Sunnuntaina se alkaa - asuntomaratoni. Lukuisia koteja vailla uusia omistajia, odottamassa, josko joku tahtoisi asuttaa juuri sen kyseisen. Maratoni ajoittuu kolmelle päivälle, sunnuntaille, maanantaille ja tiistaille. Asuntoesittelyjä. Kivaa!
Olen pyrkinyt pitämään kisakunnostani huolta tarkalla nestetankkauksella(sitruunalla maustettu vichy) sekä ruokavaliolla(Haribon persikkamakeiset). Myös välineeni olen ajantasaistanut(läppäri). Tarkalleen ottaen tein Exceliin hienon(mutta hyödyttömän) taulukon kaikista kiintoisista kohteista. Niitä tuli liki 50. Kunhan Köriläs palaa kotiin, teemme vielä pienen rankkauksen, eihän niihin kaikkiin millään ehditä.
Olen erikoistunut listoihin. Luultavimmin jo tiesitkin sen. Ei siis ihme, että olen kuin kala vedessä suunnitellessani näyttöjärjestyksiä ja aikataulutuksia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mottoni. Pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä. Suunniteltuina. Mieluiten listalla. Päässäni ajatukset ja asiat ovat sievässä epäjärjestyksessä.
Ai niin, raha. Pankeissa kiertäminen ei ole minun juttuni. Niin puuduttavaa! Euribor sitä, marginaali tätä. Sama, anna mulle rahaa ja halvalla! Mulla lienee sisäinen adhd, sillä aina kun viitataan finanssisanastoon, aivoni ikäänkuin sulkeutuvat. Kuulen, mutten kuuntele. Yritän kovasti, mutta alan miettiä yleensä sisustussävyisiä ajatuksia, kuten mihin laittaisin ruokapöydän siinä kivassa Lukonmäen kämpässä tai millä värillä maalaisin ruokailutilan seinät. Pahoittelen kaikilta virkailijoilta, yritän parhaani, mutta aivoni...
Palan jo halusta päästä omaan kotiin. Kaipaan niin monia asioita! Suurin yksittäinen kaivattava on ollut oma kiipparini. Kuuntelin musiikkia eilen ja mietin samalla, että tämän biisinhän olen osannut soittaa, osaankohan vielä? Ollessani nuori, ala-asteikäinen, opettelin itsekseni soittamaan äidin sähköurkuja. Taitavaksi taisi vain äitini (säälistä) sanoa, mutta se oli mieluisaa. Monet soittamattomat vuodet vietin, kunnes eräänä Jouluna ei niin kauan sitten sain lahjaksi ikioman kosketinsoittimen. Olin onnellisesti unohtanut, kuinka koko homma toimii, mutta harjoitellessani huomasin joidenkin palojen vaan loksahtavan paikalleen. Se oli julmetun hauskaa!
Körilään kaverit ovat joskus toivoneet kuulevansa soittoani, mutta järjestelmällisen kieltämistaktiikkani ansiosta olen onnistunut välttymään ajatukselta. Itsekriittisyyteni ei vielä salli muiden kuin Körilään kuulevan. Jatkuvat Eikun... ja No mikä??-sanonnat ovat vakituisia välispiikkejäni harjoitellessani. Joten ei, en ole hyvä ja ei, en soita julkisesti.
Toivon voivani kertoa jo ensi viikolla hyviä uutisia asunnon suhteen. Olen henkisesti myös varautumassa siihen, että joudumme vuokralle, vaikka se melkoinen takapakki olisikin. Tärkeintä on kuitenkin päästä jatkamaan omaa elämää ja päästää anoppikin, majoittajamme, samaan. Oma tai vuokrattu, silti se on oma koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti