Minä se sitten jaksan valittaa jatkuvasta lämmöstä. Se on oikeuteni. Ei, velvollisuuteni! Olen suomalainen ja ylpeä siitä! Mikään ei ole koskaan kunnossa. Valittaminen on iloni.
Viikonlopun aikana teemme päätöksiä. Kodista tarjouksen tehnyt odottaa vastausta ja me körilään kanssa laitamme vaihtoasian järjestykseen. Harmittavasti USA jäi tällä kertaa arvonnan ulkopuolelle, vaikka se ensisijainen kohde olikin. Mutta lohduttaudun sillä, että pääsehän sinne aina lomailemaan. Yritän ainakin lohduttautua. Sitä ei vain ollut tarkoitettu. Toisenlaisiin seikkailuihin siis tiet vievät.
Tätä hetkeä olen odottanut - asiat alkavat liukua raiteilleen. Reilun kuukauden päästä kone starttaa Helsinki-Vantaalta vieden meidät jonnekin, lähelle tai kauas. Yritän olla ajattelematta asiaa, sillä muuten annan tilaa sille pakokauhun tunteelle, että jätän kaiken tutun taakse eikä sen jälkeen ole enää kotia, minne palata. Olla tuuliajolla maailman purppuratuulissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti