Aamuhetki on sitä parhautta. Vain minä, sohva ja Netflix. Aloitin eilen Star Trek - The Next Generationin. Katselin sitä joskus nuorempana. Voi tätä nostalgian määrää. =)
Tämä hetki, jolloin mitään ei tarvitse tehdä. Ei tarvitse olla missään, puhua kenellekään, voi vain olla olemassa. Mielessä pyörii jo lista asioista, jotka on pakko hoitaa, mutta ei vielä. Tietokonekielellä, välilehdet ovat auki, mutta selain alhaalla.
Kohta se iskee - tarve siivota. Pakko, pikemminkin. Tänään on taas esittelypäivä. Jo toinen. Ilma näyttää valitettavan hyvältä, sillä kukaan ei viime kerrallakaan eksynyt Kotimme esittelyyn liki helteisenä päivänä. Ajatus on pelottava. Yritän luottaa välittäjään ja hänen taitoonsa myydä. Ja luottaminen ei ole niitä vahvimpia osa-alueitani. Tuntuu jo tarpeeksi kamalalta päästää tuiki tuntemattomia ihmisiä kotiini penkomaan kaappeja, rikkomaan tavaroita ja varastamaan pikkuesineitä. Joku voisi kutsua nimellä kontrollifriikki eikä olisi väärässä.
Teimme Kotiin remonttia muuttaessa 8 vuotta sitten. Vaihdoimme muovimaton laminaattiin, seinät saivat uuden pinnan ja taisimme maalatakin joitain pintoja. Eilen jatkoimme tuota projektia, joka jäi kesken. Laitoimme jalkalistat keittiöön ja ovilistoja saunaan. Sotku oli sen mukainen. Köriläs perusti keittiön pöydälle jiiripisteen lainkaan ajattelematta, jonka seurauksena sekä keittiö että olohuone oli isomman ja hienoisemman sahanpurun peitossa. Kaikki hellasta telkkariin ja sohvasta kattiloihin oli imuroitava ja toki kaikki siltä väliltä. Olinko iloinen? Arvaahan. Olin vielä edellisenä päivänä ollut työpaikan virkistysreissulla ja olo oli sen mukainen - vähemmän virkeä. Yritys olla positiivinen ja kannustava uurastavalle miehelle jäi yrityksen tasolle ja tuo taisi huomatakin sen. Onneksi sain isoimmat sotkut eilen siivottua, joten tänään enää tarvitsee imuroida uudelleen ja pyyhkiä pölyt viimeisen kerran. Kaikki se pöly ei varmasti eilen jäänyt haaviini.
Se siitä aamuhetkestä siis. Taitaa olla parasta vain aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti