Pelimiehiä - tulisieluja

Se on taas se aika vuodesta, jolloin syödään, juodaan ja hengitetään vain jääkiekkoa. Paitsi juuri tänään, on välipäivä ja aivan sopiva hetki purkaa ajatuksia, sataakin ikävästi vielä.

Me fanit olemme se syy, miksi näitä kisoja järjestetään. Suomalaisen fanin aistii jo kaukaa, varsinkin myötätuulessa. Kantava ääni ja hento oluen tuoksu varmistavat lajitoverin. Suomalainen fani osaa olla äänekäs, mutta myös harmittavan vaitelias. Kisojen myötä on tulleet tutuiksi keskieurooppalaiset kannattajat, jotka tuovat niin ääntä kuin muunkinlaista volyymia kisoihin, sekä hyvässä että pahassa. Olen seurannut kateellisena sitä energian määrää, joka moisesta varsin epäsuomalaisesti käyttäytyvästä joukosta irtoaa. Kunpa mekin saisimme jotain sellaista aikaan, me hiljaiset hiirulaiset!

Myötätuulessa tämä joukko hurraa omilleen ja laulaa iloisia kannatuslaulujaan. Vastustajan saadessa kiekon alkaa buuaus - siitä tämä tyttö ei tykkää. Siinä kulminoituu kaikki se epäurheilijamainen käytös, mitä ikinä voikaan kuudentena kenttäpelaajana suorittaa. Itsestäni buuaus on epäluottamuslause omille pelaajille(ettekö dorkat saa sitä kiekkoa pois meidän alueelta?) sekä sangen alhainen keino koettaa päästä vastustajan ihon alle. Ammattiurheilijat eivät voi antaa moisen vaikuttaa heidän peliinsä, mutta itse näen sen suurena lapsellisuutena, jonain, mikä ei kuulu peliin lainkaan.

Jokaisella kansalla on kai hyvät ja huonot puolensa. Me suomalaiset kun emme buuaa, ellei ole aihetta ja silloinkin yleensä kohdistamme vihan tuomarin päälle. Joitain pettyneitä Heeeeeiii-huutoja olemme myös oppineet jakamaan. Kuulostaa juuri siltä, millaisiksi suomalaiset miellänkin; rehellisiksi, aidoiksi tulisieluiksi, jotka eivät liikoja pukahda. Ilo on aidoimmillaan sillä hetkellä, kun pieni musta pyöreä muovinpala on juuri ohittanut toppauksilla peitetyn hikisen miehen. On se vaan kummallista ajatella, millaisista asioista loppuviimein ilonsa repii.

Itselleen nauraen,
Nellie

Vappiaisesta

 Hauskaa Vapun jälkeistä elämää! Meillä sitä juhlittiin seuraavanlaisesti:

Ajatus Tampereen ruuhkaisista kojuista ei houkutellut, joten ajattelimme mennä oman kylän torilla katsastamaan munkit ja simat. Mutta voihan ällistys, siellähän oli vain 3 kojua ja kourallinen ihmisiä! Voi pyhä Antonius. Ei auttanut kuin lähteä jonottaan kaupunkiin..

Mukaan tarttui oman kylän torilta lanttukukko, kaupungista taas metrilakua aivan liikaa sekä erinäisiä pikkuesineitä.
Onneksi Vappu on vain kerran vuodessa...

Lanttukukko oli muuten aika hyvää, mutta kuori oli hyvin paksu, liian paksu makuuni. Iltapalalla maistui toki erinomaisesti shampanjan kanssa. ;) Muuten Vappu meni rauhallisesti, luonnollisesti Suomen peliä katsellessa ja ihan vain chillaillessa. Ihan kuten kuuluukin. =)

 Kasvatuspäivitys:

Basilikaa kynttiläpurkissa

En ole kirsikkatomaatti, minusta tulee puu!

Ultimate survivals

 Osa taimista on lähtenyt jo autuaammille kasvatusalustoille, mutta vielä jaksaa moni urhea punkea itseään maailmaan. Kirsikkatomaatteja on vielä varmasti toistakymmentä ja basilikaakin liki kymmenen. Mansikat omassa kosteassa kasvatusuniversumissaan voivat yllättävän hyvin ja kohta uskaltaudun ne purkittamaan omiin isojen taimien kasvatusalustaan. Nykyinen alkaa pian varmasti ahdistaa. Ulos en ole vauvojani vielä vienyt, vaikka ne hyvin voisivat siellä jo näin päivisin viihtyäkin. Auringonkukille kävi köpekösti, ihan jokaikiselle. Voi tätä surkeuden määrää...

Takapiha alkaa myös osoittaa elon merkkejä. Löysin pienen vattupuskan alun pihan perältä, mitä en aiemmin ollut huomannut. Mielenkiinnolla odottelen, mitä muuta sieltä mahtaa nousta. Nousemisesta puheen ollen, siellä on eräänlainen leppäkerttuinvaasio valloillaan. Pongasin tässä päivänä eräänä haravoidessa varmasti toista tusinaa mustapunaista lentelijää(ja tasa-arvon nimessä myös monkijää). Leppäkertut ovat jotenkin herttaisia otuksia. Siinä missä tajusin perhosien olevan itse asiassa lentäviä toukkia(hyyyyii!), en ole vielä keksinyt, miksi leppikset eivät nostata samanlaista inhoreaktiota. Kysykää uudelleen asiaa kesän lopulla kun olen niitä kyllästymiseen asti ohjannut sisältä takaisin ulos... =D