Juttu, minkä tonttuilin viidentenä päivänä

Jos eilinen oli päivä, jota olin odottanut, tämä päivä kyllä peittosi sen suvereenisti. Tätä päivää olisi pitänyt odottaa. Tämä oli se päivä, jona pikkujoululahjat löysivät koteihinsa.

Aloitin tonttuilun siskoni luota, jonne ajoin itsekseni ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunnen silti jokaisen kurvin ja mutkan, asuinhan lapsuuteni viereisessä talossa. Kaponen pihatie kauhistutti jo etukäteen, sillä päättyvän tien varrella ei juuri kääntöpaikkoja ole. Lopulta kaikki meni ihan hyvin. Jätin housut itsekseen kuistille ja hihittelin itsekseni, kuinka lapset kuvittelevat joulutontun kirmailevan pusikoissa kalsarisilteen tai vielä pahempaa, ilkosilteen.

Jatkoin matkaa kummitytön kotia kohti, jonne en myöskään koskaan ole itsekseni ajanut. Korjaan sitä paitsi sen asia vielä toistekin. =) Tytön äiti oli juonessa mukana ja oli sulkenut verhot lasten makuuhuoneesta, joten sain näppärästi ja ilmeisesti myös näkymättömästi housut ikkunalaudalle. Hihittelin taas itsekseni kun huomasin naapurin pudistelevan mattoja ja hyvin suurella todennäköisyydellä ihmetelle, mitä mahdan puuhata toisten ikkunan takana. Otin myös siis kuvan ja muutenkin sähläilin autonkin kanssa. =) Jos olisin viipynyt pidempään, joku olisi voinut vielä soittaa poliisit ja sepäs vasta olisi ollut helppoa selittää.. 

Viimeinen tonttuilu tapahtui vasta illalla, sillä halusin myös perheen äidin olevan kotona. Kummipoika siis sai tonttuvieraita seuraavaksi ja viimeiseksi. Tällä kertaa myös Köriläs osallistui ja oli silminnähden innoissaan. Jätimme housut oven taa ja kolistelin postiluukkua, jotta tonttu tekisi itsensä tiettäväksi ja pakenin pari kerrosta alemmas. Odotimme liki henkeä pidätellen, kunnes ovi aukesi ja kuulimme tutun pikkumiehen innokkaan äänen, kunnes ovi taas sulkeutui. Odotimme vielä hetken rapussa, jottei kukaan varmasti enää näkisi meitä(sillä lapsia toki kiinnostaa nähdä tuo kalsari/nakutonttu ikkunasta). Pakenimme paikalta ja olimme varmoja siitä, että olimme ansainneet hampurilaiset.
Ja pikku hommeli vielä tälle päivälle, saatiin verhot olkkariin viimein paikalleen. Huoneen ilme muuttui, hienoa! Huoneiden ilme muuttuu myös ensi viikolla, sillä alkuviikko on pyhitetty siivoukselle ja koristelulle. Sitä seuraava haaste onkin sitten pitää Koti puhtaana kokonaiset 2 viikkoa...

Jutut, mitä tein kolmantena ja neljäntenä päivänä

 Eilen oli kertakaikkiaan kiireinen päivä, joten en ehtinytkään päivitellä. Korvaan sen siis tuplajulkaisulla! Päivän teemana oli vain kyltin teko, joka itsessään ei kovin kummoinen projekti ollut. Se oli hetkessä tehty, kunhan sai vain sprayn kuivattua.

Vein virheestä oppineena sprayausvälineet ulos, jossa olikin varsin mukava ruiskutella. Valitsin vaihtelun vuoksi mustan värin, joka jälkeenpäin ajatellen saattoi olla hieman synkähkö, mutta ehkä valaistuksella senkin saisi korjattua. Ehkä.

Vedin vain yhden kerroksen maalia, jolloin pinta jäi hieman hengittävän näköiseksi. Puun syyt näkyvät kivasti. Valkoisen kanssa

ei samanlaista ilmiötä ollutkaan.

Sitten vain puolen tunnin jälkeen, kun pinta oli kosketuskuiva, otin ainoaa rautalankaa muistuttavaa kätköistäni, korulankaa siis, ja ripustin koko komeuden eteiseen. Mietin pitkään, liimailisinko timantteja, mutta enpä kuitenkaan lisännyt. Soppiihan sitä vielä myöhemminkin tuunailla. 

Päivä, jota olin jo pitkään odottanut - kenties lempparipäiväni kaikista kalenterin päivistä! Ehkä vain itse aatto voi voittaa.. =D Valmistelut tälle päivälle aloitin jo viime viikolla, kun jututin siskoani ja kummilastemme äitejä ja sovimme päivän, jolloin tonttu tulee ikkunan taa. Tontulle käy hassusti ja hän/he säikähtää kovasti sisällä olevaa lemmikkieläintä ja säntää niin nopeasti karkuun, että housut vain jää. Ja kappas, housuissahan on hirmuisesti karkkia! Olen ottanut sisarukset toki huomioon, paitsi yhtä pientä rassukkaa, jolle ei vielä ole edes hampaita ilmaantunut.

 Kaikkiaan kuusi paria housuja lähtee siis huomenna liikenteeseen ihmetyttämään ja viemään Joulun taikaa kolmeen eri kotiin.

Ostaessani täytteitä olin kuin lapsi karkkikaupassa. Melko kirjaimellisesti. =) Yritin ostaa myös terveellistäkin naposteltavaa, klementiiniä, purkkaa, rusinoita.

Tonttujoukko mars!

 Koristeiden tekeminen jäikin vähän taka-alalle, mutta kyllähän niitäkin tein, kun kerran kalenteri käski. =) Puiset koristeet siis esiin ja taas spraypulloon kiinni.

Jotkin jätän suosiolla puunvärisiksi, sillä nekin ovat vallan kauniita, mutta sydämet saivat uutta väriä, samoin kuuset. Kunhan saan narut paikalleen, näen kuinka onnistuivat. Näennäisesti ainakin ihan hyvin.

Juttu, mitä tein toisena päivänä

Se on sitten toinen päivä, toinen projekti. Tai no kolmas projekti, mutta se ei rimmannut yhtä kivasti. =) Muistin tämän kyseisen askareen tälle päivälle, joten odottelin koko työpäivän kotiinpääsyä.

Ovikranssin teko oli siis tänään vuorossa. EBaysta kauan sitten tilaamani puinen Merry Christmas-kyltti pääsi viimein tositoimiin. Laitoin pöydän suojaksi hieman kerttislakanaa ja sprayasin kyltin valkoiseksi. Näköjään keltainen roskisämpärikin sai osansa... Seuraavan sprayaan ulkona, jestas mikä käry! Tuuletin sitten puoli iltaa asuntoon vähän freesimpää ilmaa.

Otin ehtymättömästä nauhavalikoimasta violetin nauhan, jossa on kimalletta. Se on niin mun näköinen. Kiedoin nauhan kranssin ympärille ja solmin yläreunaan rusetin. Liitin puukyltin ohuella korusiimalla kranssiin ja voilá! Ensimmäinen oma kranssini on valmis. Heitin sen jo killumaan ovelle. Parasta kranssissa on, että voin muunnella nauhan väriä, jos se joskus sattuu kyllästyttämään.

It´s on!

31.11. Ensimmäinen oksa taitettu.
Oksa kertoo, että on aika kaivaa paperileikkuri eetteristä ja panna paperia toiseen kiinni. Siis joulukorttien tekoa, jouluisen musiikin etsimistä ja ensimmäisen adventtikynttilän polttelua.
Kumpa se olisikin mennyt juuri noin. Aamun siivoilun jälkeen etsin musiikin, no problem. Ihanan jouluista!

Köriläs haki aiemmin tilaamansa puolikkaan possun. Siitä ne ongelmat sitten alkoi. Pitkä tarina lyhyesti, jouduimme hakemaan uuden vakuumipakkaajan. Puolet päivästä siis pakkasin possua, loput puolet ihmettelin, kuinka kukaan hullu kuvitteli tekevänsä 20 melko vaikeatekoista joulukorttia päivässä. Sain puolet tehtyä. Opin ja menin nurkkaan häpeämään.

Adventtikynttilä jäi polttamatta kaikessa metakassa. Nukkumaan pääsin vasta puoli 11 pintaan illalla, josta viimeisen vartin suoritin salaisia tonttuasioita.


Köriläs sai ihan oman tavarakalenterin makuuhuoneen lipaston päälle. Kummasti partion kuvakalenteri on edelleen avaamatta paketissaan...

1.12. Ennen oksan mainitsemia toimenpiteitä tein edellisen päivän savotan loppuun.  Saavutuksen tunne oli suuri kun viimein sain viimeisen kaksipuoliteipin kiinni. Olin varma, etten saa urakkaa tänäänkään tehtyä, mutta sain kuin sainkin. Muistan ensi vuonna tehdä esivalmisteluja, jotta voin vain viimeistellä kortit kuunnellen joulumusiikkia ja syöden suklaata(vaikka se onkin hyvin riskialtista, suklaiset sormet, you know...).

Surullinen mytty verhoja

Jouluverhotkin sain melkein paikalleen. Olkkarin kiskot on niin jumissa, ettei niihin ole juuri nyt mahdollista laittaa mitään. Pitäisi vaihtaa. Onneksi jouluiset lenkkiverhomme ei muutenkaan olisi soveltuneet. Köriläs lähti etsintämatkaan, mutta palasi tyhjin käsin. Verhot siis odotuttavat vielä itseään, toivon mukaan ei kauaa.

Silitysrautaa en ole vuosiin käyttänyt, mutta verhot siliävät parhaiten ripustamalla ne paikalleen ja sumuttamalla vettä niille. Reunoista voi samalla hellästi nykiä, jotta isoimmat rypyt suoristuvat. Loput hoituu vienolla valaisulla, mieluiten kynttilöitä tai hentoja jouluvaloja.


Huomenna on uusi jännittävä päivä. Mitähän oksilta silloin tippuu?

Joulun tunnelmaa

Taas se alkaa. Hössötys, pohtiminen, kiire, stressi. Stressi? Ei tänä vuonna! Taisin jo aiemmin esitellä uusimman joulustressinestolaitteen, aktiivikalenterin. Se odottaa vielä viikon verran tositoimia, kuten minäkin. ;) Ja kyllä, se alkaa ensimmäisestä adventista eli jo ennen joulukuuta. 

Tämä toisen asteen jouluhössötys on vielä hallittavissa. En ole vielä kuunnellut joululauluja(paitsi tuparipikkujouluissa, jotka muuten oli aikas ihanat), leiponut, koristellut, enkä muutenkaan hösännyt. Tosin muuttomiehistä joku vihjasi kolmannen joulukoristelaatikon jälkeen, että meillä saattaisi olla niitä hieman liikaa. Pyh! Liikaa muka. En ymmärrä.

Jossain vaiheessa pohdin itsekseni, että onkohan muilla tuntemillani aikuisilla adventtikalenteri. Tuin ystävän perheen partiotoimintaa kahden kuvakalenterin verran, joten saimme Körilään kanssa omat kalenterit. Dear Eki, olenko normaali? Miksei mieleeni edes juolahda olla ostamatta? Joitain juttuja Joulussa täytyy vain olla - tämä on yksi niistä.

Postauksen tarkoitus on varoitella tulevien viikkojen kenties päivittäisistä päivityksistä, sillä aktiivikalenteri nostaa takapuoleni sohvasta ja laittaa sen liikenteeseen. Minulla ei ole edes säädyllisyyttä pahoitella asiaa, sillä se kuuluu toisen asteen jouluhössötykseen. Muahaha.

Askartelupöytä

 Joku voisi aloittaa blogitekstin näin pitkän tauon jälkeen jotenkin pahoittelevasti. Nyt tyydyn vain sanomaan Hups. =D

Koska löysin bloggerista aivan uuden keinon siirtää kuvia blogiin, päätin tehdä pikaisen päivityksen aiemmin mainitsemastani askartelupöydästä. Tällä hetkellä koko pöytä itsessään on sekalaisen tarvikkeen peitossa, mutta ei paniikkia. Joku muu olisi viitsinyt siivota, mutta en juuri nyt minä. =)

No siinä sitä nyt on!

 Tein tilauksen CC Hobbyyn, josta olen jo kauan haaveillut tilailevani. Kamat tuli reilussa viikossa ja mukana oli puisia joulukoristeita, kimallesoftista ja vähän muutakin. Näyttelen niitä myöhemmin enemmän.

Kuusen muotoinen kalenterini

Hartaana joulun fanina olen aloittanut hyvissä ajoin hössötyksen. Ihan vain, koska voin. =) Sain jo valmiiksi aktiivikalenterini, josta ei tullut ihan niin hienoa, mitä päässäni kuvittelin, mutta vallan soma se silti on. Jokaiselle päivälle on oma aktiviteettinsa, aina pipareiden koristelusta laatikoiden valmistamiseen. Ostan vielä erikseen karkkikalenterin, sillä tuo yksilö on nimensämukaisesti aktiivi, joten saan vielä suun makeaksi joulukuun jokainen aamu.

Kalenterin projekti jollekin onnekkaalle päivälle

Niin, se CC Hobbyn tilaus. Se oli lähinnä aktiivikalenterin täytettä, itsetehtäviä joulukuusen koristeita, lautasliinarenkaita ja koristeita.

Puulaatikko

Kuivissa käsissä pieni sydän

 Paljon askartelevalle paperileikkuri on MUST. Löysin Lidlistä halvan ja ainakin toistaiseksi mahtavasti toimivan leikkurin. Siinä paperin voi asetella myös pystykkäin, mikä on loistava juttu. Leikkaavia teriä on kolme; suora, laine ja katkoviiva. Näistä viimeisin on ehdoton suosikkini. Leikkurin saa myös taitettua kasaan, vaikkei siitä kovin pieni silti tule. Ai niin, toisessa reunassa on paperigiljotiini!

Lidlin leikkuri VS Fiskars

 Nauhahyllykkö antaa vielä odotuttaa itseään eikä muutenkaan asian suhteen ole näkyvissä mitään suunnitelmia. Nauhat siis makoilevat sekaisin pöydällä korkeissa pinoissa. Hmp. Onni kuitenkin on, että niitä on paljon. =D

Elokuun elämää

Arki. Ihana arki. Ihanan kamala arki. Tätäkö odotin koko vuoden? =D Kyllä! Vaikka, ihan oikeasti, muistan taas, miksi viikonloput on niin ihania. Ainoa vika niissä on, että ne kestää vain pari päivää. Vuoden lomailleelle se on kaksi sekuntia.

En silti halua valittaa. Olen taas ruodussa ja se on aika mukavaa. Työhousut oli jännästi pienentyneet kaapissa(olen kuullut, että niin voi käydä...), joten nyt pyrin taas siihen, että jospa ne yhtä maagisesti suurenisi. Ja onhan ne sen tehneetkin, mutta mukavuustekijä on otettava huomioon eli ei auta, vaikka napin saakin kiinni. =D Lihaksetkin palailee ja tietää päivän päätteeksi tehneensä jotain. Mukava tunne.

Projekti Koti etenee suunnitellusti. Se siis tarkoittaa, että avain on jo kourassa, mutta maanantaina vasta saamme luvan kanssa mennä tutkimaan viimeisintä isoa hankintaamme. Pienempiä hankintoja on tullut Kotiin liittyen suoritettua enemmän ja vähemmän, mutta suurin pieni hankinta on Oiva Kinneri, uusi autoni. Tupa ei ole punainen, mutta Oivapa sitä vastoin on. Oiva saa myös luvan olla ihka ensimmäinen oma autoni. Minun. En ole vielä Oivaa tavannut henkilökohtaisesti, sillä on pientä nikotusta, joka täytyy ensin hoitaa kuntoon. Köriläs on juuri tohtoroimassa Oivaa, etevissä käsissä siis.

Olen niitä (ilmeisesti) harvoja, jotka nauttivat tästä kelistä - sateesta, viileydestä, iltojen pimenemisestä, jolloin on aivan ihana syy sytyttää kynttilöitä, laittaa jalkaan villasukat, juoda kuumaa kaakaota ja lukea vaikka kirjaa. Kaltaiseni kotoilija ei hätkähdä, ettei pääsekään ulos useiksi tunneiksi, vaikkei vaatteiden kastuminen sinänsä haittaisi. Toivon silti vielä pari aurinkoista päivää, sillä nyt on liian aikaista syksylle. Muttei villasukille ja kaakaolle.