Jutut, jotka tein kahdentenatoista ja kolmantenatoista päivänä

12.12. oli siitä erikoinen päivä, että sinä päivänä oli tasan yhtä pitkä aika kuun alkuun kuin itse aattoon. Eli puolimatkan krouvi. Mikä parempi päivä siis olisikaan paketoida lahjapaketit.

Tällä kertaa paketit olivat helppoja, sillä ne vaativat vain hieman sellofaania ympärilleen enkä edes voinut kietoa kaikkia, sillä osaan odottelin vielä "osia". Vasta seuraavan päivän illalla paketit olivat valmiita sellofaanihuntuun.

 13.12., Lucian päivä. Kalenterin mukaan on lautasliinarenkaiden vuoro. CC Hobbyn ostokset pääsi taas maalattavaksi ja päätin aluksi väriksi valkoisen. Jostain syystä valkoinen maali jumitti ja väri jäi tosi vaisuksi, joten hätäratkaisuna maalasin ne uudelleen harmaiksi. Maalin kuivuttua liimasin ihan perus paperiliimalla tähdet paikoilleen ja kohta menenkin tarkistamaan, että onhan ne vielä kiinni. Valkoinen liima muuttuu kuivuessaan värittömäksi, joten toivon myös tursuilujen hälvenneen. Tähdet jätin käsittelemättä, ne on aika upeat
itsessään.

Tänään lähdimme myös aikaisin liikenteeseen, sillä sain eilen huippuidean lähteä Rönnvikin viinitilalle ostoksille ja sen jälkeen Ideaparkiin Toys R Usiin. Molemmista löytyi paljon ostettavaa, toisesta itselle, toisesta lapsille. En ole koskaan ostanut jälkiruokaviiniä, joten nyt kun niitä on useampi pullo, on kai alettava sanomaan Kyllä jälkiruoille. =D

 Lasten lahjat sain pääasiassa paketoitua, mutta siskontytön iso lääkärinlaukkupakkaus oli varsinainen päänvaiva - tein pieniä suikaleita, jotta sain koko pakkauksen paperoitua. Onneksi tyttö on niin pieni, ettei kiinnitä lahjan ulkomuotoon niinkään huomiota, vaan sisus on tärkeämpi. =) On hauska antaa kauniita paketteja ja viime aikoina olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, ettei pakettini ole (enää) epämääräinen mytty sotkuista teippiä ja lahjapaperia. =) Antamisen ilo on edelleen paras ilo, oli paketti sitten millainen tahansa.

Jutut, joita tein kuudentena, seitsemäntenä, kahdeksantena, yhdeksäntenä, kymmenentenä ja yhdentenätoista päivänä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sytytin marmorikynttilän. Oli siis 6.12. En ottanutkaan kalenterista tällä kertaa kuvaa, sillä olin jättänyt päivän vaille aktiviteettia, ihan tarkoituksella. Päivän ainoa agenda oli siis katsella kynttilän lepattavaa liekkiä ja pohtia, saisiko itse aikaan sellaisen kukkamaisen aukeamisen, jollaisen marmorikynttilästä joskus saa. Eipä siitä tullut mitään.


7.12. Oli myöskin kynttilänpolttamispäivä. Poltin siis toisen adventin kunniaksi kahta kynttilä. Siitä en lähtenyt ottamaan kuvaa, tunnelmointikuvia tulee aivan taatusti vielä.

8.12. olikin sitten siivousurakan alkua ilmassa. Toisin kuin kalenteriluukussa, olin tehnyt tarkennuslistan lisäksi. Aloitin siis olohuoneen raivauksella. Todellakin se oli tarpeen, sillä tilaa tuntui tulevan lisää jokunen neliö. Itse imurointi ja
pölyjen pyyhkimiset jäi myöhempään ajankohtaan, mutta tästä on helppo jatkaa.

Siivosin perusteellisesti saunan ja kylppärin ensimmäistä kertaa oikeastaan. Olinhan aiemmin jotain siellä huitonut, mutta nyt otin töistä lainaan välineitä, joilla sai viimeisetkin töhnät pois. Aika ihanaa. 

9.12. jatkui samalla teemalla. Siivousta. Päivä oli varsin löysä, en ollut merkinnyt kuin pari isompaa juttua, joten saimme vihdoin joulukortit merkitettyä, kasaan ja pinoon. Ajatella! Kukaan ei varmasti odota meiltä joulukorttia ja tänä vuonna sellaisia lähteekin. =D




10.12. on viimeinen päivä siivousta. Johan sitä olikin! Sain lähinnä tehtäväksi keittiön ja varsinkin jääkaapin puhdistamisen. Taas oli kalenteri väärässä! Niska, hartia ja selkä muistaa edelleen nuo kaikki epäergonomiset asennot.

11.12. on siis ollut tänään. Pääsin temmeltämään puhtaaseen keittiöön eli kalenterin mukaan oli aika tehdä pullapoikia ja pullia yleensäkin.

Kuivakaappi on ammottanut tyhjyyttään jo kauan, sillä en raaskinut ostaa mitään turhia kuiva-aineita kaapin perukoille. Ostelen aina tarpeen tullen, mikä on todella ärsyttävää juuri kun tekisi mieli tehdä vaikka mansikkakiisseliä eikä perunajauhoja vain ole. Jouduin siis

piipahtamaan kaupan kautta kuivahiivaa noutamaan.

Huomaatteko muuten, kuinka kuusen oksat sen kun harvenee? Niin se Joulu sieltä vaan hiipii...

Leipominen on ihan hauskaa puuhaa, mutta viimepäivien siivoilut edelleen lihasmuistissa, olisin kaivannut jo Kenwoodiani jostain Verkkokaupan varaston syövereistä tekemään suurimman työn. Kokeilin Bangkokista ostamaani american saffronia, amerikan sahramia, pulliini ja ihan hauskan säväyksen se toikin. Eipä sitä kai maussa huomaa, mutta hauska se on kuvitella. =D
Työvaloni on Körilään askartelupöydällä odottamassa oletettavasti korjausta, joten vanha valosarja sai tuoda hieman valoa pimeyteen.


Valmiit pullapojat ovat valmiita juoksentelemaan pakkaseen muutaman pullan kera, lupasin töihin viedä näyttelykappaleet, jos onnistuvat. Alla sellaisista kuva. Vaatimattomia, mutta melkoisen hyviä!

Juttu, minkä tonttuilin viidentenä päivänä

Jos eilinen oli päivä, jota olin odottanut, tämä päivä kyllä peittosi sen suvereenisti. Tätä päivää olisi pitänyt odottaa. Tämä oli se päivä, jona pikkujoululahjat löysivät koteihinsa.

Aloitin tonttuilun siskoni luota, jonne ajoin itsekseni ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunnen silti jokaisen kurvin ja mutkan, asuinhan lapsuuteni viereisessä talossa. Kaponen pihatie kauhistutti jo etukäteen, sillä päättyvän tien varrella ei juuri kääntöpaikkoja ole. Lopulta kaikki meni ihan hyvin. Jätin housut itsekseen kuistille ja hihittelin itsekseni, kuinka lapset kuvittelevat joulutontun kirmailevan pusikoissa kalsarisilteen tai vielä pahempaa, ilkosilteen.

Jatkoin matkaa kummitytön kotia kohti, jonne en myöskään koskaan ole itsekseni ajanut. Korjaan sitä paitsi sen asia vielä toistekin. =) Tytön äiti oli juonessa mukana ja oli sulkenut verhot lasten makuuhuoneesta, joten sain näppärästi ja ilmeisesti myös näkymättömästi housut ikkunalaudalle. Hihittelin taas itsekseni kun huomasin naapurin pudistelevan mattoja ja hyvin suurella todennäköisyydellä ihmetelle, mitä mahdan puuhata toisten ikkunan takana. Otin myös siis kuvan ja muutenkin sähläilin autonkin kanssa. =) Jos olisin viipynyt pidempään, joku olisi voinut vielä soittaa poliisit ja sepäs vasta olisi ollut helppoa selittää.. 

Viimeinen tonttuilu tapahtui vasta illalla, sillä halusin myös perheen äidin olevan kotona. Kummipoika siis sai tonttuvieraita seuraavaksi ja viimeiseksi. Tällä kertaa myös Köriläs osallistui ja oli silminnähden innoissaan. Jätimme housut oven taa ja kolistelin postiluukkua, jotta tonttu tekisi itsensä tiettäväksi ja pakenin pari kerrosta alemmas. Odotimme liki henkeä pidätellen, kunnes ovi aukesi ja kuulimme tutun pikkumiehen innokkaan äänen, kunnes ovi taas sulkeutui. Odotimme vielä hetken rapussa, jottei kukaan varmasti enää näkisi meitä(sillä lapsia toki kiinnostaa nähdä tuo kalsari/nakutonttu ikkunasta). Pakenimme paikalta ja olimme varmoja siitä, että olimme ansainneet hampurilaiset.
Ja pikku hommeli vielä tälle päivälle, saatiin verhot olkkariin viimein paikalleen. Huoneen ilme muuttui, hienoa! Huoneiden ilme muuttuu myös ensi viikolla, sillä alkuviikko on pyhitetty siivoukselle ja koristelulle. Sitä seuraava haaste onkin sitten pitää Koti puhtaana kokonaiset 2 viikkoa...

Jutut, mitä tein kolmantena ja neljäntenä päivänä

 Eilen oli kertakaikkiaan kiireinen päivä, joten en ehtinytkään päivitellä. Korvaan sen siis tuplajulkaisulla! Päivän teemana oli vain kyltin teko, joka itsessään ei kovin kummoinen projekti ollut. Se oli hetkessä tehty, kunhan sai vain sprayn kuivattua.

Vein virheestä oppineena sprayausvälineet ulos, jossa olikin varsin mukava ruiskutella. Valitsin vaihtelun vuoksi mustan värin, joka jälkeenpäin ajatellen saattoi olla hieman synkähkö, mutta ehkä valaistuksella senkin saisi korjattua. Ehkä.

Vedin vain yhden kerroksen maalia, jolloin pinta jäi hieman hengittävän näköiseksi. Puun syyt näkyvät kivasti. Valkoisen kanssa

ei samanlaista ilmiötä ollutkaan.

Sitten vain puolen tunnin jälkeen, kun pinta oli kosketuskuiva, otin ainoaa rautalankaa muistuttavaa kätköistäni, korulankaa siis, ja ripustin koko komeuden eteiseen. Mietin pitkään, liimailisinko timantteja, mutta enpä kuitenkaan lisännyt. Soppiihan sitä vielä myöhemminkin tuunailla. 

Päivä, jota olin jo pitkään odottanut - kenties lempparipäiväni kaikista kalenterin päivistä! Ehkä vain itse aatto voi voittaa.. =D Valmistelut tälle päivälle aloitin jo viime viikolla, kun jututin siskoani ja kummilastemme äitejä ja sovimme päivän, jolloin tonttu tulee ikkunan taa. Tontulle käy hassusti ja hän/he säikähtää kovasti sisällä olevaa lemmikkieläintä ja säntää niin nopeasti karkuun, että housut vain jää. Ja kappas, housuissahan on hirmuisesti karkkia! Olen ottanut sisarukset toki huomioon, paitsi yhtä pientä rassukkaa, jolle ei vielä ole edes hampaita ilmaantunut.

 Kaikkiaan kuusi paria housuja lähtee siis huomenna liikenteeseen ihmetyttämään ja viemään Joulun taikaa kolmeen eri kotiin.

Ostaessani täytteitä olin kuin lapsi karkkikaupassa. Melko kirjaimellisesti. =) Yritin ostaa myös terveellistäkin naposteltavaa, klementiiniä, purkkaa, rusinoita.

Tonttujoukko mars!

 Koristeiden tekeminen jäikin vähän taka-alalle, mutta kyllähän niitäkin tein, kun kerran kalenteri käski. =) Puiset koristeet siis esiin ja taas spraypulloon kiinni.

Jotkin jätän suosiolla puunvärisiksi, sillä nekin ovat vallan kauniita, mutta sydämet saivat uutta väriä, samoin kuuset. Kunhan saan narut paikalleen, näen kuinka onnistuivat. Näennäisesti ainakin ihan hyvin.

Juttu, mitä tein toisena päivänä

Se on sitten toinen päivä, toinen projekti. Tai no kolmas projekti, mutta se ei rimmannut yhtä kivasti. =) Muistin tämän kyseisen askareen tälle päivälle, joten odottelin koko työpäivän kotiinpääsyä.

Ovikranssin teko oli siis tänään vuorossa. EBaysta kauan sitten tilaamani puinen Merry Christmas-kyltti pääsi viimein tositoimiin. Laitoin pöydän suojaksi hieman kerttislakanaa ja sprayasin kyltin valkoiseksi. Näköjään keltainen roskisämpärikin sai osansa... Seuraavan sprayaan ulkona, jestas mikä käry! Tuuletin sitten puoli iltaa asuntoon vähän freesimpää ilmaa.

Otin ehtymättömästä nauhavalikoimasta violetin nauhan, jossa on kimalletta. Se on niin mun näköinen. Kiedoin nauhan kranssin ympärille ja solmin yläreunaan rusetin. Liitin puukyltin ohuella korusiimalla kranssiin ja voilá! Ensimmäinen oma kranssini on valmis. Heitin sen jo killumaan ovelle. Parasta kranssissa on, että voin muunnella nauhan väriä, jos se joskus sattuu kyllästyttämään.

It´s on!

31.11. Ensimmäinen oksa taitettu.
Oksa kertoo, että on aika kaivaa paperileikkuri eetteristä ja panna paperia toiseen kiinni. Siis joulukorttien tekoa, jouluisen musiikin etsimistä ja ensimmäisen adventtikynttilän polttelua.
Kumpa se olisikin mennyt juuri noin. Aamun siivoilun jälkeen etsin musiikin, no problem. Ihanan jouluista!

Köriläs haki aiemmin tilaamansa puolikkaan possun. Siitä ne ongelmat sitten alkoi. Pitkä tarina lyhyesti, jouduimme hakemaan uuden vakuumipakkaajan. Puolet päivästä siis pakkasin possua, loput puolet ihmettelin, kuinka kukaan hullu kuvitteli tekevänsä 20 melko vaikeatekoista joulukorttia päivässä. Sain puolet tehtyä. Opin ja menin nurkkaan häpeämään.

Adventtikynttilä jäi polttamatta kaikessa metakassa. Nukkumaan pääsin vasta puoli 11 pintaan illalla, josta viimeisen vartin suoritin salaisia tonttuasioita.


Köriläs sai ihan oman tavarakalenterin makuuhuoneen lipaston päälle. Kummasti partion kuvakalenteri on edelleen avaamatta paketissaan...

1.12. Ennen oksan mainitsemia toimenpiteitä tein edellisen päivän savotan loppuun.  Saavutuksen tunne oli suuri kun viimein sain viimeisen kaksipuoliteipin kiinni. Olin varma, etten saa urakkaa tänäänkään tehtyä, mutta sain kuin sainkin. Muistan ensi vuonna tehdä esivalmisteluja, jotta voin vain viimeistellä kortit kuunnellen joulumusiikkia ja syöden suklaata(vaikka se onkin hyvin riskialtista, suklaiset sormet, you know...).

Surullinen mytty verhoja

Jouluverhotkin sain melkein paikalleen. Olkkarin kiskot on niin jumissa, ettei niihin ole juuri nyt mahdollista laittaa mitään. Pitäisi vaihtaa. Onneksi jouluiset lenkkiverhomme ei muutenkaan olisi soveltuneet. Köriläs lähti etsintämatkaan, mutta palasi tyhjin käsin. Verhot siis odotuttavat vielä itseään, toivon mukaan ei kauaa.

Silitysrautaa en ole vuosiin käyttänyt, mutta verhot siliävät parhaiten ripustamalla ne paikalleen ja sumuttamalla vettä niille. Reunoista voi samalla hellästi nykiä, jotta isoimmat rypyt suoristuvat. Loput hoituu vienolla valaisulla, mieluiten kynttilöitä tai hentoja jouluvaloja.


Huomenna on uusi jännittävä päivä. Mitähän oksilta silloin tippuu?

Joulun tunnelmaa

Taas se alkaa. Hössötys, pohtiminen, kiire, stressi. Stressi? Ei tänä vuonna! Taisin jo aiemmin esitellä uusimman joulustressinestolaitteen, aktiivikalenterin. Se odottaa vielä viikon verran tositoimia, kuten minäkin. ;) Ja kyllä, se alkaa ensimmäisestä adventista eli jo ennen joulukuuta. 

Tämä toisen asteen jouluhössötys on vielä hallittavissa. En ole vielä kuunnellut joululauluja(paitsi tuparipikkujouluissa, jotka muuten oli aikas ihanat), leiponut, koristellut, enkä muutenkaan hösännyt. Tosin muuttomiehistä joku vihjasi kolmannen joulukoristelaatikon jälkeen, että meillä saattaisi olla niitä hieman liikaa. Pyh! Liikaa muka. En ymmärrä.

Jossain vaiheessa pohdin itsekseni, että onkohan muilla tuntemillani aikuisilla adventtikalenteri. Tuin ystävän perheen partiotoimintaa kahden kuvakalenterin verran, joten saimme Körilään kanssa omat kalenterit. Dear Eki, olenko normaali? Miksei mieleeni edes juolahda olla ostamatta? Joitain juttuja Joulussa täytyy vain olla - tämä on yksi niistä.

Postauksen tarkoitus on varoitella tulevien viikkojen kenties päivittäisistä päivityksistä, sillä aktiivikalenteri nostaa takapuoleni sohvasta ja laittaa sen liikenteeseen. Minulla ei ole edes säädyllisyyttä pahoitella asiaa, sillä se kuuluu toisen asteen jouluhössötykseen. Muahaha.