Hyvää Vappua, ihmiset! Tänään se olisi, päivä, jolloin vedetään päivällä sima- ja munkkiöverit, illalla taas sama alkoholin kanssa. Metrilakua, serpentiinia, kevään tuntua ilmassa. Torilla iloisia ihmisiä ja taivaallinen ruokien tuoksu, hassuttelua ja tassuttelua kavereiden kanssa. Noh, ainakin teillä siellä, minä pääsen nautiskeleen tuosta kaikesta vasta vuoden päästä. Pitäkää silti puolestani hauskaa!
Huhtikuu on siis lopuillaan. Viimeinen kuukausi lähtee aivan juuri käyntiin. Yritän hengittää vielä sisään kaikkea sitä, mitä mahdollisesti voisi jäädä ikävä. Pitkän listan saan varmasti aikaiseksi, mutta kohtaan Koti saan aina puolet enemmän. Joka päivä huomaan miettiväni enemmän ja enemmän sitä kaikkea, mikä Suomessa odottaa. Olen taatusti todennut jo aiemmin superkliseisesti, että matkaan lähtö on aina mukavaa, mutta kotiinpaluu on aina mukavempaa. Joten en sitä nyt enää totea. :)
Suuresta kaupungista takaisin "pikkukylään" paluu kuulostaa melko mukavalle. Odotan suunnattomasti sitä aikaa, kun pääsen kauppaan ja käytävällä on tilaa. Hakea ruisleipää. Ja maitorahkaa. Ja tuttuja merkkejä. En toki tahdo antaa liian terveellistä kuvaa ensihaukkasuista Suomessa, sillä kaipuuni yltää aina karkkihyllyn Fazerin punaiseen sekä irtokarkkiin ja chips-hyllyn Taffelin juustopalloihin asti. Myös erilaiset light-limonadit tervehdin ilolla, sillä täällä niiden myynti on rajoittunut vain Zero Coca Colaan. Kun nyt aloin ruokafantasioimaan, jatketaan samalla linjalla: piimää, Pommacia, Oltermannia, Marabou-keksejä, kunnollisia kurkkuja ja normaaleja valmisruokia. Oi, maksalaatikkoa! Pinaattikeittoa...
Juuri nyt tiskivuoren kutsu on niin voimakas, että se herättää pian naapurienkin mielenkiinnon. On siis parasta käydä toimeen ja yrittää nauttia siitäkin rumbasta, vaikka suurin ilo tulee vasta koko prosessin jälkeen - se on nyt tehty. Mutta sitä ennen on vain aloitettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti