Kuala Lumpur

Pitkän tauon jälkeen on taas syytä kirjoitella kuulumisia. Siitä onkin jo kauan! Liian kauan. Mistähän pitäisi aloittaa?

Noh, viimeisimpänä voisin kertoa Kuala Lumpurin reissusta. Siitä ei kovasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Lähtö oli siis viikko sitten lauantaina ja onneksi pääsimme ihan tuosta Don Mueangin lähikentältä. Lento itsessään vie pari tuntia suuntaansa, varsin nopea pyrähdys siis. Matkustimme AirAsian Airbus 320:llä, juuri se malli, jota inhoan. Jalkatilaa on riittävästi, jos olet 160cm pitkä etkä lainkaan ylipainoinen(polvieni eteen jäi tilaa noin tuuman verran) ja koneen paineenvaihtelu on jotain aivan käsittämätöntä. Körilään 190risat senttimetriä oli varsin tukalasti koko matkan, mutta onneksi lento ei ollut buukattu täyteen. Saimme koko kolmen paikan rivin itsellemme. Onneksi.

Taksin saaminen on aina oma ongelmansa näemmä Aasian maissa. Hyvä kun olet jalkasi saanut lentokoneesta ulos kun joku tulee tarjoamaan ylihintaista taksimatkaa haluamaasi päämäärään. Virallisen taksin löytäminen voi olla työlästä ja ainakin näin ensikertalaiselle varsin tuskaista. Löysimme kuitenkin taksin ja olimme hieman puolen yön jälkeen hotellilla, Leo Expressillä. Vastassa oli hyvin englantia puhuva vastaanottovirkailija, joka hoiti hommansa tehokkaasti ja pian olimmekin huoneessamme. Huone itsessään oli pienen pieni koppi, mutta eihän sinne oltu tultu aikaa viettämään hotellihuoneessa. Se ainakin oli aikomus.

Huone ei tietenkään ollut kuten kuvissa, mutta varsin kelvollinen silti. Likainen ja huoltamaton se oli, mutta ötökkävapaa, mikä oli varsin mieluinen yllätys. Sänky oli tasoa sotilaallisen pehmeä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Nukkuminen on paikoin tuskallista. Neljänteen kerrokseemme kuului tien melu kuin seiniä ei olisi ollut, mutta itseäni se ei haitannut. Malesialaiset kuskit tööttäilivät varsin estottomasti jopa keskellä yötä, jolloin liikennettä riitti silloinkin, vaikkakin vähemmässä määrin.

Olimme siis juuri saaneet skypepuhelun pakettiin kun sanoin Köriläälle voivani hieman pahoin. Se yö ja seurava päivä kuluikin mahataudissa. Otin kassiapteekista Osmosalin, viimeisen, ja olo parani melkein heti. Maanantai kului vielä hieman kevyessä yläpilvessä, mutta tiistaina olin jo liki oma itseni. Saimme viisumin haettua Thaimaan suurlähetystöstä ja kiertelimme viimein kaupunkia. Keskiviikko oli thaimaalainen lomapäivä Chulalongkorn, joten haimme passini vasta torstaina, jossa oli kuin olikin viisumitarra välissä! Kuitenkin olo oli taas hieman huono ja kuumeinenkin. Perjantai olikin virallinen sairaspäivä. Lauantaina, eilen, lento lähti iltakuudelta ja huoneen luovutus tapahtui tavalliseen aikaan, 12 päivällä. Päätimme mennä suoraan lentokentälle, siellä olisi ainakin istumapaikkoja, ruokaa, juomaa eikä tulisi kiirekään ehtiä koneeseen. Olimme siis melko pitkän siivun terminaalissa, mutta shoppailimme, kahvittelimme ja yritimme ottaa loikoisasti. Onneksi aika kului edes jotensakin nopeasti, samoin itse lento, joten pian olimmekin takaisin Bangkokissa, kotona.

Sunnuntai onkin kulunut toipuessa, mutta huomenna aiomme testata Thaimaan terveydenhuoltojärjestelmää, joka kuuleman mukaan eroaa omastamme merkittävästi. Siitä enemmän myöhemmin. =)

Kolmas kerta toden sanoo

Nopeat liikkeet ovat näyttäviä - sellaisen teimmekin toissapäivänä. Asumme nyt kolmannessa huushollissa ja tämä onkin sitten se virallinen viimeinen, jollei mitään mullistavaa tapahdu.

Kaikki alkoi entisen hotellimme sähkölaskusta. Kuukauden ajan olimme antaneet ilmastointilaitteiden ja sähköjen olla päällä ei nyt huolettomasti, mutta silti melko liberaalisti. Lasku tipautti parin leukoja lattiaan, josta niitä keräiltiin hetken aikaa: summa oli 10 000 bahtia, 250€. Liikaa, tuhahdimme! Mietimme, voiko summa olla niin suuri. Yläkerran saksalaispoika oli saanut talouteensa 6000 bahtin laskun ja he olivat katsoneet hyvin tarkkaan omaa kulutustaan. Ei voi olla totta, mietimme, hotellin on pakko vetää välistä. Meiltä molemmilta.

Mietimme vielä tarkempaan: hotellin huoneiden pohja oli hyvin huonosti suunniteltu eikä se sallinut ilman kiertää huoneesta toiseen vapaasti. Ilmastointilaitteet(2kpl) olivat vanhoja ja taatusti veivät sähköä. Jääkaappi oli "uutuuden kellertävä", varmasti siis myös varsinainen energiasyöppö. Istuimme hotellin johtajan kanssa pöydän ääreen ja totesimme hotellin olevan liian kallis meille. Hän oli hyvin ystävällinen japanilaisnainen, joka puhui hyvää englantia(ainoana koko hotellissa) ja jo parin tunnin päästä tästä olimme uudella kämpällä - kodilla.

Tarinasta puuttuu edellisen päivän tapahtumat, jona kävimme katsomassa Supalai Parkin asuntoja ja samaan hengenvetoon varasimme yhden vapainaolleista asunnoista. Luulimme menneemme hotelliin, mutta sattuma toi meidät samannimiseen asuinrakennukseen. Ihmettelimme, kun vuokranvälittäjä kertoi vuoden olevan minimiasuinaika - eihän mikään hotelli voi olla sellainen. Myöhemmin ilmeni vasta samannimisyys hotellin kanssa.

Yhtälailla kaikki, nyt asumme mukavasti 50m2 asunnossa, jossa on hieman tilaa ja ennenkaikkea kodinomainen tunnelma. Kunnon keittiö ja pesukone! Olen aivan ekstaasissa! Matkaa Körilään koululle on pidemmälti eli hänen on kuljettava taksilla, mutta häntä ei kuulemma haittaa. Yleiset tilat ovat myös mainiot: pienen kuntosalin ikkuna suuntaa kauniille ja isolle altaalle, ja kaikkialla on kukkaistutuksia. Missään ei ole näkynyt vielä kuoriaisia, torakoita tai muitakaan. Kaksi kekkosta olemme nähneet, tai siis lähinnä Köriläs, eikä nuokaan olennot ole huoneeseen asti eksyneet.

Lähialue on myös mukava: heti alhaalla on pari ruokapaikkaa ja pienenpieni minimarket, josta tuli mieleen lapsuuden kesälomat pienillä paikkakunnilla. Lähialueella on Seven/eleven ja parikin ostoskeskittymää. Kävelymatkan päässä on myös isoja ostoskeskuksia sekä Mo Chitin skytrain asema, josta pääsee keskustan tuntumaan kymmenessä minuutissa. Alue on siis mieluinen ja yritämme myös päästä sen faktan yli, että taksikuskit eivät tänne helpolla löydä samannimisen hotellin vuoksi. Saimme vuokranvälittäjältä elintärkeät osoitekortit, joita taksikuskit sitten ihmettelevät. Valkolaisia vuokra-alueella, kaikkea sitä kuulee! Ja varsinkin näin esikaupunkialuella!

Chatuchak weekend market

Markkinaelämää

Vaikka olenkin hetken aikaa ainakin "ikuinen lomalainen", on viikonloput silti jotain sellaista, joita odotan. Silloin on nimittäin Chatuchakin viikonloppumarkkinat. Olen aivan hullaantunut niihin! Olen varmasti tehnyt sen jo aiemminkin selväksi, mutta joka kerta siellä käydessäni voisin palata heti takaisin. Voisi sanoa, että se on Se Paikka, josta ostettava on halvin ostaa. Markkina-alue on kaaottinen kojujen ja esineiden sekamelska ja ilman Körilästä todennäköisesti en osaisi pois. Olemme olleet siellä nyt kolmannen vai neljännen kerran ja aina löytyy jotain uutta. Alue on siis järkyttävän laaja ja jos jotain löydät, on se hyvä ostaa heti, sillä takaisin et hevin löydä.

Kuivattuja, hmmm, jotain...

Tänään kävin etsimässä Juicy Couturen feikki- laukkua, johon iskin silmäni jo MBK:lla ja sielläkin hinta hiveli niin huimia lukemia, että en todella aikonut luovuttaa etsimättä. Monet ja taas monet kojut läpikäytyämme päätimme luovuttaa - kun ei löydy niin ei löydy. Salaa mielessäni ajattelin, että josko MBK:lta saisin tingattua kolmekin laukkua parilla tonnilla(bahtilla) niin hinta ei niin kovin päätä huimaisi. Laukut olivat hyväälaatuisia ja löysin muutaman kivan kappaleen, joista Köriläskin totesi: "Tuossa olis ainakin munaa!".

Tyhjin käsin ei markkinoilta silti tullut lähdettyä, sillä ostin varmaan liki kilometrin erilaisia satiininauhoja. Olen niihin melko addiktoitunut. Tein pienen vertailun Sinellin hintoihin ja pienillä pyöristyksillä ja yleistyksillä sain hintaeron selville. Ostokseni tekivät täällä n.1400bahtia(~35€). Haluatko kuulla, paljonko Sinelli olisi laskuttanut samoista? Noin 350€. Siis kolmesataa viisikymmentä euroa. Myös Körilään hymy hyytyi ja taisin havaita pienen vaikutuksenhäivän silmäkulmassa. Ei se emäntä vissiin mikään tyhmä nainen ole, kuvittelin hänen ajattelevan. Tai sitten hän vain päästi irti lompakostaan, jonka kuvitteli ohentuneen naurettavan paljon. Joka tapauksessa kuvittelen jatkossa saavani ostettua helpommin nauhojani. Jollen, voin aina muistuttaa niiden hinnasta Suomessa. Tämän sanottuani voin todeta, että saan nelinumeroisen summan veronpalautuksia ja tiedän, mihin niitä voi sijoittaa. Joku nauhakauppias saa siis jouluntienoilla pienen lottovoiton ja molemmat meistä hyvän mielen.

Ribbolicious!

Minun oli tarkoitus ottaa kuva tuosta nauhaparatiisista, mutta olin niin haltioissani ostoksistani, että unohdin. Luotan Körilään muistavan tuon paikan sijainnin, hän entisenä suunnistaja hahmottaa paremmin ympäristön kuin minä. Yritän muutenkin lisäillä kuvia, sillä ne kertovat enemmän kuin yksi blogi voisi koskaan.

Jos miettii otsikkoa oikein pitkään, tarviiko sen jälkeen enää siivota?

Istun keittiön pöydän ääressä ja katselen ympärillä vallitsevaa kaaosta. Roskia lattialla, tavaroita poissa paikoiltaan, pyykkiä, tiskiä, likaisia lasiovia. Tekemistä olisi. Katsastan kelloa, joka on hädin tuskin yli yhdeksän. Olen syönyt aamupalan, jota ennen kävin uimassakin, hyvästellyt koululaisen ja tehnyt kauppalistan. Energiaa riittää vielä, mutta toisaalta pienet torkut kuulostaisi juuri nyt niin hiton hyvältä. Olen ollut hereillä vasta kolmisen tuntia, tai siis jo, mutta silti väsyttää. Unettomat yöt vaativat veronsa.

Edelliseen postaukseen liittyen päätimme Körilään kanssa pitää punalihattoman lokakuun. Olen tosin melko varma, että Köriläs ei ole aivan yhtä sitoutunut kuin minä, mutta on hauska saada hänet mukaan edes alkuun. Kana on muutenkin ollut pääasiallinen lihanlähteemme täälläoloaikanamme. Khao pad gai. =)

Varasimme matkan Kuala Lumpuriin, jossa teen uuden viisumihakemuksen. Vaikka sain juuri alkuviikosta jatkoa nykyiselleni, loppuu siitä silti potku ensi kuun loppuun mennessä. On toki mielenkiintoista nähdä Malesian elämänmenoa, mutta jotenkin innostus matkustukseen pitää hakea. Edelleen kuitenkin ajatusmaailmassani olemme "tien päällä", vaikka vakiosoite onkin ainakin seuraavaksi kuukaudeksi hankittu. Lomaa lomasta ei välttämättä ole niin kovin tarpeellista.

Zumbaakin haluaisin tänään vielä ehtiä hetkuttamaan. Huoneiston on sitä ennen oltava tiptop, muuten se jää. On toki tärkeää liikkua, mutta vielä tärkeämpää on pitää kaikenkarvaiset monijalkaiset poissa. Niitä ei tosin ole näkynyt meillä, vaikka yläkerran saksalaispoika sellaisilla pelottelikin. Siisteystasolla voi tosin olla asian kanssa jotain tekemistä. 

Halpa huvitukseni on katsella ikkunasta siintävän Don Mueangin lentokentän nousevia ja laskevia koneita. Ensimmäisinä päivinä mietin, mitä mahtavat olla nuo kummallisen kirkkaat valopilkut taivaalla, kunnes tajusin niiden olevan lentokoneiden etuvaloja. Jopa näin valosalla pystyy erottamaan kaukaa siintävän koneen. Usein kyllä koneet suuntaavat reittinsä suoraan rakennuksemme yli, mutta ne ovat niin korkealla, ettei ääniä kuulu ja silti niin matalalla, että pystyy erottamaan lentoyhtiön. Äänien kuuluvuuteen saattaa osaltaan vaikuttaa myös, että ilmastointilaitteet huutavat, liikenne pauhaa ja joskus kuuntelen musiikkiakin.

Musiikista puheen ollen, taitaa olla korkea aika laittaa puhelimesta parhaat ysärisuosikit soimaan, ja rätti heilumaan. Ei tämä sotku itseään siivoa!

Lihaton Lokakuu

Aamuinen Facebookin selailu herätti ajatuksia. Tätini oli jakanut Lihattoman Lokakuun linkin ja luettuani sen tunsin itseni jälleen maailman kamalimmaksi ihmiseksi. Syön lihaa, kyllä, punaista ja valkeaa, joskus kalaakin. Suositusviikkomäärä 300g ylittyy reilusti. Mietin, mitä tilalle? Jollei proteiinia ja vitamiineja saa lihasta, mistä sitten? Tofu ja soija ei innosta, tosin en ole niitä kokeillutkaan. Olenko vain ennakkoluuloinen?

Linkkiä oltiin kommentoitu kannustavasti, ei arvostelevasti. Niitäkin on monilla palstoilla nähty, että kun kysytään vaikka "Mikä on paras huuhteluainemerkki?", vastauksissa on aina joku Urpo, joka kommentoi:"Ei kai kukaan enää huuhteluainetta käytä?". Tällaisten vastausten kohdalla silmäni pyörähtävät niin kovasti, että pelkään niiden menevän pois paikaltaan. Juuri julkaistun artikkelin mukaan koko vaatteiden pesu on aivan turhaa vaan ne tulisi pakastaa! Pöpöt kuolevat ja vaatteet ovat raikkaat. Voisin kyseiselle Urpokommentoijalle kommentoida:"Ei kai kukaan enää pesukonetta käytä?". Hyvä on, en tosin ikimaailmassa haluaisi moista aivoripulia päästää suustani tahi näppäimistöstäni. Toisten valintojen arvostelu tuohon sävyyn on lapsellista ja pahatapaista, jota itsekin yritän karsia käytöksestäni. Plus, en oikein tiedä tuosta vaatteiden pakastamisideasta. Mistä sitä tietää, ehkä tulevaisuudessa on kryovaatteidenraikastuspakasteita pesukoneiden asemesta. Tällä erää tyydyn pesemään ja tuulettamaan vaatteitani(ja käyttämään myös huuhteluainetta, paitsi alusvaatteissa).

Mutta takaisin liha-aiheeseen. Mielenkiintoni heräsi. Liha on toki osa ruokavaliota, mutta sen liikasyönti on ongelma. Myös minulle. Toivoisin saavani enemmän tietoa kasvisruokavaliosta ennen kuukauden mittaista koejaksoakaan. Ja koskeekohan tuo lihaton-juttu edes vaaleaa lihaa tai kalaa? Ehkä voisin toteuttaa oman Lihattoman Lokakuuni vähentämällä lihansyöntiä enkä kokonaan lopettamalla.

Zumballista aamua

Aamu ei ollut ihan sitä mitä ajattelin. Niska ja vasen hartia ottivat eilisestä uintireissusta kovasti itseensä ja yöllä oli pakko nousta särkylääkettä etsimään. Tunnustan, nukuin siis pitkään. Otin takaisin myös aiemman yön univelan.

Aamupalan jälkeen tarkastin sosiaalisen median annin ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Etsin jumppavaatteet, pistin läppärin valmiiksi zumbaa varten, tein olohuone-keittiöön tilaa ja laitoin pyllyn pyörimään. Ennenkuin olin kunnolla edes herännyt, olin jo repimässä itseäni asentoihin, joihin kokoistani ei ole tarkoitettu - mutta minulla oli hauskaa enkä välittänyt! Tein tosin vain n.puolen tunnin treenin, mutta ensijää on sulanut ja kynnys seuraavalle keikalle on madaltunut. Sen sijaan, että olisin repinyt itseni hajalle ensimmäisellä kerralla, otin sellaisen sivun, jonka tiesin nieleväni. Ja olo on loistava!

Huomenna aion herätä ajoissa ja mennä aamu-uinnille, taas, heti kun sali aukeaa klo 6. Voisin saada Körilään mukaan, sillä hän tuntui myös olevan innoissaan maanantain keikasta. Mutta tänään ei sitten sovi kukkua pitkään..

Kello juoksee, minä en, joten pienen siivoilun jälkeen lähden Körilästä vastaan koululle, jollei ala sataa. Aurinko pilkahtelee ainakin juuri nyt pilvien takaa, mikä ei vielä tarkoita mitään. =) Suihkuun siis ja nauttimaan päivittäinen D-vitamiiniannos!

Aamu alkaa Aalla - tai siis aamu-uinnilla

Vihdoinkin se tapahtui. Sain eilen houkuteltua Körilään aamu-uinnille ennen koulun alkua. Vaikka viivyimme altaassa vain vajaan tunnin, oli silti aika aivan riittävä. Uinnin jälkeen maistui aamupala ja tässä sitä nyt sitten ollaan - yksin sängyn laidalla kirjoittelemassa blogiin. Loistava aamun aloitus, etten sanoisi.

Saan myös pian Zumbarumban käyntiin, heti kun Köriläs saa siirrettyä levyt läppärilleni. Sillä aikaa olen pohtinut pääni puhki, missä ihmeessä aion suorittaa noita liikkeitä, sillä vaikka tilaa on, ei sitä ole tarpeeksi yhdessä paikassa. Suunnittelun riemuvoitto, kyllä kyllä. Olen myös kurkkinut kuntosalin puolelle sillä silmällä, josko pian saisin itseni myös sinne. Mutta ei liikaa kerralla, muuten menee kiva innostus aivan hukkaan.

Kävimme viikonloppuna ensimmäisen kerran uimassa. Miksi olemme lykänneet sitä näin pitkään, kysyt? Koska allas on kuntoilukäytössä ja uimalakki on pakollinen. Uimalakki, tuo epäeroottisin kapine, jota koskaan olen nähnyt, joutui siis päähäni ja onneksi en joutunut katselemaan itseäni peilistä, olisin kuollut nauruun. Tunsin itseni munamieheksi - tai siis -naiseksi. Uiminen on aina ollut mieluista. Ei sillä, että olisin jotenkin erityisen taidokas, mutta vesi on elementtinä hauska. Ei tosin korvassa, nenässä tai keuhkoissa, mutta ulkoisesti nautittuna. Kroolaria ei minusta saa koskaan, sillä kuulun siihen aikuisryhmään, jonka täytyy pidellä nenäänsä pinnan alle mentäessä. Ihastuin ikihyväksi huomatessani suihkuhuoneilla höyrysaunan ja saunan. Katkaisijapaneelissa luki Finnsauna ja alempana Made in Finland. Päivän sinivalkoinen siivu. <3 Itse koppeihin en uskaltautunut, mutta Körilään sanojen mukaan hänen astueessaan saunaan, oli se jo täynnä.

Juuri tulleen tiedon mukaan Körilään tunnit on tältä päivältä peruttu, joten hän on jo matkalla hotellille. Tämän päivän lähetys päättyy siis tähän. Loppu"kevennyksenä" kerrottakoon, että myöhemmin päivällä vietämme riemukasta aikaa maahanmuuttoviranomaisten hellässä huomassa hakiessamme viisumilleni jatkoa. Byrokratia...