Chatuchak weekend market

Markkinaelämää

Vaikka olenkin hetken aikaa ainakin "ikuinen lomalainen", on viikonloput silti jotain sellaista, joita odotan. Silloin on nimittäin Chatuchakin viikonloppumarkkinat. Olen aivan hullaantunut niihin! Olen varmasti tehnyt sen jo aiemminkin selväksi, mutta joka kerta siellä käydessäni voisin palata heti takaisin. Voisi sanoa, että se on Se Paikka, josta ostettava on halvin ostaa. Markkina-alue on kaaottinen kojujen ja esineiden sekamelska ja ilman Körilästä todennäköisesti en osaisi pois. Olemme olleet siellä nyt kolmannen vai neljännen kerran ja aina löytyy jotain uutta. Alue on siis järkyttävän laaja ja jos jotain löydät, on se hyvä ostaa heti, sillä takaisin et hevin löydä.

Kuivattuja, hmmm, jotain...

Tänään kävin etsimässä Juicy Couturen feikki- laukkua, johon iskin silmäni jo MBK:lla ja sielläkin hinta hiveli niin huimia lukemia, että en todella aikonut luovuttaa etsimättä. Monet ja taas monet kojut läpikäytyämme päätimme luovuttaa - kun ei löydy niin ei löydy. Salaa mielessäni ajattelin, että josko MBK:lta saisin tingattua kolmekin laukkua parilla tonnilla(bahtilla) niin hinta ei niin kovin päätä huimaisi. Laukut olivat hyväälaatuisia ja löysin muutaman kivan kappaleen, joista Köriläskin totesi: "Tuossa olis ainakin munaa!".

Tyhjin käsin ei markkinoilta silti tullut lähdettyä, sillä ostin varmaan liki kilometrin erilaisia satiininauhoja. Olen niihin melko addiktoitunut. Tein pienen vertailun Sinellin hintoihin ja pienillä pyöristyksillä ja yleistyksillä sain hintaeron selville. Ostokseni tekivät täällä n.1400bahtia(~35€). Haluatko kuulla, paljonko Sinelli olisi laskuttanut samoista? Noin 350€. Siis kolmesataa viisikymmentä euroa. Myös Körilään hymy hyytyi ja taisin havaita pienen vaikutuksenhäivän silmäkulmassa. Ei se emäntä vissiin mikään tyhmä nainen ole, kuvittelin hänen ajattelevan. Tai sitten hän vain päästi irti lompakostaan, jonka kuvitteli ohentuneen naurettavan paljon. Joka tapauksessa kuvittelen jatkossa saavani ostettua helpommin nauhojani. Jollen, voin aina muistuttaa niiden hinnasta Suomessa. Tämän sanottuani voin todeta, että saan nelinumeroisen summan veronpalautuksia ja tiedän, mihin niitä voi sijoittaa. Joku nauhakauppias saa siis jouluntienoilla pienen lottovoiton ja molemmat meistä hyvän mielen.

Ribbolicious!

Minun oli tarkoitus ottaa kuva tuosta nauhaparatiisista, mutta olin niin haltioissani ostoksistani, että unohdin. Luotan Körilään muistavan tuon paikan sijainnin, hän entisenä suunnistaja hahmottaa paremmin ympäristön kuin minä. Yritän muutenkin lisäillä kuvia, sillä ne kertovat enemmän kuin yksi blogi voisi koskaan.

Jos miettii otsikkoa oikein pitkään, tarviiko sen jälkeen enää siivota?

Istun keittiön pöydän ääressä ja katselen ympärillä vallitsevaa kaaosta. Roskia lattialla, tavaroita poissa paikoiltaan, pyykkiä, tiskiä, likaisia lasiovia. Tekemistä olisi. Katsastan kelloa, joka on hädin tuskin yli yhdeksän. Olen syönyt aamupalan, jota ennen kävin uimassakin, hyvästellyt koululaisen ja tehnyt kauppalistan. Energiaa riittää vielä, mutta toisaalta pienet torkut kuulostaisi juuri nyt niin hiton hyvältä. Olen ollut hereillä vasta kolmisen tuntia, tai siis jo, mutta silti väsyttää. Unettomat yöt vaativat veronsa.

Edelliseen postaukseen liittyen päätimme Körilään kanssa pitää punalihattoman lokakuun. Olen tosin melko varma, että Köriläs ei ole aivan yhtä sitoutunut kuin minä, mutta on hauska saada hänet mukaan edes alkuun. Kana on muutenkin ollut pääasiallinen lihanlähteemme täälläoloaikanamme. Khao pad gai. =)

Varasimme matkan Kuala Lumpuriin, jossa teen uuden viisumihakemuksen. Vaikka sain juuri alkuviikosta jatkoa nykyiselleni, loppuu siitä silti potku ensi kuun loppuun mennessä. On toki mielenkiintoista nähdä Malesian elämänmenoa, mutta jotenkin innostus matkustukseen pitää hakea. Edelleen kuitenkin ajatusmaailmassani olemme "tien päällä", vaikka vakiosoite onkin ainakin seuraavaksi kuukaudeksi hankittu. Lomaa lomasta ei välttämättä ole niin kovin tarpeellista.

Zumbaakin haluaisin tänään vielä ehtiä hetkuttamaan. Huoneiston on sitä ennen oltava tiptop, muuten se jää. On toki tärkeää liikkua, mutta vielä tärkeämpää on pitää kaikenkarvaiset monijalkaiset poissa. Niitä ei tosin ole näkynyt meillä, vaikka yläkerran saksalaispoika sellaisilla pelottelikin. Siisteystasolla voi tosin olla asian kanssa jotain tekemistä. 

Halpa huvitukseni on katsella ikkunasta siintävän Don Mueangin lentokentän nousevia ja laskevia koneita. Ensimmäisinä päivinä mietin, mitä mahtavat olla nuo kummallisen kirkkaat valopilkut taivaalla, kunnes tajusin niiden olevan lentokoneiden etuvaloja. Jopa näin valosalla pystyy erottamaan kaukaa siintävän koneen. Usein kyllä koneet suuntaavat reittinsä suoraan rakennuksemme yli, mutta ne ovat niin korkealla, ettei ääniä kuulu ja silti niin matalalla, että pystyy erottamaan lentoyhtiön. Äänien kuuluvuuteen saattaa osaltaan vaikuttaa myös, että ilmastointilaitteet huutavat, liikenne pauhaa ja joskus kuuntelen musiikkiakin.

Musiikista puheen ollen, taitaa olla korkea aika laittaa puhelimesta parhaat ysärisuosikit soimaan, ja rätti heilumaan. Ei tämä sotku itseään siivoa!

Lihaton Lokakuu

Aamuinen Facebookin selailu herätti ajatuksia. Tätini oli jakanut Lihattoman Lokakuun linkin ja luettuani sen tunsin itseni jälleen maailman kamalimmaksi ihmiseksi. Syön lihaa, kyllä, punaista ja valkeaa, joskus kalaakin. Suositusviikkomäärä 300g ylittyy reilusti. Mietin, mitä tilalle? Jollei proteiinia ja vitamiineja saa lihasta, mistä sitten? Tofu ja soija ei innosta, tosin en ole niitä kokeillutkaan. Olenko vain ennakkoluuloinen?

Linkkiä oltiin kommentoitu kannustavasti, ei arvostelevasti. Niitäkin on monilla palstoilla nähty, että kun kysytään vaikka "Mikä on paras huuhteluainemerkki?", vastauksissa on aina joku Urpo, joka kommentoi:"Ei kai kukaan enää huuhteluainetta käytä?". Tällaisten vastausten kohdalla silmäni pyörähtävät niin kovasti, että pelkään niiden menevän pois paikaltaan. Juuri julkaistun artikkelin mukaan koko vaatteiden pesu on aivan turhaa vaan ne tulisi pakastaa! Pöpöt kuolevat ja vaatteet ovat raikkaat. Voisin kyseiselle Urpokommentoijalle kommentoida:"Ei kai kukaan enää pesukonetta käytä?". Hyvä on, en tosin ikimaailmassa haluaisi moista aivoripulia päästää suustani tahi näppäimistöstäni. Toisten valintojen arvostelu tuohon sävyyn on lapsellista ja pahatapaista, jota itsekin yritän karsia käytöksestäni. Plus, en oikein tiedä tuosta vaatteiden pakastamisideasta. Mistä sitä tietää, ehkä tulevaisuudessa on kryovaatteidenraikastuspakasteita pesukoneiden asemesta. Tällä erää tyydyn pesemään ja tuulettamaan vaatteitani(ja käyttämään myös huuhteluainetta, paitsi alusvaatteissa).

Mutta takaisin liha-aiheeseen. Mielenkiintoni heräsi. Liha on toki osa ruokavaliota, mutta sen liikasyönti on ongelma. Myös minulle. Toivoisin saavani enemmän tietoa kasvisruokavaliosta ennen kuukauden mittaista koejaksoakaan. Ja koskeekohan tuo lihaton-juttu edes vaaleaa lihaa tai kalaa? Ehkä voisin toteuttaa oman Lihattoman Lokakuuni vähentämällä lihansyöntiä enkä kokonaan lopettamalla.

Zumballista aamua

Aamu ei ollut ihan sitä mitä ajattelin. Niska ja vasen hartia ottivat eilisestä uintireissusta kovasti itseensä ja yöllä oli pakko nousta särkylääkettä etsimään. Tunnustan, nukuin siis pitkään. Otin takaisin myös aiemman yön univelan.

Aamupalan jälkeen tarkastin sosiaalisen median annin ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Etsin jumppavaatteet, pistin läppärin valmiiksi zumbaa varten, tein olohuone-keittiöön tilaa ja laitoin pyllyn pyörimään. Ennenkuin olin kunnolla edes herännyt, olin jo repimässä itseäni asentoihin, joihin kokoistani ei ole tarkoitettu - mutta minulla oli hauskaa enkä välittänyt! Tein tosin vain n.puolen tunnin treenin, mutta ensijää on sulanut ja kynnys seuraavalle keikalle on madaltunut. Sen sijaan, että olisin repinyt itseni hajalle ensimmäisellä kerralla, otin sellaisen sivun, jonka tiesin nieleväni. Ja olo on loistava!

Huomenna aion herätä ajoissa ja mennä aamu-uinnille, taas, heti kun sali aukeaa klo 6. Voisin saada Körilään mukaan, sillä hän tuntui myös olevan innoissaan maanantain keikasta. Mutta tänään ei sitten sovi kukkua pitkään..

Kello juoksee, minä en, joten pienen siivoilun jälkeen lähden Körilästä vastaan koululle, jollei ala sataa. Aurinko pilkahtelee ainakin juuri nyt pilvien takaa, mikä ei vielä tarkoita mitään. =) Suihkuun siis ja nauttimaan päivittäinen D-vitamiiniannos!

Aamu alkaa Aalla - tai siis aamu-uinnilla

Vihdoinkin se tapahtui. Sain eilen houkuteltua Körilään aamu-uinnille ennen koulun alkua. Vaikka viivyimme altaassa vain vajaan tunnin, oli silti aika aivan riittävä. Uinnin jälkeen maistui aamupala ja tässä sitä nyt sitten ollaan - yksin sängyn laidalla kirjoittelemassa blogiin. Loistava aamun aloitus, etten sanoisi.

Saan myös pian Zumbarumban käyntiin, heti kun Köriläs saa siirrettyä levyt läppärilleni. Sillä aikaa olen pohtinut pääni puhki, missä ihmeessä aion suorittaa noita liikkeitä, sillä vaikka tilaa on, ei sitä ole tarpeeksi yhdessä paikassa. Suunnittelun riemuvoitto, kyllä kyllä. Olen myös kurkkinut kuntosalin puolelle sillä silmällä, josko pian saisin itseni myös sinne. Mutta ei liikaa kerralla, muuten menee kiva innostus aivan hukkaan.

Kävimme viikonloppuna ensimmäisen kerran uimassa. Miksi olemme lykänneet sitä näin pitkään, kysyt? Koska allas on kuntoilukäytössä ja uimalakki on pakollinen. Uimalakki, tuo epäeroottisin kapine, jota koskaan olen nähnyt, joutui siis päähäni ja onneksi en joutunut katselemaan itseäni peilistä, olisin kuollut nauruun. Tunsin itseni munamieheksi - tai siis -naiseksi. Uiminen on aina ollut mieluista. Ei sillä, että olisin jotenkin erityisen taidokas, mutta vesi on elementtinä hauska. Ei tosin korvassa, nenässä tai keuhkoissa, mutta ulkoisesti nautittuna. Kroolaria ei minusta saa koskaan, sillä kuulun siihen aikuisryhmään, jonka täytyy pidellä nenäänsä pinnan alle mentäessä. Ihastuin ikihyväksi huomatessani suihkuhuoneilla höyrysaunan ja saunan. Katkaisijapaneelissa luki Finnsauna ja alempana Made in Finland. Päivän sinivalkoinen siivu. <3 Itse koppeihin en uskaltautunut, mutta Körilään sanojen mukaan hänen astueessaan saunaan, oli se jo täynnä.

Juuri tulleen tiedon mukaan Körilään tunnit on tältä päivältä peruttu, joten hän on jo matkalla hotellille. Tämän päivän lähetys päättyy siis tähän. Loppu"kevennyksenä" kerrottakoon, että myöhemmin päivällä vietämme riemukasta aikaa maahanmuuttoviranomaisten hellässä huomassa hakiessamme viisumilleni jatkoa. Byrokratia...

Kop kop

Istun sängyn reunalla ja tuijotan tietokoneen ruutua. Mietin, kuinka voi olla mahdollista, että nukuin taas liki puoleen päivään. Ei tämän näin pitänyt mennä. Nousen ja napsautan valot päälle katkaisijasta - on hieman hämärää. Parvekkeen takaa iso valomainos estää näkyvyyden, ainakin tähän, missä istun. On pilvistä, sade ei ole vielä alkanut. On silti selvää, että niin käy vääjäämättä. Monsuunisateet ovat pahentuneet, enää ei aurinko pilkahda niin usein kuin aikaisemmin. Wikipedian mukaan sademäärät ovat juuri nyt pahimmillaan ja vasta ennen joulua helpottaa. Rusketukseni alkaa jo hieman haalistua, olen huolissani. Kuka uskoo, että olen tropiikissa, jollei minulla ole todisteita ihollani?

Joulu. Olen jo hieman suunnitellut, kuinka se tulisi hoitaa. Lempijuhlani koko vuodessa. Tänä vuonna ei tule perinteistä joulupöytää. Ja miten on uusperinteisen limpun laita? Jokusena viime vuotena olen leiponut vanhemmille ja parille muullekin valitulle jouluisen limpun. En tänä vuonna. Ja mites porkkanalaatikko ja kinkku? Asiaa ratkotaan, sanoi turvallisuuspäällikkö Technolista.

Joululahjat voin lähettää postitse. Äitelle ajattelin lähettää kukkia ninafloran kautta. He ottavat vastaan nettitilauksia ja uskon äiten kovasti ilahtuvan. Muille en taida kukkia lähettää - se on varsin kallista lystiä. Kuinka kallista, sen jää nähtäväksi.

Paketit saapuvat Suomeen vajaassa viikossa ja ne maksavat n.5€ laaki, painosta riippuen. Olen jo alkanut joululahjarumban ja samban, ainakin ajatustasolla. Töihin lähetän syötävää, ehkä kuivattuja hedelmiä(sillä te, jotka tunnette nuo ihmiset, ymmärrätte...=)). Mieleen juolahti ostaa kuivattua duriania. Tai duriota, kuten näemmä Suomessa puhutaan. Haisulihedelmä, jonka maku on kuulemma parempi, mutta enpä usko. En ole kokeilemassa. Onneksi hedelmää ei saa viedä skytrain-asemille tai muihin julkisiin tiloihin, sillä haju on todella paha. TODELLA. Noita myyvät paikat tunnistaa helposti ja melko kaukaakin. Yööök..

Olen edennyt Pretty Little Liars-sarjassa(jota vastedes kutsun PLL) toiseen osaan. Ensimmäinen PLL-nimeä kantava kirja on jo paketissa ja valmiina Suomea kohti. Toinen osa Flawless on puolessa välissä ja kokee saman kohtalon kenties ensi viikolla. Perfectiä pääsen siis ahmimaan heti tuon jälkeen, sillä se odottaa jo vuoroaan sivupöydällä. Sitten tuleekin paussi, sillä ainakin Kinokuniya-kirjakaupan mukaan sitä ei välttämättä ole saatavilla. Joudun siis joko tilaamaan sen joko heiltä tai muualta. Myös Harry Potterit ovat vielä lukematta. Kiinnostuin myös Percy Jacksonista ja Immortal Instrumentista. Minulla on siis liki 30 lukematonta kirjaa odottamassa. Lämmin ja onnellinen olo valtasi juuri ruumiini. Hymyilen.

Englanninkielisen tekstin lukeminen on helpottunut hieman PLL:ien myötä. Hidasta se on edelleen, mutta silti tarpeeksi nopeaa ollakseen hauskaa. Harjoitus tekee mestarin, tai minun tapauksessani ainakin melko tyydyttävän. Iso miinus on tämänhetkisen hotellin ehkä jo aiemmin mainitsema kuntouima-allas. Tuskin ovat tyytyväisiä, jos menen kirjani kanssa altaan reunalle kun uimarit yrittävät keskittyä urheiluunsa uimalakit päässään. Asiaa ratkotaan.

Sattunnaiset ja vaimeahkot naputukset täyttävät huoneiston. Naapurissa tehdään remonttia. Toivoisin pientä pintaremonttia myös huoneistoomme. Jotain on tehty joskus, mutta ajanmukaistaminen olisi ehkä paikallaan, varsinkin nettisivuilla mainostetun luksustason täyttämiseksi. Vilkaisu ulos kertoo sateen jo alkaneen, varsin pienimuotoisena ja tihkuilevana. Entisen hotellimme tuk tuk-kuski Mr. Supernice Jack sanoi, että sateen jälkeen on syytä mennä suihkuun tai tulee ongelmia. Uskon sen, muistan miettineeni ja katsoneeni horisontin peittävään sumuun. Saasteita.

"Mitä shoppailin" ja "Vaikka maailma on miehiä puolillaan niin yksi saa blogillaan ärsyyntymään"

Eilinen oli varsin mukava päivä. Ostohuuma ei varsinaisesti päässyt valloilleen, mutta jotain pientä kuitenkin oli ilmassa. Teimme ns.mutteripannunhakureissun. Olin surffaillut taas eräältä keskustelupalstalta mutteripannun lokaation, mutta tieto oli viitisen vuotta vanhaa. Sattuipa kuitenkin niin, että siellähän niitä oli, erivärisiä, -kokoisia ja -hintaisia! Näin sai Köriläs taattua aamuisen kahvinsa itselleen. Tosin olen melko varma, että ikuinen torkutus aamuisin vie kaiken ajan, mukaan lukien kahvinkeittoajan..

Emporiumissa oli paljon ihania taloustavaroita. Kulhoja, laseja, mukeja, tarjottimia. Olin jo aikeissa alkaa kasata kulhoa poikineen syliini, mutta sain Köriläältä ilmeen, joka ei antanut tulkinnan varaa. Pettymykseni ei kauaa kestänyt, sillä olin unohtanut Kinokuniya-kirjakaupan sijaitsevan pari kerrosta alempana. Kinokuniyassa on laaja valikoima englanninkielisiä kirjoja ja laaja valikoima ihan yleisestikin. Kuten aiemmin jo kerroin, olen vailla Harry Potter-sarjaa sekä Pretty Little Liars-sarjaa. Jälkimmäistä löysin vain muutaman kirjan, pokkarina nekin, silti ostin ensimmäisen osan. Yleisesti olen sitä mieltä, että kirjassa tulee olla kovat kannet, joten nyt tein poikkeuksen. Lukemisenhalu on yltänyt melko kovaksi.

Kirja tulikin tarpeeseen, sillä seuraava etappimme oli Asok-asema Sukhumvitilla. Söimme Terminal 21:ssä, jonka jälkeen lähdimme etsimään Köriläälle räätäliä. Olimme oikeassa paikassa, täällähän ne kaikki lienevät, senkun vain valitsemaan. Kävimme parissa paikassa, mutta päädyimme Moon River-nimiseen putiikkiin. Hinnasta keskulteltaessa minulla oli aikaa istahtaa sohvalle ja lukea muutama ensimmäinen sivu uudesta kirjastani. En olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni, mutta viimein pääsimme lähtemään ruokakauppaan ja kotia kohti. Ostimme mm. pirtelöaineet(vaniljajäätelöä, maitoa ja Orio-keksejä, NAM!), kuivattuja mangoja ja kauan odottamani Vichy Normaderm-sarjan kasvojen pesuun.

Eilen keskustelimme hotellin vaihdosta. Taas. Vaikka laitoimme jo vaatteet kaappiin ja ostimme keittiövälineetkin. Isot miinuspuolet(henkilökunnan kielitaidottomuus, likaisuus, uima-altaan kuntokäyttö, hinta...) alkavat painaa vaakakupissa. Kerroinkohan jo roskisepisodissa?

Köriläs: Hi! We were wondering where we can put our trash since we don´t have the cleaning service?
---hiljaisuus----
Info: Yes, you can do that.
---?????????----
K: No, we mean, trash, garbage, we can we take them?
I: Yes.
----hiljaisuus-----
K: Okey, never mind...

Joten tästä johtuen jätämme roskiksemme oven ulkopuolelle, josta mystinen joku toimittaa ne eteenpäin. Nappasin roskapusseja HomeProsta, jotka muuten tuoksuvat vihreältä omenalta, johon kerään päivän roskat. Seuraava yrityksemme on kysyä lakanoiden vaihtoa. En ole kovin luottavainen.

Luin erään artikkelin, jonka otsikko oli suomennettuna Miksi thai-nainen on parempi kuin länsimainen. Kerjäsin toki hieman verta nenästäni, sillä sisäinen kukkahattutätini nosti päätään. Kirjoittajalla oli toki hyviäkin pointteja, mutta tiivistettynä tekstin sisältö oli kutakuinkin tämä: thai-naiset eivät sano vastaan, osaavat tehdä 25-vuotiaina erinomaista ruokaa, näyttävät hyviltä ja ovat uskollisia. Nousivatko niskakarvasi jo pystyyn? Omani nousivat.

On toki aivan selviö, että thai-naiset ovat keskivertaisesti uskomattoman kauniita. Ainakin näin länsimaisen silmin. Tai oikeastaan, he näyttävät kaikki aivan samalta ja se sama sattuu olemaan tyyppiä kaunis. Mutta! Muuten kuulosti aivan siltä, kuin kirjoittaja olisi halunnut Stepfordin naisen. Sellainen sovinistisesti sovelias edustusvaimo, joka tekee kaiken miehensä eteen. Ilolla.

Olen todennäköisesti väärässä, mutta missä on tuollaisen ihmisen persoona? Olla aina miehen kanssa samaa mieltä, hänen mieltänsä. Palvella miestä ainoana elämäntehtävänä. Kuulostaa tylsältä. En toki halua arvostella ihmisten mieltymyksiä, sillä jollekin tylsä elämä on aivan ihanteellinen. Jos thai-naiset ovat edes tylsiä. Mistä minä tiedän, kirjoittajan mielipiteistä minäkin muodostin mielipiteeni.

Aihe ruoanlaitto. Ok, kuinka moni suomalainen nainen EI osannut 25-vuotiaana laittaa ruokaa? Mielestäni osasin eikä Köriläskään ole juuri koskaan valittanut(paitsi kun olen kokeillut jotain uutta joskus). Kirjoittaja saattoi olla amerikkalainen, joten puhun vain maansiskojen puolesta. Kenties kyseisen tyypin otanta on melko kapea tai ehkä hänen maassaan naiset ovat keskivertoa tumpumpia.

Kirjoittajan näkemys länsimaisista naisista on melko surullinen. On kai siis oikein, että hänen kuninkaallinen mieheytensä on löytänyt naistyypin, joka palvelee hänen tarpeitaan. Sillä välin olen ylpeä itsestäni ja länsimaalaisuudestani, vikoineni kaikkineni. Hiiteen tuokin kirjoittaja.

Lisää arkea

Kukkuluuruu! Täältä sitä päivitellään, uudesta hotellista. Sain kertaheitolla siis sisältöä päiviini, kuten huomasit viime päivityksestä. Heräsin taas puolen päivän pintaan, vaikka lupasin itselleni, etten enää tekisi niin. Shame on me. Edelleen lomafiiliksissä. Toisaalta, onko se niin vakavaa?

Trooppinen pikkueläimistö pitää huolen siitä, että on syytä pyyhkäistä ruoanmurut lattioilta päivittäin. Jalkapohjiin tosin kertyy likaa, ilmeisesti ilmastoinnista, ehkä jopa ulkoa parvekkeiden kautta, ellei päivittäin suorita edellämainittua toimenpidettä. Hieman olin siis väärässä, mutta jos uhraan siivoomiselle aikaa päivittäin 5 minuuttia, ei se maailmoja kaada. Tiskaamaan joudun kuitenkin.

Hotelli oli varsin ruokottomassa kunnossa saapuessamme. Parvekkeen laseissa oli edellisten asukkaiden sormenjälkiä, paljon; mikrossa odotti edellisten asukeiden ruoanjäänteet ovessa ja seinissä, tiskiallas oli likainen... Lista jatkuu. HomeProsta ostetut siivousvälineet pääsivät heti tositarkoitukseen ja vaikka puuhaa on loputtomasti, sain ainakin ällöimmät ja tärkeimmät paikat putsattua. Valitimme toki heti saapumispäivänä likaisuudesta, mutta saimme vain kielimuurin vuoksi lattioiden pesun.

Jotta jaksaisit lukea päivityksen loppuun ärsyyntymättä silkasta valituksesta, kerron myös hotellin hyvät puolet. Niitä on, usko pois. Näkymä on melko mahtava, onhan kerros 22. Liitän kuvan myöhemmin. Tilaa on vaikka muille jakaa. Makuuhuone on suuri ja varsin mukavasti suunniteltu. Vaatekaappeja on pelkästään "master bedroomissa" kaksi, yksi siis molemmille. Ei ne suurensuuria ole, mutta ei niitä silti täyteen tulla saamaan(enkä nyt ota tätä haasteena...). Jääkaappi on superkylmä, tosin johtuen pakastelokeron kannen puuttumisesta, mutta nyt on juomat kylmiä ja niille on tilaa. Mahtavaa! Jäitä olemme jo laittaneet jäätymään. Tiskiallas on varsin mukava, vaikka kylmä/kuuma hana on yksi ja sama asia eikä sitä pysty säätämään. Silti, sen olemassaolo on mukava asia.

Kävimme viikonloppuna Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla kolmen saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Bussimatka oli vähimmilläänkin mielenkiintoinen. Bussikuski oli selvästi jäljessä aikataulusta, sillä kaasujalka oli melko herkässä. Bussi oli täynnä ja jouduimme ovensuuhun. Ovi oli vaihtelevasti auki ja kiinni, usein pysäkin jälkeen vauhti oli melkoinen ennenkuin toinenkin ovi suljettiin. Taisi siis olla kaksi matkaa yhdessä: ensimmäinen ja viimeinen. Hinta lipulle oli noin 40 senttiä. TKL, otahan oppia.

Markkina-alue oli järkyttävän suuri. Luulisin yhden sivun olleen n.kilometrin pituinen. Valikoimaa on laidasta laitaan: vaatteita, kankaita, koriste-esineitä, astioita, askartelutarvikkeita, ruokaa, laukkua... Kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Löysimme myös pieniä koiran- ja kissanpentuja myyvän kojun. Taisivat tosin olla aivan liian pieniä luovutukseen, mutta niitä ei moni ostanutkaan, ihailivat vain. Oma ostoshuuma ei yltänyt huippuunsa, mutta ostettavaa silti löytyi. Ensin näppiin tarttui puiset haarukka ja lasta, sitten 4 puista lautasta(leipälautasia, joita ollaan jo Suomessa etsitty) ja viimein oma riemunaiheeni, 10 rullaa satiininauhaa. Maksoin niistä 4.2€ ja niissä on arviolta 50 jaardia nauhaa per rulla. Siis aivan mielettömän halpaa! Voi olla, että joudun piipahtamaan vielä uudelleen markkinoilla pelkkien nauhojen vuoksi. Olen niihin aivan hulluna, Suomessa minua odottaa pieni laatikollinen erilaisia nauhoja, mutta älkää kertoko Köriläälle! =) Niitä ei ole koskaan liikaa.

Seuraava seikkailu taitaa olla piipahtaminen Chinatowniin ensi viikonloppuna. Kuulin huhua, että siellä on vielä halvempaa. Olen myös kiinnostunut koko Chinatownin ideasta ja joku tiesi kertoa, että kyseinen kaupungiosa on maailman paras alansa edustaja. Odotan siis mielenkiinnolla ja yritän muistaa ottaa kuviakin.

Juuri nyt kello on varttia vaille 3 ja aurinko kurkistaa pilvien takaa. Lämpötila on ainakin accuweather-sovelluksen mukaan 35 tuskin paljoa valehdellen. Läheinen Don Mueangin lenttokenttä syytää nousevia peltipurkkejaan maailman eri kolkkiin, ehkä jopa Suomeen. Mietin vielä seuraavaa liikettäni, sillä lupasin mennä Körilästä vastaan parin tunnin päästä. Ehkä teen uuden ötökäntarkistuskierroksen huoneistossa.