keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Jos miettii otsikkoa oikein pitkään, tarviiko sen jälkeen enää siivota?

Istun keittiön pöydän ääressä ja katselen ympärillä vallitsevaa kaaosta. Roskia lattialla, tavaroita poissa paikoiltaan, pyykkiä, tiskiä, likaisia lasiovia. Tekemistä olisi. Katsastan kelloa, joka on hädin tuskin yli yhdeksän. Olen syönyt aamupalan, jota ennen kävin uimassakin, hyvästellyt koululaisen ja tehnyt kauppalistan. Energiaa riittää vielä, mutta toisaalta pienet torkut kuulostaisi juuri nyt niin hiton hyvältä. Olen ollut hereillä vasta kolmisen tuntia, tai siis jo, mutta silti väsyttää. Unettomat yöt vaativat veronsa.

Edelliseen postaukseen liittyen päätimme Körilään kanssa pitää punalihattoman lokakuun. Olen tosin melko varma, että Köriläs ei ole aivan yhtä sitoutunut kuin minä, mutta on hauska saada hänet mukaan edes alkuun. Kana on muutenkin ollut pääasiallinen lihanlähteemme täälläoloaikanamme. Khao pad gai. =)

Varasimme matkan Kuala Lumpuriin, jossa teen uuden viisumihakemuksen. Vaikka sain juuri alkuviikosta jatkoa nykyiselleni, loppuu siitä silti potku ensi kuun loppuun mennessä. On toki mielenkiintoista nähdä Malesian elämänmenoa, mutta jotenkin innostus matkustukseen pitää hakea. Edelleen kuitenkin ajatusmaailmassani olemme "tien päällä", vaikka vakiosoite onkin ainakin seuraavaksi kuukaudeksi hankittu. Lomaa lomasta ei välttämättä ole niin kovin tarpeellista.

Zumbaakin haluaisin tänään vielä ehtiä hetkuttamaan. Huoneiston on sitä ennen oltava tiptop, muuten se jää. On toki tärkeää liikkua, mutta vielä tärkeämpää on pitää kaikenkarvaiset monijalkaiset poissa. Niitä ei tosin ole näkynyt meillä, vaikka yläkerran saksalaispoika sellaisilla pelottelikin. Siisteystasolla voi tosin olla asian kanssa jotain tekemistä. 

Halpa huvitukseni on katsella ikkunasta siintävän Don Mueangin lentokentän nousevia ja laskevia koneita. Ensimmäisinä päivinä mietin, mitä mahtavat olla nuo kummallisen kirkkaat valopilkut taivaalla, kunnes tajusin niiden olevan lentokoneiden etuvaloja. Jopa näin valosalla pystyy erottamaan kaukaa siintävän koneen. Usein kyllä koneet suuntaavat reittinsä suoraan rakennuksemme yli, mutta ne ovat niin korkealla, ettei ääniä kuulu ja silti niin matalalla, että pystyy erottamaan lentoyhtiön. Äänien kuuluvuuteen saattaa osaltaan vaikuttaa myös, että ilmastointilaitteet huutavat, liikenne pauhaa ja joskus kuuntelen musiikkiakin.

Musiikista puheen ollen, taitaa olla korkea aika laittaa puhelimesta parhaat ysärisuosikit soimaan, ja rätti heilumaan. Ei tämä sotku itseään siivoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti