Katselen bussin likaisen ikkunan läpi kuun sirppiä. Mietin, kuinka hassua on, että vain vuorokautta aiemmin sirppi näyttäytyi aivan eri asennossa, ikäänkuin lappeellaan. Harmittelen itsekseni, ettei kännykkäni kamera ollut suostunut kuvaamaan tuota erikoista kuun asentoa. Havahdun kun bussinkuljettaja ilmoittaa pysähtymisestä Hämeenlinnaan. Joko tunti meni? Olipas se nopeaa. Viimeinen vuorokausi on mennyt kuin sumussa. Kuinka tähän pisteeseen oikeen tultiin?
Aamu sarastaa. En voi sanoa nukkuneeni, lähinnä taisin pyöriä hermostuneesti sängyssä miettien, mitä nyt unohdan ja kuinka vakavaa se olisi. Pakkaaminen oli venähtänyt puoleen yöhön. Luoja, voiko tuo kello olla 4.45? Suihkuun, Körilään herättäminen, aamupala ja pieni kiroilu siitä, kuinka on pitänyt niin paljon ostaa tavaraa ja miksi matkalaukkuja onkin 4 kahden asemesta. Kuudeksi tilattu taksi saapui paikalle ja ehdimme vielä ymmärtää lähdön olevan nyt sitten lopullista.
Matkalla naurahdan ääneen nähdessäni Ikean. Eipä tullut mentyä lihapullille! :D Miksi kukaan ostaisi kertakäyttöhuonekaluja maassa, jossa työvoima on liki ilmaista ja käsityötaito jotain aivan omaa luokkaansa? Onko kyse länsimaisuuden ihainnoinnista? Onhan H&M:kin liki huippumuotia ja arvostettua Thaimaassa.
Kello on 7. Kolme tuntia koneen lähtöön. Etsimme Diners Clubin loungen, jossa syömme kunnon aamupalan. Yllytin jopa Körilään nappaamaan pienen lasin viskiä! Terveydeksi, luonnollisesti, ehkäisemään veritulppaa ja onhan se mitä mainioin unilääkekin. Ihan kuin Köriläällä olisi sellaisia ongelmia... =D
Kello 10, peltipurkki kutsuu! Seuraavat 11 tuntia siis viihdytän itseäni elokuvilla, musiikilla, Sudokulla ja nukkumalla. Memo to myself: saattaa tuntua, että aika kului nopeaan, mutta se johtuu vain siitä, että se on ohi. Ensimmäiset tunnit ruokailun jälkeen kuluu kivasti torkkuen. Mitäs sitten? Ai mutta täällähän on Rillit huurussa. Ja Frendit! Ja Miehenpuolikkaat! Keskittymiskyky on nollassa, joten elokuvan seuraaminen olisi tuskallista. Ai jumankekka kun janottaa, viimeinen kerta kun lennän Norwegianin surkeilla tarjoiluilla!
11 tuntia myöhemmin: Arlanda. Lentokentällä kuulee jo tutumpia kieliä; ruotsia, englantia, jopa suomea! Pääni kääntyilee suuntaan jos toiseenkin etsien kanssasuomalaisia. Onpa kiva ymmärtää, mitä ihmiset puhuu! Lentokoneruoan jälkeen on mukava istahtaa pöytään syömään annos kebabia! Väsymys ei paina. Askel lähempänä kotia, ajattelen. Voiton puolella. Yritän kommunikoida Tax freessa myyjän kanssa, mutta englantini tarttuu kurkkuun. Tuu juu häv Huuko Poss? Ai tuota tuoksukokoa ei saa viedä Suomeen, däm it. Taitaa olla sittenkin matkaajalle iskenyt väsymys, vaikkei sitä suostukaan myöntämään.
Pilvien päällä sain vihdoin nettiyhteyden, yksi Norwegianin harvoista hyvistä puolista! Otan kuvia hulluna pilvistä, vaikkei ne kuvissa miltään näytä. Olen taas hyvin tyytyväinen ikkunapaikaani, pidän näkymästä. Pilvet ovat jotenkin taianomaisia, sekä ylä- että alapuolelta. Tiedätkö kun lapsena katselit pilviä ja mietit, mitä ne muistuttavat? Teen niin edelleen.
Kone laskeutuu sulavasti Helsinki-Vantaalle. Matkalla matkalaukkuhihnalle katseeni viipyy suomenkielisissä mainoksissa. Olen väsynyt, mutta hymyilen. Matka on jo lopuillaan, kello on sisäistä aikaani kolme yöllä, Suomen aikaa 23. Astumme terminaalista ulos tavarakaravaanimme kanssa ja mietimme, missä on bussipysäkki. Tuolla oikealla kai, mutta tuossahan on Tampereelle menevä bussi menossa pysäkille! Parin juoksuaskelen jälkeen huomaamme bussin täyttyvän niin hitaasti, ettei ole kiire.
23.30. Bussikuski ajaa kuin olisi myöhässä aikataulusta. Onpa ihana ruohon tuoksu! Peltojen päällä leijuu öinen usva. Ja miten tuo kuu on niin omituisen näköinen..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti