Sealed with a miss

Sain juuri vastauksen JHL:n eWertti-palveluun(joka on mielettömän kätevä!) työttömyyskassan virkailijalta, joka neuvoi oikean tavan selvittää vuorottelun mahdollisuus. Lähetän siis työeläkeotteeni kopion työttömyyskassaan, josta he tarkastavat työhistoriani riittävyyden. Kirjekuoreen laitan otteen lisäksi lapun, jossa selitän mitä haluan ja että haluan sen pikaisesti. Kärsimätön? Saan kai hieman ollakin. Voisihan vastaus tulla vaikka ensi viikon alkuun mennessä...

Kuinka yksi lappunen voi määrätä niin paljon? Loppuviimein juuri tämä on se ratkaiseva linkki, joka voi kaataa tai mahdollistaa koko haaveen. En ole edes ottanut selville, onko muita vaihtoehtoja. Taidan olla hieman hullu! Aina pitää olla plan B! Missä on mun plan B?

Normaalisti olisin raivoissani. Nimittäin Aamulehtiä on tipahtanut postilaatikkoon jo kolmannen kerran ja koska en itse sitä ehdi lukea, ne jäävät eteiseen odottamaan noutajaa. Tässä tapauksessa ne tulivatkin aika sopivasti - pakkaamiseen! Maaliskuullahan täytämme Ylöjärveltä vuokraamamme varaston jo osalla omaisuudestamme. Ylövarasto on kyseinen lafka. Varsin edukas ja ainakin näennäisesti turvallinen. Mutta siis, koska olemme kieltäneet mainokset, tulivat ilmaislehdet varsin hyvään saumaan. Saan jo sinisen lasiastiastoni mainiosti pakettiin niiden avulla! Ne ja paljon muutakin. Onneksi Aamulehti ei ole mikään sippoinen lehti... =)

Suomentajan vakanssi avoinna...

Nyt se tuli - työeläkeote. Puoli vuotta odottelua takana ja tänään se nökötti postilaatikossa. Iso Kevan kirjekuori. Jänskätti. Mitähän siellä lukee?

Tiedoissa on järjestelmällisesti lueteltu koko työhistoria. Jokainen entinen työpaikka ja niistä kertyneet eläkemäärät. Jokaisen rivin lopussa summa, joka kertoo eläkkeen määrän. Kurkkasin kuoreen, josko siellä olisi pieni suomentaja unohtunut pohjalle. No ei ollut.

Siispä joku hetki sitten laitoin eWerttiin, työttömyyskassaani, postia, että nyt voisi sitten kertoa, kuinka edetään. Haluan vain tiedon vuorotteluvapaan mahdollisuudesta, en itse hakua. Sitä siis jään odottamaan, todennäköisesti huomiseen.

Työnantajaosapuolen kanssa tänään käyty kehityskeskustelu antoi mukavasti toivoa aloittaa vuorottelu palkattomalla vapaalla. Olen pyrkinyt pitämään pomon ajantasalla eli hän tietää tilanteeni ja oli hyvin myötämielinen. Tuntui mukavalta, kuinka hän myötäeli ja esitti vaihtoehtoja tilanteeni parantamiseksi. Voinko olla muuta kuin tyytyväinen hänen tukeensa?

Show me your visa! But I only have this Mastercard...

Edelleen jatkuva sairastaminen antoi loistavan tilaisuuden tutkiskella ja syventyä hieman enemmän viisumiasiaan. USAn lähetystön sivuilta asiasta löytyi kaikki tarpeellinen, maksuista, kaavakkeista, haastatteluista... Mutta kovin sekavaa ja työlästä yhden viisumin saaminen on. Puhumattakaan hinnasta, sillä viisumiin tarvitaan omanlaisensa valokuva(ei passikuva) ja kaavakkeiden täyttökin maksaa erikseen, jos oikein ymmärsin. Sekä vielä itse viisumin hakeminen maksaa 128€. Erilaisia kuluja tullee yhteensä n.250€ per nenä. Huh! Kuvittelin loppusumman kohoavan maksimissaan 50€.

Tampereen asematunnelista löytyi halpa valokuvaamo passi- ja viisumikuville. Köriläs saa omansa opiskelijahintaan 15€, omani maksaa 18€. Lisäkuvat ovat 5€ setti, jopa viisumikuvat, ja itse saa valita kolmen sarjasta mieluisensa. Putiikin nimi on Potrettipaja. Foorumeilta ei löytynyt mitään negatiivista palautettakaan eli sinnehän me suuntaamme.

Anoppi vilautti omaa viisumiaan pikaisesti eilen. Sehän olikin tarra passin sivulla! Hurjan iso vaiva yhden tarran vuoksi. =D Toisaalta se tarra on ainoa mahdollisuus päästä yleensä maahan. Tarra...

Nurinaa

Blogin vika korjattu. Mutta jos saan sanoa, ei se nyt kyllä ihan siten mennyt kuin kuvittelin. Joten tadaa, tällainen tällä kertaa.=) Ulkoasu vaihtunee pian kuitenkin, joten mitä sitä nyt säätään liikoja.

Työeläkeote ei ole vieläkään kolahtanut postilaatikkoon. Vannon, tulen pian hulluksi! Kaikki riippuu täysin siitä, mitä ote sanoo.
Skenaario 1(paras/epätodennäköinen): Ote ilmoittaa tarvittavan työmäärän olevan jo täynnä ja voin jäädä vapaalle kun huvittaa.
Skenaario 2(todennäköisin): Ote määrittää työmäärän riittävän syyskuun lopulla. Okei, olisin vain puolitoista kuukautta myöhässä ns. startista. Lentäisin yksin. En ole prosessoimassa tätä tietoa juuri nyt. Kylmät väreet.
Skenaario 3(epätodennäköisin): En voi jäädä vielä lainkaan vuorotteluvapaalle.

Edellytys on 10 vuoden työura, jona on kerätty työeläkettä. Tämä on kohdallani alkanut 2003, mutta tarkka päivämäärä on hakusessa. Ehtoja on myös muitakin eli kaikki selviäisi siitä yhdestä paperinpalasta. Missä siis olet, kaipaan sinua!?!

Ongelmia blogin kanssa...

Ulkoasu on muuttunut jo monesti tämänkin blogin elinaikana, vaikka se onkin varsin nuori vielä iältään. Löysin viimein sellaisen taustan joka sattumalta sopi teemaanikin aika hauskasti. Voisihan tuo olla aikuismaisempikin, mutta päätin antaa sisäisen lapseni päästä leikkikentälleen blogiini. Niin se ongelma - se ei ole siis sisäinen lapseni. Se on otsikon alla oleva kuvaus, joka siis tällä hetkellä on harmaalla. Eihän sitä sieltä sen värisenä näe, joten minäpä vaihdoin sen. Tai niin ainakin luulin.

Valkoinen. Tahdon siitä valkoisen. Mikään klikkailun määrä ei saa sitä muuttumaan valkoiseksi. Miksi?!? Nuoruudessa vietetyt monet monet ja niin monet tunnit kotisivujen parissa viettäneenä yritin koodata sen aivan itse paikalleen. Nada. Ingentingen. Zero. Nothing. Ei sitten. Tarinan opetus: Älä koskaan yritä, kuitenkin epäonnistut. Vai miten se nyt meni...

Kuka välittäisi?

Ihanan kamalaa. Kaikki tämä. Kodin, asunnon ja kaiken tutun taakse jättäminen vuodeksi. Tai ainakin ajatus siitä. Mitä jos tulevaisuus onkin aivan eri kuin kuvittelin? Tottakai se on! Ei elämä ole unelmaa. Mutta mitä jos en olekaan ottanut jotain huomioon? Tietenkään en ole! Apua!

Kaikki tämä friikkaus sai alkunsa asunnonvälittäjän etsinnästä. Monia ja niin monia eri sivustoja selanneena en oikeasti kykene valitsemaan meille sen oikean välittäjän. Joka, kliseisesti, välittää myös siitä, että myynti tapahtuu meidän tarpeiden mukaan. Listasin aiemmin päivällä lähistöllä olevia näyttöjä, joihin ajattelin raahata körilään. Ei tietenkään asuntoja katsomaan, vaan välittäjiä työssään. Ilkeä juoni, tiedän. Mutta en halua antaa asuntoa myyntiin jollekin turilaalle, jolta en itse haluaisi ostaa. Muistan edelleen erään suorastaan huonon välittäjän, joka oli varsin epämiellyttävä. Toisaalta haluaisin jonkin pienen firman ottavan työn omakseen. Joku jolle emme ole vain yksi toimeksianto muiden joukossa.

Ensi viikolla pitänee piipahtaa pankissa. Ensimmäinen konkreettinen asia. Ensiaskel. Ei enää suunnitteluasteella vaan aivan reilusti sysäys kohti tulevaa. Pienen pieni ensiaskel, ei edes ihan kokonainenkaan. Pisara meressä. Mutta myrsky vesilasissani.

Asuntonäyttöä varten meidän on hieman raivattava tilaa. Olemme molemmat tekijäihmisiä, kaapit siis pursuavat askartelutarviketta, ompelutarviketta, piuhaa, johtoa, työkalua... Vuokraamme pienen varaston siksi aikaa, että saamme asunnon myytyä, ikäänkuin esimuuttona. Pari pientä laatikkoa sain jo täytettyä matkamuistoroinalla ja -kuvilla, joita en ole kaipaamassa. Ainoastaan Warner Brosilta otettu Harry Potter-teemainen Tylypahkan pikajunakuva sai jäädä hyllyyn, se on lempikuvani. Paljon ihania muistoja. Köriläs hoitaa muuttolaatikot, tai siis lihalaatikot, joihin keksinkin aika hyvän varastointitavan: kirjaan laatikon numeron ylös ja otan joko sisällöstä kuvan tai listaan ne paperille. Näin laatikot ovat järjestyksessä ja tiedän jatkossa, mikä laatikko sisältää mitä. Kontrollifriikki? Ehdottomasti! Ja ylpeä siitä.

Syy se on tekosyykin

Voihan takapakki! Kaivoin eilen tuon crosstrainerin joulusäilöstä ja pyhä ajatus oli sitä heti aamutuimaan hieman kokeilla. Nyt kuitenkin ilmaantui ikäviä flunssan ensimerkkejä: kaktus kurkussa, nenä hieman vuotaa ja ääntä ei tahdo tulla pihaustakaan. Olo on toisin sanoen aika kurja. Eikä kipeänä sovi rehkiä. Nyt tyydynkin vain tsemppaan itselleni sellaisen tarmon, että kun tauti viimein hellittää, kalorit ei edes tiedä mikä niihin iski. ;) Voin kai asetella trainerin viereen jo treenivaatteet, pyyhkeen ja juomapullon, ikäänkuin muistuttamaan, että kyllä tämä vielä tästä. Heti sitten kun. 

Pudottelua ja odottelua

Tuskaiset kaksi viikkoa. Niin kauan kuluu kunnes työeläkeote tipahtaa postiluukusta. Ei voi olla totta! Kaksi pitkää viikkoa. Kevan sivut lupailivat sen jo syyskuussa, mutta taisin käsittää väärin. Ei harvinaista. Tik tak. T-i-k t-a-k. Olipa vastaus mikä tahansa, haluan varmuuden. Julmaa! Kidutusta!

Ostin purkillisen EasyMediä. Tiedätkö, se taitaa toimia! Ehkä olen ottanut painonhallintaan rennomman otteen kuin ennen, mutta sain tuosta tuotteesta ainakin paljon enemmän irti kuin oletin. Tosin on tunnustettava, että jatkossa purkit eivät tule apteekin hyllyltä(n.30€) vaan jenkeistä $11+kromi $7(+$4 postikulut). Purkit ovat toki eri kokoisia, arvatenkin suomalainen on pienempi.

Etsin kokemuksia kyseisestä tuotteesta. Keskustelupalstan keskiarvo heitteli 10 kg/2kk eli aika terveellinen tahti mielestäni.Tämä tosin riippuu täysin siitä, mitä teet ja syöt muuten. Ensimmäisen viikon jälkeen, n.1500kcal/pvä tahdilla tämä puoli tuntia päivässä kävelevä, ruumiillista työtä tekevä naisihminen on saanut tähän mennessä kolmisen kiloa haihdutettua, epäilemättä jouluherkkuja. =) Oli miten hyvänsä, mutta poissa ovat ja aika helposti, jos saan sanoa. Onhan toki nälkä, mutta epämääräiset mieliteot ovat vähenemäänpäin. Vuosipäiväkin ohitettiin viikolla ilman minkäänlaisia herkkuhoukutuksia, vastoin odotuksia. =) Olisin voinut vannoa, että Köriläälle kelpaisi edes pieni leivos tai muu.. Viikonloppu tuo oman haasteensa mitä mielitekoihin tulee, ainahan ollaan lauantaina vähän herkuteltu! Ainoa keino on keksiä niin paljon puuhaa, että ei ehdi mielitekoja miettimään. Ja varsin hyvä keino on käväistä heti aamusta kävelyllä tai crosstraineta, silloin ei yksinkertaisesti näinkin laiska ihminen raaski haalia takaisin jo menettämiään kaloreita!
Memo to myself: Laita traineri olohuoneen nurkkaan valmiiksi, ettei käy niin hassusti, että kokoamisen jälkeen päätänkin istahtaa sohvalle katsomaan netflixiä, sillä olihan siinäkin jo tarpeeksi treeniä.. Been there, done that!

The Blog - The Beginning

Lauantai-ilta ja pää on täynnä. Ei alkoholia, vaan ajatuksia. Uuden vuoden odotukset korkealla, paljon uutta ja kenties jopa vanhan hyvästelemistä. Mitähän tuokin tarkoittaa? Omassa tapauksessani ainakin sitä, että kolme merkittävää asiaa toivon tapahtuvan: asunnon myyminen, vuorotteluvapaa töistä ja vuodeksi ulkomaille muuttaminen. Monta elämänmuutosta, eikö? Mistä siis tulisi aloittaa?

Olen ottanut monesta asiasta selvyyttä jo kuukausia sitten. Olen suunnittelija, ehkä hieman enemmänkin. Luotan siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja se tekeminen onkin enää se helppo puoli. Haluan ajatella kaiken viimeistä piirtoa myöden, mutta joskus sekään ei auta, on vain sovellettava lennossa. Luulen olevani molemmissa varsin hyvä.

Niin, jos vaikka aloittaisin vuorotteluvapaasta. Molin sivuilta löytyy melko hyvin tietoa, mutta silti olen kahlannut läpi useamman keskustelufoorumin. Ovat kyllä olleet melko tylsää luettavaa, sillä kukaan ei juuri kerro itse prosessista vaan ovat taipuvaisia kertomaan pankkitilin saldon vähenneen radikaalisti. Tiedän itse sen, että kuluvan kuun lopulla ilmestyvä työeläkeote kertoo, kuinka pian saan vetäytyä ansaitulle vapaalleni. Jos saisin päättää, jäisin heinäkuulla tai ehdottomasti viimeistään elokuussa. Silloin tapahtuu hypoteettinen muutto ulkomaille. Kaikki riippuu nyt toisesta osapuoliskostani, Köriläästä, ja hänen opiskeluvaihtonsa mahdollistumisesta. Körilään koulu alkaisi puolen kuun paikkeilla, mutta worst case scenariossa saisin starttiluvan vasta syyskuun lopulla. Yksin lentämisen ajattelu saa ihon kananlihalle ja aiheuttaa pahemman kerran sydämentykytyksiä. Jopa suora lento ilman koneen vaihtoa kuulostaa painajaismaiselta. Palaan aiheeseen, kun se on hieman ajankohtaisempi.

Ajankohtaisempi aihe on kodin myyminen. Kaamea epäsisustushelvettihän tämä on, viitaten siihen, että mikään asunnossa ei sovi keskenään millään lailla yhteen, mutta oma turvapaikka se silti on. Niin, helmikuussa luulen kiinteistönvälittäjien piipahtavan arvioimassa paikan ja toivottavasti jo maaliskuulla paikka on listattuna myytäväksi. Pikkuruisessa taloyhtiössä on parhaillaan myynnissä 3 asuntoa, ovat olleet jo hetken, mutta luulen heidän pyytävän liikaa. Toivon todella, että huomiset näytöt saavat edes osan "kilpailijoista" pois alta. Laitan toivoni kevään uudistusvimmaan, jolloin uuden asunnon hankkiminen voisi yhtäkkiä käväistä ihmisten mielissä. Taloudellisesti emme ole niin vakaalla pohjalla, että voisimme antaa vuokralle kodin. Helpompaahan se olisi, mutta ei mahdollista. Kuka nyt kodistaan tahtoisi luopua?