Viimeinen puoli vuotta on mennyt hitaasti. Odottelua, odottelua, odottelua. Kohta saa täyttää tuon kaavakkeen, pian on mahdollista tehdä tuo. Nyt on liki kaikki kaavakkeet täytetty ja vain odotellaan. Kuinka yllättävää! Ei enää! Kärsivällisyyteni tapaa jo takaseinän. Nyt riittää. Odottelusta on kadonnut kaikki se hyvä fiilis ja klingi, mikä yleensä tällaisissa asioissa jaksaa jatkamaan eteenpäin. Suoraan sanottuna, vituttaa. Pahoittelen kielenkäyttöäni, olen normaalisti melko siistikielinen ihminen. Tarvitsin voimasanan ilmaisemaan kaikkea sitä turhautumista ja kiteyttämään sen yhteen sanaan.
Matkakuume on siis kokenut inflaation, tipahtanut alilämmön puolelle. Juuri nyt ei vähempää voisi kiinnostaa koko prosessi. Viime aikoina varsin pinnalla ollut, pieni sisäinen suunnittelijapersoonani, yrittää vakuuttaa: "Jaksa vielä hetki, ei enää kauaa!". Mutta kukaan ei kuuntele. Ikuinen optimisti, my ass.
Mutta sitten niihin hyvien uutisten rippeisiin. Köriläs sai moottoripyörän myytyä! Enää ei tarvitse sydän syrjällä miettiä, koska tulee soitto onnettomuuspaikalta. Olen sellaisen kerran saanut ja sillä kerralla kävi tuuri. Koti ja auto ovat vielä markkinoilla. Ensimmäinen suhteen ei ole merkittävää edistystä tapahtunut, vaikka pari ihmistä on ehtinyt jo osoittanut kiinnostuksen merkkejä. Vallan hyvällä tuurilla kaikki on myyty jo ensi viikon loppuun mennessä. Nyt tarvitaan isoa kädenojennusta jostain tuolta korkeammalta. Äiti Universumi, sinua kutsutaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti