Lauantai. Takana on varsin mieluisa päivä niiden parhaiden ihmisten kanssa - nimittäin vanhojen ystävien. Kävimme hohtokeilaamassa ja taltutimme nälän Amarillossa samalla hihittäen ja pahennusta aiheuttaen niiden ruokailijoiden keskuudessa, jotka toivoivat saavansa nauttia ruokansa rauhassa. Olen hieman pahoillani.
Köriläs päätti lähteä tapaamaan omia ystäviään jättäen minut kaksin Stephen Hawkingin kanssa. Käymme juuri läpi satelliittien kiertorataa. Myös karamellipussi odottaa avattuna pöydällä, mutta Amarillon Rocky Road-jälkiruoka on edelleen hyvin kirkkaana mielessä eikä anna tilaa uusille kokemuksille. Ehkä hyvä näin.
Kävin jo hyvän aikaa sitten läpi loputtomia tavaramääriä kaapeissamme, tarkoituksena antaa niille uusi koti. Tai ei niinkään antaa, myydä. Ne ovat edelleen lattialla laatikoissaan, siististi. En siis ole edelleenkään saanut hommattua kirpputoripöytää, eikä meillä edelleenkään ole muuten välittäjää. Ärsyttävää saamattomuutta! Että osaan olla raivostunut itselleni! Pian jo uudet haasteet kolkuttavat oveen. Menen katsomaan itseäni paheksuvasti peilistä. Saatan jopa hieman heristää sormea.
Korvalääkärin mukaan tärykalvoni on kunnossa. Havaittavissa on mikroskooppisen ohut kalvo, joten leikkausta ei tarvita. Yksi huoli vähemmän. Hienoa!
Sain äsken käsittämättömän mielihalun kaivaa siivouskaapista esiin ihmesieni ja alkaa puhdistaa kotia. Lauantaina. Illalla. Tässä taitaa olla nyt takana juomani siiderit, molemmat, sekä varsin sokeripitoinen espresso, jonka nautin ruokailun yhteydessä. Espresso antaa energiaa puuhailuun ja alkoholi toimittaa päättömät ideat. Jopa pienissä määrissä, näemmä. Parempi nyt vain istua, kunnes tämäkin kohtaus menee ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti