Tyhjän Kodin syndrooma

Otsikointi on hieman harhaanjohtava - Koti ei suinkaan ole vielä tyhjä. Mutta pian on. Laatikkopino on korkeampi kuin edellinen ja erilaisten laatikoiden ja pussien määrä täyttää taas olohuoneen. Tällä kertaa myös eteisen on vallattuna. Parveke puolestaan on tyhjempi kuin koskaan. Tänään on viimeinen viikko Kodin lämmössä. Tai lähinnä kuumuudessa.

Tunne on kamalan ihana. Köriläs repäisi irti videotykin piuhan peitelistan jättäen repsottavan tapetin tilalle. Huomaan miettiväni, miten korjaisin vahingon, vaikka se ei ole enää korjattavissa. Ei ole tarpeenkaan korjata, uusi asukas laittaa omanlaisensa tapetit. Silti voisin hieman vaikka teipata. Viikon päästä tämä on jonkun toisen Koti.

Olemme saaneet monia kieltoja laittaa kuvia Facebookiin. Ei kuvia altaalta, ei kuvia auringosta, ei drinksujen kanssa. Osaan ottaa nuo vielä huumorilla, mutta jossain vaiheessa se ei enää naurata. Olen oppinut, että jokaisen vitsin takana piilee pieni prosenttiosuus totuutta.

Olen huomannut ihmisissä huonoja piirteitä, ilkeitä. Eräs elämänsä pääasiassa elänyt naisihminen oli kovasti lähtöä vastaan, kohdetta vastaan, paikallisia ihmisiä vastaan, koulutustasoa vastaan. Ihminen, joka oli saanut elää oman elämänsä rikkaana ja monipuolisena, olikin nyt minun ilosta ja riemustani varsin harmistunut. Hän ei koskaan voisi ajatella menevänsä Thaimaaseen.


Aina on joku, joka yrittää langettaa sateen paraatini päälle. Entinen pomonikin oli sellainen. Negatiivi-Nelli. Passiivisaggressiivinen. Joku joka ei sano suoraan valintaani aivan paskaksi, vaan pukee sanat nätiksi paketiksi. Tai ainakin luulee niin.

En odottanut ihmisten olevan iloisia lähdöstäni. Odotin silti säädyllisyyttä edes yrittää. Ainakin ne, jotka ovat minulle rakkaita, ovat oikeutettuja tiettyyn määrään Älä lähde-asennetta. Heidän osaltaan tiedän syyn. Onneksi tämän sateentekijän kaltaiset ihmiset ovat harvassa. Hän saikin osakseen melko kyynisen: "Nähdään vuoden päästä!"-huikkauksen siinä missä muita olen halaillut ja toivotellut ihanaa vuotta. Sitä saa mitä tilaa.

Hei me lennellään!

"Mitä teet Juhannuksena?", kysyvät. Saan kummia katseita kertoessani, että enpä ole juuri ehtinyt miettiä. Toden puhuen, ajattelin tulevan viikonlopun viettää pakkaillessa. Tällä tekemisellä ihmiset tarkoittavat, että minne menen, mitä juon ja kenen kanssa. Joskus ikävöin niitä aikoja, jolloin oli oltava, tehtävä ja juotava. Joskus, kuten nyt, en taas välitä lainkaan. Olen aivan liian väsynyt sellaiseen. Olen ankara itselleni. Jos on jotain tehtävää, en osaa vaihtaa vapaalle. Takaraivossa hakkaa ajatus: nytkin olisit tässä ajassa saanut hoidettua vaikka sun mitä, mutta ei, täällä sinä vain istut ja kittaat sidukkaa!

Tarvitsen Off-nappulan. Ikuinen On-tila ja Stanby-valo vuorotelevat pään sisällä. Tuulettaisin mielelläni hetken aivojani. Siellä käy nytkin melkoinen kuhina. Onneksi on blogi, johon voi jäsennellä ajatuksia pääpiirteittäin. Tuntuu kuin vakuuttaisin täällä itselleni kaiken menevän vielä hyvin. Eräänlainen sisäinen halaus: hyvin menee, Nellie, hyvin menee, anna palaa vain!

Saimme vihdoin lennot varattua! Päädyimme karjaluokkaan, ei siis bisnes. Haaveilu oli silti hauska! Hakiessamme troppia Körilään alkavaan nuhaan, ostin samalla lentokonekorvatulpat. Olen jo pitkään haaveillut Earplanesista ja kun kaksi välilaskua varmistui, varmistui samalla korvatulppien tarpeellisuus. Pienet korvaparkani kärsivät liki aina lentokoneen paineistuksesta. Nieleskelen, imeskelen Werthersiä, auon leukoja.. Ei auta. Mutta nämä ostamani tulpat olivatkin nimeltään Sanohra Fly ja pienet korvaparkani vaativat For kids-merkinnän, sellaisella monivärisellä fontilla. Hieman huvituin. Sisäinen lapseni, tämä oli sinulle.

Hykertelin itsekseni pakkaillessani talvivaatteita säilytyspusseihin. Hykertelin tosin laittaessani pyjamia, t-paitoja, farkkuja ja muitakin vaatteita säilytyspusseihin. Ehkä se oli se saavutuksen tunne, kun sain jotain viimein aikaiseksi. Tuntuu kuin aikaa olisi kulunut viikkoja, vaikka siitä on vain päiviä, kun viimeksi täytin muuttolaatikkoa. Nytkin poden syyllisyyttä, etten ole keittiössä kaappeja tyhjäämässä. Päätin, että kun koko muutto on ohi ja asumme Körilään vanhemmilla, menemme vaikka kylpylään. Myös hieronta kuulostaisi taivaalliselta. Lapsena isäni maksoi joitain pennejä siitä, että kävelemme hänen selkänsä päällä ja juuri nyt voisin palkata vaikka puoli puolustusvoimaa samaan puuhaan. Mantrana mielessäni pyörii: enää pari viikkoa!

Linkkejä, niitä linkkejä

Ensimmäiset muuttolaatikot ovat juuri matkalla väliaikaiseen kotiinsa. Olohuoneen sohvalta katsottuna yleisilme ei ole juuri muuttunut. Silti jotain on hieman pielessä. Tieto siitä, että kaapeisssa on tällä hetkellä tilaa, on varsin hätkähdyttävä. Sisäinen shoppailijani vaatii päästä toteuttamaan itseään. Ei vielä, ei vielä...

Körilään vaihtovälitysfirma huojensi hieman mieltäni viisumiasiassa. Oikeastaan hyvin paljonkin. Olo on todella paljon kevyempi ja tuntuu kuin pieni kuorma olisi tipautettu harteilta. He kertoivat, että viisumi ei edes ole välttämätön, mutta toki helpottaa hieman elämää. Passiin saa jatkoaikaleiman vaikkapa matkatoimistojen järkkäämillä rajanylitysreissuilla. Helpoksi on tehty. Minibussilla pari euroa. Ei paha.

Olen vallan unohtanut linkittää niitä lempparilinkkejäni, joita ilman en olisi voinut elää.
Asian exchance
Thaiklupi
Thaimaan suurlähetystö
Agoda
Travelocity
Lisää linkittelen hotelleja, kunhan ehdin. 

Yllättäen löysimme halvimmat suorat lennot niinkin läheltä kuin Finnairilta! Norwegian puolestaan tarjoaa melko kelpo hintaisia parin pysähdyksen lentoja. Suuri yllätys oli myös China Airlines. Köriläs on viimeisimpänä villityksenä innostunut tiirailemaan bisnes-luokan paikkoja, jotka maksavat yhden pysähdyksen taktiikalla vain muutaman satasen enemmän kuin Finnairin suorat lennot.

Lentäminen on köriläälle ollut aina hieman hankalaa. Jalkoja on tyypillä 3 metriä yhteensä eikä tilaa muutenkaan ole liikaa. Yli 10 tuntia epämukavassa asennossa äärimmäisen pienessä tilassa ei varmasti ole monenkaan mieleinen lentomatka, joten ymmärrän enemmän kuin hyvin körilään näkökannan. Samalla saisin itsekin hieman lisää tilaa, sillä itsekin täytän penkin kyllä melko tehokkaasti, joten körilään tuoma tilanmenetys joskus voi ottaa hieman kupoliin. En ole tottunut hemmotteluun ja passaukseen, joten kulttuurishokki on varmasti suuri. Olen kyllä valmis sopeutumaan tilanteeseen...

Ja kohdehan on...

Viime päivityksestä on aikaa. Olen ollut superkiireinen. Juuri nyt istun keittiössä katsellen Greyn anatomiaa ja ihailen päivän saavutusta: liki 20 täytettyä muuttolaatikkoa täyttää kaaoksellaan olohuoneen ilmapiiriä. Se on siis tehty: Koti on myyty.

En ole vielä sisäistänyt asiaa. Hyllyt toisensa jälkeen tyhjenevät, mutta ei tunnu siltä kuin olisin jättämässä hyvästejä Kodille. Ei vielä. Kohta se silti iskee, tiedän sen. Jopa tämän viestin lopussa tai sen aikana. Kirjahyllystä ovat hävinneet Harry Potter-kirjasarja, jota rakastan lukea kerta toisensa jälkeen; Valittujen Palojen klassikkokirjat, jotka ovat olleet lukulistalla jo kauan; Rappakalja, joka tuo mieleen peli-illat olohuoneen huonolla vihreäkankaisella sohvalla ja kynät, jotka eivät toimi. Kotiin liittyy paljon muistoja. Juuri nyt en muista yhtään huonoa.

Olemme tehneet päätöksen: muutamme Bangkokiin. Voimme siis hyvillä mielin pakata talvivaatteet varastoon ja kaivaa esiin bikinit ja sandaalit. Ainoa varjopuoli asiassa on viisumi, tarkemmin sanottuna minun viisumini. Voi saada lyhyimmillään 2 kuukauden viisumin. Stressaan jo nyt aivan mielettömän paljon asiaa, sillä suurlähetystö ei ole lainkaan auttavainen asian suhteen enkä saa vastauksia kysymyksiini. Epätietoisuus on kamalinta, mitä osaan juuri nyt kuvitella! Voisin varautua, jos tietäisin tarkalleen, mihin varaudun.

On olemassa erilaisia "taikatemppuja", joilla maassaoloaikaa voi pidentää ja joihin suurlähetystö ei ota kantaa. Vaatii melkoista byrokratiaosaamista oleskella vuosi Thaimaassa. En niitä juuri nyt ala erittelemään, mutta teoriassa osaan varautua jo pahimman varalle. Luulin saavani ihanan välivuoden, stressivapaan, Körilään kanssa laatuaikaa viettäen. Olen jo pelkurimaisesti ja häikäilemättömästi käyttänyt Alankomaissa-tämäkin-olisi-niin-paljon-helpompaa - kortin ja niitä riittänee hihassa useampikin. En ole ylpeä itsestäni. Olen vain ihminen.

On asioita, jotka eivät olisi voineet sujua paremmin. Pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen. Olenko? Näytänkö siltä? Kuulostanko? Olen juuri niin pikkumainen ja hemmoteltu, että en osaa olla. Haluan enemmän! Haluan kaiken, nyt, heti. Vannon, seuraavassa elämässä synnyn streptokokkibakteeriksi! Karma puraisee persposkeen sillä ikävimmällä tavalla.

Sitä odotellessa varaudun viimeisen päälle matkalaukkuelämään ja yritän nauttia viimeisistä kymmenistä vuosista ihmisenä. Varohan siis vain, tapaamme vielä ja silloin teen olosi hyvin epämukavaksi miljoonien siskojeni ja veljieni kanssa.

Oikeilla raiteilla

Minä se sitten jaksan valittaa jatkuvasta lämmöstä. Se on oikeuteni. Ei, velvollisuuteni! Olen suomalainen ja ylpeä siitä! Mikään ei ole koskaan kunnossa. Valittaminen on iloni.

Viikonlopun aikana teemme päätöksiä. Kodista tarjouksen tehnyt odottaa vastausta ja me körilään kanssa laitamme vaihtoasian järjestykseen. Harmittavasti USA jäi tällä kertaa arvonnan ulkopuolelle, vaikka se ensisijainen kohde olikin. Mutta lohduttaudun sillä, että pääsehän sinne aina lomailemaan. Yritän ainakin lohduttautua. Sitä ei vain ollut tarkoitettu. Toisenlaisiin seikkailuihin siis tiet vievät.

Tätä hetkeä olen odottanut - asiat alkavat liukua raiteilleen. Reilun kuukauden päästä kone starttaa Helsinki-Vantaalta vieden meidät jonnekin, lähelle tai kauas. Yritän olla ajattelematta asiaa, sillä muuten annan tilaa sille pakokauhun tunteelle, että jätän kaiken tutun taakse eikä sen jälkeen ole enää kotia, minne palata. Olla tuuliajolla maailman purppuratuulissa. 

Kuumia uutisia

Pian niitä tehdään, päätöksiä. Myöntäviä vastauksia on tullut jo Alankomaista ja Bangkokista. Lähtö on siis varma. Minne, ei vielä tietoa. Ensi viikolle on lisää päätöksiä luvattu eli pian pääsemme tilanteeseen, jossa valitsemme seuraavan vuoden asuinmaamme.

Köriläs on päättänyt jo ja pyrkii vaikuttamaan myös minun mielipiteeseeni. Hän päätyi Bangkokiin. Itse olen edelleen Alankomaiden kannalla, ainakin kunnes Amerikka vastaa. Vaikka köriläs onkin isompi, tätä kädenvääntöä hän ei voimalla voita.

Bangkok kuulostaa hauskalta. Eksoottista ruokaa, erilainen kulttuuri, aivan uusi kieli. Kaikki nuo ihanat asiat! Olenko ainoa, jolle kaikki tuo kuulostaa negatiiviselta? Työläältä. Thaimaa on paratiisi lomailijalle, mutta onko se sitä ötökkäkammoiselle, ruokarajoittuneelle, kuumuutta inhoavalle kotihiirelle?

On toki Bangkokissa ihaniakin puolia. Auringonotto altaalla, halpa hintataso, kuntoiluhuone hotellissa. Ei hassumpaa. Ei lainkaan hassumpaa! Kun sanon, että siihen voisi tottua, niin todella tarkoitan, että siihen tulisi voida tottua. On olemassa sanonta, että Bangkokissa eurolla saa mahansa täyteen ja hieman tutkimusta tehneenä totesin sen aivan täysin paikkansapitäväksi. Ruokakulttuuri tosin eroaa huomattavasti omastamme, joten koko ateriointi vaihtuu kertaheitolla. Hyvästi aamumurot, tervetuloa aamukeitto! En edes tiedä, voinko toteuttaa haavettani pullantuoksuisesta vuorottelusta. Se on yksi niistä harvoista asioista, joita todella odotin, kirjojen ja uuden kielen oppimisen ohella.

Löydän varmasti jokaikisestä kohteesta sekä hyvää että huonoa. Se on fakta. Täysin kamalan huonoa kohdetta ei ole. Silti mielessä on selkeä marssijärjestys. Se suosikki. En siis voi katkeroitua köriläälle, jos hän on järkähtämätön mielipiteensä kanssa. Silti arvostan sitä, että mielipiteeni otetaan huomioon. Sen pitäisi olla yksi avioliiton perusasioista. Ja kyllähän köriläs niin yrittää tehdäkin, omalla kömpelöllä tavallaan. Hyvin kömpelöllä...

Ja Koti-asiaa: eräs kiinnostuja on jo ja hän ilmoittanee aikeistaan piakkoin. Toinenkin saattaa olla, mutta en usko taas hänen edes tekevän tarjousta. Huomenna pidetään esittely, lienee neljäs. Taas Kodin puunaus ja kauniiksi laitto. Pelkään aina no-show:ta, mutta viimeksikin yllätyimme positiivisesti. Puuduttavaa, ei silti tarjouksia. Ehkä huomenna on enemmän kerrottavaa. Siihen asti, kärsitään kamalasta kuumuudesta ja juodaan paljon vettä!