Tiedätkö, olen kateellinen. Körilään vaihtohenkilö juuri kertoi, että pari opiskelijaa ovat saaneet vaihtopaikkansa varmistettua Michiganista. Eli juuri siitä samaisesta paikasta, jonne olemme hakeneet. Joku siis aikoo elää minun unelmaani. MINUN. Olen pettynyt itseeni, kuinka kateellinen voin ollakaan. Se ärsyttää. Voinko olla niin pikkumainen? Minä tiedän vastauksen ja nyt taidat tietää sinäkin. Voin toki aina toivoa, että tyypit eivät saa viisumia. Mutta se olisi kamalaa minulta. =)
Toisaalta ikkuna on siis auki. Se antaa toivoa. Samalla se myös tekee olon varsin ahdistuneeksi. En osaa olla tällaisissa asioissa kovin kärsivällinen. Parin päivän päästä saatan jo kertoa lisää uutisia. Ehkä hyviä, ehkä vain uutisia.
Parin viikon päästä myös aletaan olla lähellä oman vuorotteluvapaani päätöksentekoa. Haluan olla jo liki varma, että homma on läpihuutojuttu, mutta ei se mene silti niin. Uskon kun näen. Pomo on etsimässä tilalleni sijaista, mikä on hyvinkin positiivinen merkki. Yritän hillitä innostustani, en nuolaise ennen kuin tipahtaa, en varmasti, vaikka nyt satunkin hieman hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti