Viime päivityksestä on aikaa. Olen ollut superkiireinen. Juuri nyt istun keittiössä katsellen Greyn anatomiaa ja ihailen päivän saavutusta: liki 20 täytettyä muuttolaatikkoa täyttää kaaoksellaan olohuoneen ilmapiiriä. Se on siis tehty: Koti on myyty.
En ole vielä sisäistänyt asiaa. Hyllyt toisensa jälkeen tyhjenevät, mutta ei tunnu siltä kuin olisin jättämässä hyvästejä Kodille. Ei vielä. Kohta se silti iskee, tiedän sen. Jopa tämän viestin lopussa tai sen aikana. Kirjahyllystä ovat hävinneet Harry Potter-kirjasarja, jota rakastan lukea kerta toisensa jälkeen; Valittujen Palojen klassikkokirjat, jotka ovat olleet lukulistalla jo kauan; Rappakalja, joka tuo mieleen peli-illat olohuoneen huonolla vihreäkankaisella sohvalla ja kynät, jotka eivät toimi. Kotiin liittyy paljon muistoja. Juuri nyt en muista yhtään huonoa.
Olemme tehneet päätöksen: muutamme Bangkokiin. Voimme siis hyvillä mielin pakata talvivaatteet varastoon ja kaivaa esiin bikinit ja sandaalit. Ainoa varjopuoli asiassa on viisumi, tarkemmin sanottuna minun viisumini. Voi saada lyhyimmillään 2 kuukauden viisumin. Stressaan jo nyt aivan mielettömän paljon asiaa, sillä suurlähetystö ei ole lainkaan auttavainen asian suhteen enkä saa vastauksia kysymyksiini. Epätietoisuus on kamalinta, mitä osaan juuri nyt kuvitella! Voisin varautua, jos tietäisin tarkalleen, mihin varaudun.
On olemassa erilaisia "taikatemppuja", joilla maassaoloaikaa voi pidentää ja joihin suurlähetystö ei ota kantaa. Vaatii melkoista byrokratiaosaamista oleskella vuosi Thaimaassa. En niitä juuri nyt ala erittelemään, mutta teoriassa osaan varautua jo pahimman varalle. Luulin saavani ihanan välivuoden, stressivapaan, Körilään kanssa laatuaikaa viettäen. Olen jo pelkurimaisesti ja häikäilemättömästi käyttänyt Alankomaissa-tämäkin-olisi-niin-paljon-helpompaa - kortin ja niitä riittänee hihassa useampikin. En ole ylpeä itsestäni. Olen vain ihminen.
On asioita, jotka eivät olisi voineet sujua paremmin. Pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen. Olenko? Näytänkö siltä? Kuulostanko? Olen juuri niin pikkumainen ja hemmoteltu, että en osaa olla. Haluan enemmän! Haluan kaiken, nyt, heti. Vannon, seuraavassa elämässä synnyn streptokokkibakteeriksi! Karma puraisee persposkeen sillä ikävimmällä tavalla.
Sitä odotellessa varaudun viimeisen päälle matkalaukkuelämään ja yritän nauttia viimeisistä kymmenistä vuosista ihmisenä. Varohan siis vain, tapaamme vielä ja silloin teen olosi hyvin epämukavaksi miljoonien siskojeni ja veljieni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti