Tule Joulu puhtoinen

Jos tonttulakki kiristää jo joulusiivouksen ajattelemisesta, luehan tämä! Annan pari vinkkiä, kuinka siivous sujuu hieman mieluisammin.

Meillä jokaisella on liikaa tavaraa. Jokaisella. Kaapit täynnä. Nurkissa. Sängyn alla. Onkin siis paljon sanottu, että helppo siivoaminen alkaa raivauksella. Se on perseestä. Mutta myös totta. Jokaisen päähän on varmasti myös pälkähtänyt yrittää myydä tai lahjoittaa liikoja pois. Vielä ehtii, patakeräyskin on vasta lähempänä Joulua.

Lavuaarit on helppo saada puhtaaksi tiskiharjalla. Osta siis oma harja ihan lavuaaria varten. Sillä pääsee pieniinkin väleihin ja siihen ylivuotoaukkoon ei kerry töhnää kunhan näyttää sille hieman harjaa. Supervinkki: kahvitahroja lavuaarin teräsosissa? Teräksinen lavuaari? Sirottele hieman pyykkipulveria lavuaarin pohjalle, kastele harja ja pyöräytä muutaman kerran. Huuhtele huolellisesti.

Ovet ja maalatut seinät saa helposti puhtaaksi normaalilla mopilla. Älä kastele moppia tosin liikaa, sillälailla tulee raitoja. Jos raitoja tulee, pyyhkäise puhtaalla liinalla samalla kun pyyhit oven karmit.

Siivousurakka on huomattavasti helpompi, jos jaottelet työtehtävät useammalle päivälle. Me Körilään kanssa kaksin saamme kaiken hoidettua kolmessa päivässä, mutta jokainen koti puhdistuu ihan omassa tahdissaan, riippuen tekijöistä, tehtävästä ja huoneluvusta. Tee siis etukäteen lista, mitä haluat tehdä ja millä aikataululla, niin tekemisen määrä ei ole aivan liikaa, mutta kaikki tulee tehtyä. Mielesi on myös paljon huojentuneempi kun päässä ei rullaa pitäisi-pitäisi-pitäisi -mantra.

Voinko olla ainut, jolla kaukosäätimiin kertyy töhnää? Pölyä ja ties mitä kertyy näppäinten väliin. Paras tapa putsata ne on pumpulipuikolla. Laita lasiin vettä, upota pumpulipuikon pää liuokseen ja purista liiat pois sormien välissä samalla hieman litistäen pumpulia. Sitten vain linjattain pysty- ja vaakasuoraan näppäinten välistä ja voila! Kaukosäätimet ovat muuten melkoisia bakteeripesiä, joten ne kannattaa pyyhkiä kauttaaltaan vielä ennen välien puhdistusta. Ja jätä se antibakteerinen pesuaine hyllyyn, ne ei tee ihmiselle hyvää, jopa perus astianpesuaine on parempaa.

Kalkinpoisto hanoista on syytä tehdä Jouluksi, mikäli mielii raikkaannäköisen kylpy- tai WC-huoneen. Tarvitset tiskiharjan(muistat kai ylempää?), happaman pesuaineen - ja neutraalin pesuaineen?!? Luit oikein. Kun käytät hapanta, on syytä neutraloida pinnat vielä käyttöiän pidentämiseksi. Siis harjaus happamalla, huuhtelu ja pyyhintä yleispesuaineliinalla. Varo roiskeita happamasta aineesta!


En voi olla myöskään ainut, jonka jääkaapissa näyttää öisin käytävän jonkinlaista keittiötonttujen ruokasotaa. Välttääksesi aatonaaton paniikin, pese jääkaappi jo viikko-pari ennen Joulua ja päällystä hyllyt vaikkapa elmukelmulla. Jos haluat panostaa, voit ostaa vahakangasta ja luoda tunnelmaa myös niiden avulla.

Lopuksi vielä oma siivousaikatauluni:

Siivouspäivä I:
Kylppäri, WC, sauna, pyykit

Siivouspäivä II:
Seinät, terassi, etupiha, peilit, keittiö

Siivouspäivä III:
Pölyt, imurointi, järjestelyä

Mikäli Joulusiivous ei näistä vinkeistä huolimatta luonaa, sytytä kynttilöitä, juo viiniä ja nosta jalat pöydälle. Sillä ei se ole oikeasti niin tärkeää kuin itsestä huolehtiminen. Mieluummin iloinen mieli ja hieman siivoton koti kuin takakireä Joulu sinulle ja muille ympärilläsi, mutta moitteeton koti. Nauti.

Hössö alkaa joulukauden!

Joulu - ainahan se on mielessä. Sisäinen jouluintoilijani on päässyt valloilleen tuoden ympärilleen epäuskoisia hymähtelyjä ja pään pyörittelyjä. Ei sille mitään voi, joulu on vaan niin ihanaa aikaa.

Sanotaan, että joulu on lasten juhla. On se tietenkin sitäkin, mutta se ei ole milestäni ainoastaan lasten juhla. Minä, lapseton, nautin joulun laittamisesta hyvine ruokineen, rauhallisine tunnelmineen ja juhlavuuksineen. En ole säännöllisten illalliskutsujen ihminen, joten se ainut kerta vuodessa on minulle ainutlaatuinen. Kankaiset lautasliinat, pitkään ja hartaudella valmistettu ruoka, kynttilät, hyvä viini ja juustoja, olemisen ihanuus. Ruokasyntejä on luonnollisesti: yösyöminen, suolainen-makea -kierre, napostelu, meetvursti.

Joka vuosi pyrin ylittämään itseni ja keksimään uusia twistejä. Tänä vuonna päänvaivaa tuottaa joulukortit, joiden mallia en ole edelleenkään päättänyt. Ja niiden tukee olla valmiit kuukauden päästä! Voi tätä hulluutta!

Luonnollisesti aloitin jo aktiivikalenterinkin suunnittelun. Toisin sanoen se on jo suunniteltu, mutta mietin vielä toteutusta. Niin monia ihania tapoja, mikä on se oikea? =D Pinterestin löytämisen jälkeen ideoista ei ole ollut pulaa ja joskus kehittelen niitä ihan tyhjästäkin, omasta päästäni. Tulen jakamaan kalenterini täällä lähiaikoina, joten voit vapaasti hypätä aktiivireen kyytiin tai vain ihmetellä vierestä maankamaralla, kuten normaali-ihmiset.

Perunalaatikko on ikuinen ongelmani. Se ei suostu imeltymään ja olenkin viime vuonna tehnyt pyhän lupauksen dumpata koko idea imellyttämisestä ja reippaasti vain lisään siirapin perunamassaan. Kunnes! En suostunutkaan luovuttamaan eli tänäkin vuonna valvon uunin vieressä imellyttämisprosessia jauholusikka kädessä vahtien lämpötilaa ja todennäköisesti turhautuen. Mutta yritän vielä kerran. Viimeisen kerran.Taas. Ongelmani on käsittääkseni joko liian kiinteä massa tai se, etten ole antanut perunankuorien olla. Viime vuonna yritin nettihitiksi noussutta tapaa tehdä viillot perunoihin, mutta se on ilmeisesti nou-nou. Sormien polttaminen kuorimisen aikana on siis edessä. Hyi. Tahmeaakin. Ällöä. Mutta ilmeisen tarpeellista. Varaan silti siirappia kaiken varalta.

Loman tarpeessa

Juuri nyt mielessä rullaa tuhat ja sata ajatusta. Loman alkuun on enää vajaa pari viikkoa, oikeastaan reilu viikko, aikaa. En halua valittaa työkiireestä, sillä tämä on se aika vuodesta, jolloin olen parhaimmillani - kiirettä, joka on lähinnä oman pään sisällä. Oman itsensä voittamista päivästä toiseen.

Kuulun siihen onnelliseen joukkoon, joka saa suunnitella ja arvioida oman työnsä aivan itse. Jos olisin laiskamato, voisin siis tehdä juuri ja juuri sen verran töitä, että kehtaan vielä palkan nostaa. Mutta koska en (ainakaan julkisesti) sellaiseksi tunnustaudu, olen tehnyt itselleni jo kauan sitten To Do-listan, joka on enemmän ja vähemmän pysynyt aikataulussa. Olen siis riuhtonut tapani mukaan ympäri taloa imuria perässä vetäen (ja kärryt yleensä hukassa) ja onnistunut sössimään koko hienon aikataulutuksen, joten viimeinen viikko tulee olemaan varsin mielenkiintoinen. Tulen säntäilemään kuin päätön kana tarkistaen, mitä olen mahtanut unohtaa. Yrittäen samalla hoitaa ne viimeiset rästihommat. Kuulostaa aika ihanalta, eikö? =D Mutta laitan kaiken korvan taakse, joten ensi vuonna tästä oppineena olen fiksumpi. Joo, niin varmaan...

Voihan stressi siis. Kotona olenkin aika kaikkeni antanut kaikesta kirmailusta eikä juurikaan kiinnosta sohvan kotoisesta lämmöstä liikahtaa työpäivän jälkeen. Sanoinkin Köriläälle, että jos normaalisti oloni on kuin jyrän alle jääneellä, niin kyllä nyt on jääty parin jyrän alle. Onneksi viime aikojen sää on ollut samaa mieltä kanssani, sillä kukapa (laiska) nyt sateessa ainakaan haluaisi tehdä kävelyreissuja. Aina on hyvä tekosyy laiskotella. =D

Niin, loma. Jotain suunnitelmanideaa on jo ilmoilla, mutta lähinnä odotan oleskelua takapihalla. Haaveilen pienestä aikuisten lillumisaltaasta, jonne voisi heittäytyä viettämään kuumia kesäpäiviä. Toinen haaveeni on Bangkokista ostetun minivideotykin virittäminen terassille, jossa illan viileydessä voisi tuudittautua koko yön kestävään elokuvamaratoniin vilttien alle. Aah sitä ihanuutta!

Lomalta odotan myös pientä leipomiskärpäsen puraisua, sillä Körilään valmistujaiset ovat JO kuuden kuukauden päästä enkä ole koskaan, en koskaan valmistanut voileipäkakkua. Olen siis henkisesti valmistautunut loihtimaan toinen toistaan vinompia ja epäonnistuneempia teoksia. Mutta voileipäkakku on sellainen asia, joka jokaisen naisen tulisi hallita, joten harjoitus tulee todella tarpeeseen. Minne kaikkialle vien voileipäkakkutekeleitäni, en vielä tiedä. Enhän niitä kaikkia voi itsekään syödä. Tai voisin, mutta ei ehkä kannata. :P

Pelimiehiä - tulisieluja

Se on taas se aika vuodesta, jolloin syödään, juodaan ja hengitetään vain jääkiekkoa. Paitsi juuri tänään, on välipäivä ja aivan sopiva hetki purkaa ajatuksia, sataakin ikävästi vielä.

Me fanit olemme se syy, miksi näitä kisoja järjestetään. Suomalaisen fanin aistii jo kaukaa, varsinkin myötätuulessa. Kantava ääni ja hento oluen tuoksu varmistavat lajitoverin. Suomalainen fani osaa olla äänekäs, mutta myös harmittavan vaitelias. Kisojen myötä on tulleet tutuiksi keskieurooppalaiset kannattajat, jotka tuovat niin ääntä kuin muunkinlaista volyymia kisoihin, sekä hyvässä että pahassa. Olen seurannut kateellisena sitä energian määrää, joka moisesta varsin epäsuomalaisesti käyttäytyvästä joukosta irtoaa. Kunpa mekin saisimme jotain sellaista aikaan, me hiljaiset hiirulaiset!

Myötätuulessa tämä joukko hurraa omilleen ja laulaa iloisia kannatuslaulujaan. Vastustajan saadessa kiekon alkaa buuaus - siitä tämä tyttö ei tykkää. Siinä kulminoituu kaikki se epäurheilijamainen käytös, mitä ikinä voikaan kuudentena kenttäpelaajana suorittaa. Itsestäni buuaus on epäluottamuslause omille pelaajille(ettekö dorkat saa sitä kiekkoa pois meidän alueelta?) sekä sangen alhainen keino koettaa päästä vastustajan ihon alle. Ammattiurheilijat eivät voi antaa moisen vaikuttaa heidän peliinsä, mutta itse näen sen suurena lapsellisuutena, jonain, mikä ei kuulu peliin lainkaan.

Jokaisella kansalla on kai hyvät ja huonot puolensa. Me suomalaiset kun emme buuaa, ellei ole aihetta ja silloinkin yleensä kohdistamme vihan tuomarin päälle. Joitain pettyneitä Heeeeeiii-huutoja olemme myös oppineet jakamaan. Kuulostaa juuri siltä, millaisiksi suomalaiset miellänkin; rehellisiksi, aidoiksi tulisieluiksi, jotka eivät liikoja pukahda. Ilo on aidoimmillaan sillä hetkellä, kun pieni musta pyöreä muovinpala on juuri ohittanut toppauksilla peitetyn hikisen miehen. On se vaan kummallista ajatella, millaisista asioista loppuviimein ilonsa repii.

Itselleen nauraen,
Nellie

Vappiaisesta

 Hauskaa Vapun jälkeistä elämää! Meillä sitä juhlittiin seuraavanlaisesti:

Ajatus Tampereen ruuhkaisista kojuista ei houkutellut, joten ajattelimme mennä oman kylän torilla katsastamaan munkit ja simat. Mutta voihan ällistys, siellähän oli vain 3 kojua ja kourallinen ihmisiä! Voi pyhä Antonius. Ei auttanut kuin lähteä jonottaan kaupunkiin..

Mukaan tarttui oman kylän torilta lanttukukko, kaupungista taas metrilakua aivan liikaa sekä erinäisiä pikkuesineitä.
Onneksi Vappu on vain kerran vuodessa...

Lanttukukko oli muuten aika hyvää, mutta kuori oli hyvin paksu, liian paksu makuuni. Iltapalalla maistui toki erinomaisesti shampanjan kanssa. ;) Muuten Vappu meni rauhallisesti, luonnollisesti Suomen peliä katsellessa ja ihan vain chillaillessa. Ihan kuten kuuluukin. =)

 Kasvatuspäivitys:

Basilikaa kynttiläpurkissa

En ole kirsikkatomaatti, minusta tulee puu!

Ultimate survivals

 Osa taimista on lähtenyt jo autuaammille kasvatusalustoille, mutta vielä jaksaa moni urhea punkea itseään maailmaan. Kirsikkatomaatteja on vielä varmasti toistakymmentä ja basilikaakin liki kymmenen. Mansikat omassa kosteassa kasvatusuniversumissaan voivat yllättävän hyvin ja kohta uskaltaudun ne purkittamaan omiin isojen taimien kasvatusalustaan. Nykyinen alkaa pian varmasti ahdistaa. Ulos en ole vauvojani vielä vienyt, vaikka ne hyvin voisivat siellä jo näin päivisin viihtyäkin. Auringonkukille kävi köpekösti, ihan jokaikiselle. Voi tätä surkeuden määrää...

Takapiha alkaa myös osoittaa elon merkkejä. Löysin pienen vattupuskan alun pihan perältä, mitä en aiemmin ollut huomannut. Mielenkiinnolla odottelen, mitä muuta sieltä mahtaa nousta. Nousemisesta puheen ollen, siellä on eräänlainen leppäkerttuinvaasio valloillaan. Pongasin tässä päivänä eräänä haravoidessa varmasti toista tusinaa mustapunaista lentelijää(ja tasa-arvon nimessä myös monkijää). Leppäkertut ovat jotenkin herttaisia otuksia. Siinä missä tajusin perhosien olevan itse asiassa lentäviä toukkia(hyyyyii!), en ole vielä keksinyt, miksi leppikset eivät nostata samanlaista inhoreaktiota. Kysykää uudelleen asiaa kesän lopulla kun olen niitä kyllästymiseen asti ohjannut sisältä takaisin ulos... =D

Mitä tänään syötäisiin?

Viime vuosina ruokavalion muokkaaminen on noussut ilmiöksi asti tavallisen tallaajankin kohdalla. Tänä päivänä tieto on kaikkien ulottuvilla ja moni sitä omaa tietoaankin jakaa ja valitettavan usein pitää ainoana totuutena. Jos haluaisin siis syödä "oikein", tämä aknesta kärsivä painonpudottaja, joka haluaa syödä eettisesti, ei voisi syödä:

*Lihaa - sehän on selvä, ei punaista, valkoista tai kalaa, koska eettisyys
*Perunaa - se on saatanasta, ei sitä kukaan enää syö
*Pastaa - sama homma, pelkkää höttöä ja tukkii suolenkin, pentele
*Hedelmiä - liikaa sokeria
*Maitotuotteita - naama kukkii ja onhan se epäeettistäkin
*Leipä - ei, ei, ei
*Tuontituotteet - eettisyys

Mä en tiedä, mitä ihmiset yleensä syövät, mutta tämän mukaan joka päivälle on ainakin luvassa salaattia ja marjoja. Joka aterialle. Kuulostaako naurettavalle? Koska se on. Taitaa kuitenkin olla parasta, että käytän ihan omaa järkeä asiassa ja jätän jeesustelut jollekulle toiselle. Kettu kuittaa.

Aurinko armas

No hupsista, sitähän ollaan jo maaliskuulla. Ihan kuin joulukuukin olisi jäänyt kesken... Oh well, tästä jatketaan.

Kevät. Sitä alkaa olla jo ilmassa. Viime syksynä ostetut siemenet pääsivät viimein taitamattomiin multasormiini odottamaan vääjäämätöntä elämän kiertokulkua bioastian pohjalle, mutta miten hauskaa niillä onkaan sen ohikiitävän hetken, jona ne kasvavat siemenestä taimeksi ja taimesta kuivaksi, surulliseksi rangaksi, koska talon emäntä unohti kastella ne.

 Toistaiseksi vielä elossa olevilla mustilla kirsikkatomaateilla oli hurja taimeentumisprosentti. Alkuja tuli siis aivan mieletön määrä. Kohta onkin aika purkittaa jokainen alku omaan yksiöönsä. Ostoslista kaipaa siis multaa ja tusinoittain purkkeja, mutta lompakkoni ei. =)

Multaan hautautuneena on myös mansikansiemeniä, punaisia auringonkukkia, ruusuja, basilikaa ja jäävuorisalaattia. Ruusut antavat odotuttaa itseään, mutta olinkin hyvin varma, ettei ne tule sieltä koskaan nousemaan. Mansikat ovat hitaanpuoleisia, mutta kyllä sieltä jokunen urhea on noussut kevättä ihmettelemään. Kuten on tullut ilmi, jos epäonnistun kasvatusprosessissa, tuhoan todisteet ja jatkan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli jos ette kuule enää mitään asiasta, taimet ja mullat ovat jo takapihan perälle kipattuna.

Löysin eBaysta jotain mitä kutsutaan cucameloniksi. Ne ovat pieniä suloisia meloninnäköisiä hedelmiä, jotka maistuvat hieman miedolle sitrukselle. Siis minimeloneita, jotka mahtuisivat ruokalusikalle. Toivon mukaan ne ehtivät ajoissa multaan.