Ihanan kamalaa. Kaikki tämä. Kodin, asunnon ja kaiken tutun taakse jättäminen vuodeksi. Tai ainakin ajatus siitä. Mitä jos tulevaisuus onkin aivan eri kuin kuvittelin? Tottakai se on! Ei elämä ole unelmaa. Mutta mitä jos en olekaan ottanut jotain huomioon? Tietenkään en ole! Apua!
Kaikki tämä friikkaus sai alkunsa asunnonvälittäjän etsinnästä. Monia ja niin monia eri sivustoja selanneena en oikeasti kykene valitsemaan meille sen oikean välittäjän. Joka, kliseisesti, välittää myös siitä, että myynti tapahtuu meidän tarpeiden mukaan. Listasin aiemmin päivällä lähistöllä olevia näyttöjä, joihin ajattelin raahata körilään. Ei tietenkään asuntoja katsomaan, vaan välittäjiä työssään. Ilkeä juoni, tiedän. Mutta en halua antaa asuntoa myyntiin jollekin turilaalle, jolta en itse haluaisi ostaa. Muistan edelleen erään suorastaan huonon välittäjän, joka oli varsin epämiellyttävä. Toisaalta haluaisin jonkin pienen firman ottavan työn omakseen. Joku jolle emme ole vain yksi toimeksianto muiden joukossa.
Ensi viikolla pitänee piipahtaa pankissa. Ensimmäinen konkreettinen asia. Ensiaskel. Ei enää suunnitteluasteella vaan aivan reilusti sysäys kohti tulevaa. Pienen pieni ensiaskel, ei edes ihan kokonainenkaan. Pisara meressä. Mutta myrsky vesilasissani.
Asuntonäyttöä varten meidän on hieman raivattava tilaa. Olemme molemmat tekijäihmisiä, kaapit siis pursuavat askartelutarviketta, ompelutarviketta, piuhaa, johtoa, työkalua... Vuokraamme pienen varaston siksi aikaa, että saamme asunnon myytyä, ikäänkuin esimuuttona. Pari pientä laatikkoa sain jo täytettyä matkamuistoroinalla ja -kuvilla, joita en ole kaipaamassa. Ainoastaan Warner Brosilta otettu Harry Potter-teemainen Tylypahkan pikajunakuva sai jäädä hyllyyn, se on lempikuvani. Paljon ihania muistoja. Köriläs hoitaa muuttolaatikot, tai siis lihalaatikot, joihin keksinkin aika hyvän varastointitavan: kirjaan laatikon numeron ylös ja otan joko sisällöstä kuvan tai listaan ne paperille. Näin laatikot ovat järjestyksessä ja tiedän jatkossa, mikä laatikko sisältää mitä. Kontrollifriikki? Ehdottomasti! Ja ylpeä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti