoa, joiden päälle tulee ensin välikansi ja siihen päälle vielä virallinen, oikea kansi. Kun avaat kannet, saat kaikki mausteet käyttöön ilman purkkien avaamisia ja häsläystä. Varsin hauska ja yksinkertainen idea.

Kolikoita tulevalle vuodelle!

Chinatown oli aivan oma maailmansa. Uuteenvuoteen valmistautuminen oli parhaillaan vauhdissa eikä voinut olla huomaamatta tulevaa hevosen vuotta. Alue oli tulvillaan keltaisia kultaisia kiinalaisia kolikoita ja teiden välissä kulki varsinainen hevoskulkue. Kaunista!  Ostimme matkamuistoksi kiinalaiset horoskooppipatsaat eli Köriläälle kukko ja itselleni apina.

Hevosen vuosi

Törmäsimme suomalaisturisteihin pariin, kolmeen otteeseen, enkä ihmettele. Kaupunki todella on näkemisenarvoinen! Aika kuluu aurinkoa palvoessa, syöden hyvin tai vain kierrellen. Kaupungin bussit olivat uudehkoja, samaa tasoa kuin TKL:n mikä tahansa linja, ja niitä kulki usein. Hinnoista en osaa sanoa, mutta halvempaa se taatusti olisi ollut kuin jatkuva takseilu. Myös metro ja skytrain kulkevat, mutta kumpaankaan ei tullut mentyä. Ainoa miinuspuoli oli jatkuvat rakennustelineet ja työmaa-alueet. Muuten kaupunki oli todella kaunis. Tuossa on vihreä puisto, tuossa taas 50-kerroksinen toimistokompleksi.

Kukkia. Oransseja kukkia.

En ole koskaan ollut erityisen kukkaihminen enkä taatusti tunnista juuri muita kuin ruusun, tulppaanin ja kallan, mutta Aasian värikkään kauniit kukat jotenkin ikuistuvat aina kännykkääni. En ymmärrä, miksi. Tai no, ymmärrän, sillä katsookaa nyt tuotakin kuvaa! Silmänkantamattomiin eksoottisen kauniinvärisiä kukkasia! Love it!

Olemme tutustuneet Thaimaan aikanamme Swensons-nimiseen jäätelöbaariin. He siis myyvät ainoastaan pelkkiä jäätelöannoksia. Ja niitä on joka paikassa! Mutta. Singaporessa onkin päätetty tarjota Swensonseilla myös ruokaa. Otinkin tuollaisen leipäkeiton, joka oli ihan ok, liki kelvollinen, mutta ei loistava. Leipäkuori oli kivan rapea, mutta keitto itsessään melkeinpä mauton. Idea tosin on hauska, kenties ranskalainen alkuperältään. Ja kyllä, lasken tällaiset kokeilut etnisiksi ruoiksi. =D Swensensillä todistin myös, kuinka käy syöminen täydessä burkassa. Se oli mielenkiintoista katsottavaa, vaikkakaan en tohtinut luonnollisesti seurata kovin tiiviisti...

Kotiinpaluu tapahtui hieman epäselvissä merkeissä, sillä Bangkokin tilanne on edelleen hyvin sekava. Olimme asennoituneet viipymään reissussa useamman ylimääräisen päivän, mutta niitä ei onneksi tarvittu, vaan pääsimme lentokentälle ja kotiin varsin näppärästi. Edes matkalla ei näkynyt merkkiäkään kaupungin levottomuuksista. Edelleenkään niitä ei edes huomaa, sillä emme keskustassa juurikaan poikkea. Ihmiset ajavat edelleen aamuisin töihin, menevät kauppaan, elävät normaalisti toisinsanoen. Eräs pikku seikka tosin on vielä luvassa - vaalit. Niiden vuoksi jopa koulut suljetaan ensi viikon jälkeen viikoksi. Suunnitteilla on matka Hua Hiniin. Katsotaan, saadaanko tällä varotusajalla jotain varattua. Kaupunkilomat ovat hirmu ihania, mutta altaallakin on melko makeeta ihoansa käristää ja juoda drinkkejä. Siitä sitten enemmän myöhemmin!

Erityisen viileät ilmat ovat saapuneet Thaimaahan. Parhaillaan yölämpötila on jopa 15 astetta. Se vaatii jo pitkiä housuja ja paitaa ulkona, sillä ilman kosteusaste tuntuu lisäävän viileyttä. Enää ei tule vastaan lämpimän ilman seinämää ulos mennessä, vaan ilma on jopa viileämpi kuin sisällä. Hrrr! Köriläälle ilma on vallan passeli, mutta itse vilukissana vedin tänään pörröiset chincillasukat jalkaan ja kääriydyin peiton alle. Edes päivällä ei kaipaa ilmastointilaitetta kuin harvoin, öisin se tulee laitettua päälle. Pidämme viileässä nukkumisesta.

Ja viimeisenä: Miksi The Walking Dead ei voi jo jatkua?!? Vielä 3 sunnuntaita. Liikaa! Että osaa ärsyttää. Lakkasin jo katsomasta loppukauden trailereita, sillä en oikeastaan edes halua vielä tietää, mitä on tulossa. Facebook-ryhmissä keskustelu käy kovana ja spekulaatiot lentävät, mutta en usko mitään ennen kuin näen. Missä on Judith? Ketkä selvisivät? Tuleeko sarjaan uusia hahmoja? Grrr!!! 

Ihanaa Uutta Vuotta!

Altaalta

 Vuosi 2013 oli vähintäänkin ikimuistoinen. Mukaan mahtui paljon iloja, mutta toisaalta myös hyvästejä, ikuisiakin. Tulen muistamaan vuoden paremmin kuin monen muun. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole ylitse toisen, mutta yksi tunne on ylitse muiden: se, kun lähdimme Helsinki-Vantaalta omaisuutemme pakattuna varastokoppiin, mukanamme vain muutama vaatekappale ja mahanpohjan kutina, hypystä tuntemattomaan. Ei tietoa, mitä perillä odottaa. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. Muistan ajatelleeni, että tässä sitä mennään, kaikki tuttu jää nyt taakse. Joskus elämä vain on tarua ihmeellisempää.

Bangkoklaista liikennettä, ilman mielenilmauksia!

Läheisemme ovat kauhulla seuranneet kaupunkimme levottomuuksia. Olemme pysytelleet poissa, jopa sisätiloissa, levottomuuksien tieltä. Matkamme Koh Samuille sattui samalle päivälle kuin ensimmäinen suurmielenosoitus ja lähdimmekin Don Mueangille pari tuntia liian aikaisin välttääksemme tietukokset. Oikea ratkaisu. Tiet tukittiin vain pari tuntia kentälle saapumisemme jälkeen. Olisimme voineet missata lennon täysin. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan juuri varaamamme Singaporen reissun turbulenssia, sillä lähestyvät vaalit ovat nostattaneet uhkauksia jopa "Bangkokin sulkemisesta", mitä sekään sitten tarkoittaneekaan. Bangkok Post on auttanut suunnattomasti pysymään levottomuuksien perässä siinä missä Kasetsart University, Suomen suurlähetystö FB:ssa ja Suomen lehdistö raahaa kaukana perässä eikä tietoa tunnu juuri irtoavan. 

Olen lähinnä huolissani paluulennosta, sillä jos Bangkok oikeasti suljetaan, jäämmekö tien päälle vai mitä ihmettä. Bangkok Postin mukaan on varauduttava vähintään 5 päivän sulkuun, mutta se saattaa venähtää jopa parinkymmeneen päivään. Järkevää olisi matkustaa johonkin jokseensakin halpaan maahan odottamaan tilanteen rauhoittumista viisumin vuoksi. Olisi aivan yhdentekevää, missä viettäisimme aikamme jos emme pääsisi kotiin, joten olisi turhaa kuluttaa viisumia odottelun vuoksi. Siinä missä jokin Thaimaan unelmasaarista kutsuisikin... =)

Samuin satamasta

Singapore ei ole vaihtoehto, sillä on nimittäin Aasian kalleimman kaupungin maine, eikä turhaan. Hotellin löytäminen ei ollut helppoa edes normaalibudjettisille, kuten me! Hostellit eivät innosta eivätkä alk.100€ yöhinnat. Alkaen! Toivon hyviä ilmoja edes, jotta ei tarvitse jäädä hotellihuoneelle pohtimaan sadepäivän menovinkkejä.

Mainitsin aiemmin Samuin keikan. Otimme muutaman päivän ja lähdimme AirAsian siivin kohti Suratthania. Halpa AirAsia on kelpo vaihtoehto, jos pitää matkustamisesta. Suora lento Samuille olisi kustantanut Bangkok Airwaysilla liki 250€, mutta lento Suratthaniin, bussimatka Lipa Noiriin ja lauttamatka Samuin satamaan kustansi yhteensä noin 30€. Aikaa toki kului liki 5 tuntia enemmän kuin nopeaan puolen tunnin suoraan lentoon, mutta lauttamatkalla ehti kuvata ohilipuvia saaria ja ihailla merta.

Unelmarantaa Samuilla

Samuilla tapasimme työkaverini ja hänen ystävänsä sekä melko mukavan rantaelämän. Halvat (ja hyvät!) drinksut veivät kielen mennessään, puhumattakaan uskomattomasta katukeittiöstä. Onhan niitä täälläkin, mutta ruoka Samuilla oli enemmän länsimaiseen makuun suunnattu maisseineen ja uuniperunoineen. Rannalla piipahdimme aurinkoa palvomassa ja Köriläs sai jopa houkuteltua mereen kuolleiden kalojen, meduusojen ja roskien sekaan. Kyllä, roskien. Niitä ajelehti rantaan tasaisin väliajoin, milloin tyhjiä energiajuomapulloja, milloin tunnistamattomia myttyjä. Vesi oli silti ihanan lämmintä ja oli todella vaikea kuvitella jossain olevan parhaillaan talvi, kylmä, jäistä ja lumista. Ehdimme jo unohtaa taivahan vesihanat, jotka ovat olleet Bangkokin osalta säpissä kuukauden, mutta jotka olivat parhaillaan auki Samuilla. Monsuunisateet. Likainen sade ei silti estänyt hauskanpitoa. Sain jopa herkkuterkut Suomesta, suklaata ja salmiakkia! Paljon!

Missä palmupuut on puita vain?

Joulu taas onnistui kohtalaisesti, kiitos upouuden uunin! Sain siis tehtyä porkkana- ja perunalaatikoita sekä piparkakkuja. Innostuin myös siinä määrin uudesta rakkineesta (ja Joulusta), että pyöräytin pulliakin! Joulu muuten oli varsin vaatimaton, syömisen jälkeen avasimme pari pakettiamme ja vain olimme.
Uusi vuosi taas vaihtui ihaillen maisemia pimeällä kattoterassilla kuohuviiniä juoden ja varsin vähäisiä ilotulituksia katsellen. Ilta venyi aamuun Whatsapp-keskustelun siivittämänä.

Joten, nyt vuosi jatkuu odotellen Singaporen matkaa ja mielenilmauksia. Teimme jo check-innin, joten pian voi alkaa miettiä pakkaamista. :) Eipä muuta kuin mahtavaa vuoden jatkoa juuri sinulle!

Terveisiä MBK:lta!

Joulukuusta

Havahduin juuri siihen todellisuuteen, että edellisestä postauksesta on liki kuukausi aikaa. Ei voi olla! Lupaus itselleni viikottaisesta päivityksestä ei pitänyt. Tällä kertaa ei ole mitään tekosyytä. Aikaa on ollut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Joskus näin.

Huominen Koh Samuin lento lähenee, samoin Thaimaan hallituksen vastaiset protestit. Mielenosoitukset ovat olleetkin tauolla kuninkaan syntymäpäivien vuoksi, mutta heti maanantaiaamuna on melkoinen paskamyrsky odotettavissa. Olimme onneksi varanneet aamulennon, joten suurimmat marssit tapahtuvat meidän joko ollessa terminaalissa tai lentokoneessa. Körilään yliopisto on edelleen suljettuna ja he ovat kehoittaneet oppilaita pysyttelemään sisätiloissa oman turvallisuuden vuoksi. Asuinpaikkamme on ikäänkuin matkan varrella keskustan ja hallintorakennusten välillä, joissa suurimmat levottomuudet tulevat olemaan. Lähitie tulee täyttymään ihmismassoista. Hienoinen huoli leijuu ilmassa, mitä tuleman pitää, sillä olen ymmärtänyt tämän taistelun vietävän "loppuun asti", mitä se ikinä tarkoittaneenkaan. Onko torstaina turvallista saapua lentokentälle ja onko kotikatu enää olemassa(tottakai se on, mutta olen nainen ja siksi huolissani..)?

Niin, Samui, rantalomalle siis vihdoinkin! Auringossa olemme kylpeneet jo, mutta pitkät hiekkarannat ja meri-ilma on jäänyt puuttumaan. Pääsemme nauttimaan työkaverini mieluistasta seurasta hänen viettäessä viisikymppisiään tropiikissa! Samalla vaihdamme kuulumisia ja odotankin kuulevani, miten viimeiset kuukaudet ovat työpaikalla kuluneet. Kumma juttu tuokin, ei töihin kuulu olla ikävä.. =D

Körilään ensimmäinen lukukausi alkaa olla lopuillaan. Seuraavien kahden viikon aikana pidetään loppukokeet, jonka jälkeen jäädään ansaitulle(?) joulutauolle. Samalla myös epäilijät saavat nenillensä ensimmäisten ansaittujen kurssipisteiden ropistessa ns. vaihtokassaan. Uudenvuoden suunnitelmia ei ole. Osaavatkohan paikalliset edes vaihtaa vuotta oikein ja vaihtuuko vuosi meidän kanssa yhtäaikaa(vrt. kiinalainen kalenteri)? Jouluksi on perinteisesti suuria suunnitelmia: teen perinneruokia niin pitkälti kuin lähimarketin valikoima antaa myöden ja olen jopa uskaltautumassa itse piparkakkujen paistoon. Niin, saanko esitellä tuoreimman perheenjäsenemme uunin! Ostoon vaikutti lähinnä nato ja nyty Ameriikanmaalta ja kuva, jossa oli uunituoreita karjalanpiiraita. Kiitos. Kiitos kovasti. =D Pian siis "joudun" piirakkahommiin ensimmäistä kertaa elämässäni! Toisaalta olen innoissani, toisaalta olisin odottanut suurempaa keittiötä ja kunnon välineitä Suomenkamaralla. Mitäpä sitä ei kunnon vaimo tekisi ukkopahan hyväksi..?

Facebookia seuraavat eivät ole voineet olla huomaamatta uusinta glögikokeiluani, josta olen varsin ylpeä. Yritän olla kehaisematta tuotoksiani liikaa, mutta litkuni läpäisi hyvin Sefistikoituneen Körilään Virallisen Makutestin, joten en voi olla kuin tyytyväinen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain omenamehua, mutta Samuin keikan jälkeen otan käsittelyyni mustaherukkamehun, jota yllättäen lähikauppa myy. En olisi ikipäivänä uskonut! Mausteita ostin melko shokeeraavasti Chatuchakista, ne on siellä vain halpoja, ja kaikkea löytyi mukavasti. Jopa huisin pitkiä kanelitankoja, mutta Körilään mielestä niitä ei tarvittu. Tylsä.

Odotan jo suunnattomasti Joulua ja ruokien valmistusta! Tunnelman luominen on hieman ongelmallista, mutta pidämme muutamasta perinteestä huolen. Sydämeeni Joulun teen.. Tien toisella puolella on aivan ihastuttava valomeri, josta pyrin otoksia vielä nappaamaan. Eihän ne kameraan tallennu lainkaan yhtä hienosti, mutta saatte edes käsityksen.. Ja lisäänkin sellaisia taas kunhan ehdin, viimeistään Jouluvalmisteluista. =)

Koko maailma leipoo(paitsi minä)

Joulu on lempiaikaani vuodesta. Kynttilöitä, tunnelmaa, tuoksuja, sallimuksia. Vastakohtia. Valoa pimeydessä, lämmin peitto yökylmällä. Lumi, pakkanen ja päivien lyhyys muuttuvat hermojaraastavasta hurmaavaksi. Olen siis jouluihminen.

Pettymys onkin suuri, kun tänä vuonna en ole tuossa itselle niin mieluisassa ympäristössä. Kuinka paljon tahansa pyrkisinkään, en voi olla oma jouluitseni täällä tropiikissa. Ilman uunia en saa kaipaamiani ruokia, ilman lunta ei ole oikeaa tunnelmaa. En voisi koskaan kuvitella karkaavani jouluksi ulkomaille, siis Suomesta. Ymmärrän toki niitä ihmisiä, jotka niin tekevät, sillä kaikki tuo sähläys ja puuha saattaa saada karvat nousemaan.

Tämä joulu tulee siis ilman laatikoita, kinkkua ja tietenkin limppua. Jonkun vuoden takainen perinne katkeaa tänä vuonna, mutta jatkuu varmasti ensi vuonna. Yritin etsiä takuureseptiäni netistä, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Olen yleensä muutaman ylimääräisen valmistanut vanhemmille sekä joillekin ystäville, joiden tiedän arvostavan elettä. Jotkut antavat kukkia, minä jaan limppuja. =)

Ongelma onkin juhla-aterian kokoaminen paikallisista aineksista ilman uunia. Apua! Perunoita ja ?? Olen pari lisukeideaa jo saanut, mutta pääruoan kanssa on varsinainen, noh, päänvaiva. Kalaa? Hunajamarinoitua possua? Voi ei. Kerron kun keksin.

Tunnelmaan päästäkseni aloitin eilen korttien askartelun. Pari ekaa ideaa meni metsään, mutta jo kolmas onnistui melko kivasti. Laitan päivityskuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Koska aikaa minulla riittää, otin melko työlään projektin itselleni. Ehkä noita kortteja ei tule tänäkään vuonna montaa lähetettyä. Varastojen täyttö silti on edessä, mikä tarkoittaa reissua viikonloppuna Chatuchakiin, markkinoille. Se tietää myös lompakon selvää kevenemistä, sillä ei osaa olla ostamatta liki ilmaisia nauhoja. Niitä siis melkein jaetaan siellä. =)

Facecbook-seinälleni ilmestyy liki päivittäin toinen toistaan ihanampia luomuksia, siis leipomuksia. Minusta on hirmu ihanaa, että nykypäivän hektisyys ei ole vaikuttanut sellaiseen perustaitoon kuin leivonta, vaikka kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan makoisampia valmishöttelöitä. Omatekemä on aina omatekemä. Se vaiva, tuoreus, lisäaineettomuus ja toki ulkonäkö on aina vaivanarvoista. Arvostan kovasti! Ystävissäni on mestarileipurien ainesta. Nykyleivonta on hieman erilaista kuin ennen, sillä tarvikkeet ovat muuttuneet ajan saatossa. On sokerimassaa, suklaataidetta sekä paljon erilaisia aineita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mielikuvitus on vain rajana. Jopa sokerihöttösiä kakunkuvia saa pienen sankarin kakkuun. Olen päättänyt ottaa ystäviäni hieman kiinni kunhan saavun Suomeen, sillä pidän leivonnasta. Harrastan sitä aivan liian harvoin! Jopa peruspullat kuulostavat juuri nyt taivaallisilta! 

Korvapäivitys: kuulo palailee hiljalleen eli tulehduskin mennee jo ohi. Korva ei ole vielä täysin normaali, mutta eiköhän kuulokin palaudu ennenpitkää. Ainakin haukottelu saa korvat poksumaan, joten sitä olenkin harrastanut urakalla viime aikoina. :)

Hyvää ja pahaa

Voisinpa sanoa, että Kuala Lumpurin reissusta on selvitty. Sain viikonloppuna nimittäin kolmannen antibioottikuurin tuohon korvaani, joka ei ota parantuakseen. Haluaisin jo energiaa päästä altaalle, kuntosalille ja kaupungillekin. ;) Eilen sain siivottua liki koko kämpän ja olokin oli vähemmän kuumeinen. Hienoa, ehkä tämä kuuri vihdoin auttaa! Kolmatta viikkoa lukossa ollut korvakin antoi palautumisen merkkejä ja lumpsahteli lupaavasti. Onneksi ei rasahdellut, se tekee hyvin kipeää. Lääkärit eivät ole ottaneet tosissaan tuota lukkiutumista, sillä he vain kehottavat "puhaltelemaan" siihen. Turhauttavaa... Kolmasti olen siitä maininnut kahdelle eri lääkärille ilman reagointia. Raivostuttavaa! Onneksi se nyt tosiaan tulehduksen toivon mukaan mennessä ohi on aukeamassa.

Sitten hieman vakavampiin asioihin. Körilään aamutunnit peruttiin eilen punapaitojen mielenosoituksen vuoksi. Punapaidat vastustavat hallituksen korrutoitumista ja asian tiimoilta on viitisen vuotta sitten käyty verisiäkin taisteluita. Luulen turistien olevan turvassa, kunhan noudatetaan normaalia varovaisuutta ja vältetään suuria väkijoukkoja eikä varta vasten hakeuduta vaikeuksiin. Perussettiä. Keltapaidat taas puolustavat hallitusta. Onkin varsin väärä aika käyttää kyseisenvärisiä paitoja, kumpaakaan. Tietoa mielenosoituksista ei juuri englanniksi löydy, joten toivon Körilään koulun ilmoittavan, jos jotain aihetta paniikkiin on. Onneksi asustelemme esikaupunkialuella eikä täällä siten juuri levottomuuksia näy.

Toinen vakavampi aihe on taifuuni, joka pyyhkäisi Filippiinien yli tuhoisin seurauksia. Näillä nurkilla niitä toki riittää liki kerran kuukaudessa, mutta meidän naapurustoon ne eivät yleensä saavu. Parhaillaan tuo taifuuni matkaa Vietnamissa eli aivan tuossa rajanaapurissa. Meikäläisten kotiovelle sen ei pitäisi saapua, mutta parempi tarkastaa. En ole kummastakaan asiasta kertomassa äitiliinille, sillä hänellä on nyt juuri muutakin mietittävää - hän menetti juuri isänsä. Yksi, tai kaksi huolta lisää ei ole juuri nyt se, mitä hän tarvitsee.

Olemme harrastaneet varsin kevytmielisiä huvituksia Panda landissa, jossa idea on yksinkertainen: paikka on täynnä pehmoleluja ja niitä saa erilaista peleistä. Se koura-juttu, jossa ohjataan parilla joystickintapaisella ja meidän suosikki: Suomessakin on niitä kolikkopelejä, joissa on kaksi tasoa ja niistä ylempi liikkuu hitaasti edestakaisin. Jos tiputat kolikon oikeaan kohtaan, saatat tipauttaa kolikon alemmalle tasolle, joka taas tipauttaa kolikoita(toivon mukaan) voittokaukaloon. Noh, tämä toimii siis erilaisilla pehmoleluilla! Olemme keränneet niitä jo toistakymmentä. Voittaneet! On hyljettä, Angry Birdsiä, ankkaa ja Furbya. Köriläs on varsin inhottavasti sitä mieltä, että niitä ei aleta kuljettaa kotiSuomeen. Haluaisin siis lahjoittaa ne hyvän asian vuoksi. Löysin netistä vähävaraisille tarvikkeita kuljettavan hyväntekeväisyysfirman, jonne päätinkin lahjoittaa nuo pehmikset. Tai mitä niistä on jäljellä, sillä ajattelin ilahduttaa myös sukulais- ja kummilapsia. Samainen firma ottaa vastaan kaikkea mahdollista, mitä ihminen tarvitsee: keittiötarvikkeita, lakanoita, hygieniatarvikeita... Joten löysin samalla ratkaisun myös siihen, mihin toimitamme ne käyttötavarat, joita emme enää vuotemme jälkeen tarvitse. Mahtavaa! Voi olla, että saan Köriläänkin taivuteltua ostamaan pikkuisen uusiakin tarvikkeita aivan heitä varten. On ihana ilahduttaa jotakuta, joka oikeasti tarvitsee meille muille itsestäänselvyyksiä.