torstai 19. syyskuuta 2013

Kop kop

Istun sängyn reunalla ja tuijotan tietokoneen ruutua. Mietin, kuinka voi olla mahdollista, että nukuin taas liki puoleen päivään. Ei tämän näin pitänyt mennä. Nousen ja napsautan valot päälle katkaisijasta - on hieman hämärää. Parvekkeen takaa iso valomainos estää näkyvyyden, ainakin tähän, missä istun. On pilvistä, sade ei ole vielä alkanut. On silti selvää, että niin käy vääjäämättä. Monsuunisateet ovat pahentuneet, enää ei aurinko pilkahda niin usein kuin aikaisemmin. Wikipedian mukaan sademäärät ovat juuri nyt pahimmillaan ja vasta ennen joulua helpottaa. Rusketukseni alkaa jo hieman haalistua, olen huolissani. Kuka uskoo, että olen tropiikissa, jollei minulla ole todisteita ihollani?

Joulu. Olen jo hieman suunnitellut, kuinka se tulisi hoitaa. Lempijuhlani koko vuodessa. Tänä vuonna ei tule perinteistä joulupöytää. Ja miten on uusperinteisen limpun laita? Jokusena viime vuotena olen leiponut vanhemmille ja parille muullekin valitulle jouluisen limpun. En tänä vuonna. Ja mites porkkanalaatikko ja kinkku? Asiaa ratkotaan, sanoi turvallisuuspäällikkö Technolista.

Joululahjat voin lähettää postitse. Äitelle ajattelin lähettää kukkia ninafloran kautta. He ottavat vastaan nettitilauksia ja uskon äiten kovasti ilahtuvan. Muille en taida kukkia lähettää - se on varsin kallista lystiä. Kuinka kallista, sen jää nähtäväksi.

Paketit saapuvat Suomeen vajaassa viikossa ja ne maksavat n.5€ laaki, painosta riippuen. Olen jo alkanut joululahjarumban ja samban, ainakin ajatustasolla. Töihin lähetän syötävää, ehkä kuivattuja hedelmiä(sillä te, jotka tunnette nuo ihmiset, ymmärrätte...=)). Mieleen juolahti ostaa kuivattua duriania. Tai duriota, kuten näemmä Suomessa puhutaan. Haisulihedelmä, jonka maku on kuulemma parempi, mutta enpä usko. En ole kokeilemassa. Onneksi hedelmää ei saa viedä skytrain-asemille tai muihin julkisiin tiloihin, sillä haju on todella paha. TODELLA. Noita myyvät paikat tunnistaa helposti ja melko kaukaakin. Yööök..

Olen edennyt Pretty Little Liars-sarjassa(jota vastedes kutsun PLL) toiseen osaan. Ensimmäinen PLL-nimeä kantava kirja on jo paketissa ja valmiina Suomea kohti. Toinen osa Flawless on puolessa välissä ja kokee saman kohtalon kenties ensi viikolla. Perfectiä pääsen siis ahmimaan heti tuon jälkeen, sillä se odottaa jo vuoroaan sivupöydällä. Sitten tuleekin paussi, sillä ainakin Kinokuniya-kirjakaupan mukaan sitä ei välttämättä ole saatavilla. Joudun siis joko tilaamaan sen joko heiltä tai muualta. Myös Harry Potterit ovat vielä lukematta. Kiinnostuin myös Percy Jacksonista ja Immortal Instrumentista. Minulla on siis liki 30 lukematonta kirjaa odottamassa. Lämmin ja onnellinen olo valtasi juuri ruumiini. Hymyilen.

Englanninkielisen tekstin lukeminen on helpottunut hieman PLL:ien myötä. Hidasta se on edelleen, mutta silti tarpeeksi nopeaa ollakseen hauskaa. Harjoitus tekee mestarin, tai minun tapauksessani ainakin melko tyydyttävän. Iso miinus on tämänhetkisen hotellin ehkä jo aiemmin mainitsema kuntouima-allas. Tuskin ovat tyytyväisiä, jos menen kirjani kanssa altaan reunalle kun uimarit yrittävät keskittyä urheiluunsa uimalakit päässään. Asiaa ratkotaan.

Sattunnaiset ja vaimeahkot naputukset täyttävät huoneiston. Naapurissa tehdään remonttia. Toivoisin pientä pintaremonttia myös huoneistoomme. Jotain on tehty joskus, mutta ajanmukaistaminen olisi ehkä paikallaan, varsinkin nettisivuilla mainostetun luksustason täyttämiseksi. Vilkaisu ulos kertoo sateen jo alkaneen, varsin pienimuotoisena ja tihkuilevana. Entisen hotellimme tuk tuk-kuski Mr. Supernice Jack sanoi, että sateen jälkeen on syytä mennä suihkuun tai tulee ongelmia. Uskon sen, muistan miettineeni ja katsoneeni horisontin peittävään sumuun. Saasteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti