Mitä tänään syötäisiin?

Viime vuosina ruokavalion muokkaaminen on noussut ilmiöksi asti tavallisen tallaajankin kohdalla. Tänä päivänä tieto on kaikkien ulottuvilla ja moni sitä omaa tietoaankin jakaa ja valitettavan usein pitää ainoana totuutena. Jos haluaisin siis syödä "oikein", tämä aknesta kärsivä painonpudottaja, joka haluaa syödä eettisesti, ei voisi syödä:

*Lihaa - sehän on selvä, ei punaista, valkoista tai kalaa, koska eettisyys
*Perunaa - se on saatanasta, ei sitä kukaan enää syö
*Pastaa - sama homma, pelkkää höttöä ja tukkii suolenkin, pentele
*Hedelmiä - liikaa sokeria
*Maitotuotteita - naama kukkii ja onhan se epäeettistäkin
*Leipä - ei, ei, ei
*Tuontituotteet - eettisyys

Mä en tiedä, mitä ihmiset yleensä syövät, mutta tämän mukaan joka päivälle on ainakin luvassa salaattia ja marjoja. Joka aterialle. Kuulostaako naurettavalle? Koska se on. Taitaa kuitenkin olla parasta, että käytän ihan omaa järkeä asiassa ja jätän jeesustelut jollekulle toiselle. Kettu kuittaa.

Aurinko armas

No hupsista, sitähän ollaan jo maaliskuulla. Ihan kuin joulukuukin olisi jäänyt kesken... Oh well, tästä jatketaan.

Kevät. Sitä alkaa olla jo ilmassa. Viime syksynä ostetut siemenet pääsivät viimein taitamattomiin multasormiini odottamaan vääjäämätöntä elämän kiertokulkua bioastian pohjalle, mutta miten hauskaa niillä onkaan sen ohikiitävän hetken, jona ne kasvavat siemenestä taimeksi ja taimesta kuivaksi, surulliseksi rangaksi, koska talon emäntä unohti kastella ne.

 Toistaiseksi vielä elossa olevilla mustilla kirsikkatomaateilla oli hurja taimeentumisprosentti. Alkuja tuli siis aivan mieletön määrä. Kohta onkin aika purkittaa jokainen alku omaan yksiöönsä. Ostoslista kaipaa siis multaa ja tusinoittain purkkeja, mutta lompakkoni ei. =)

Multaan hautautuneena on myös mansikansiemeniä, punaisia auringonkukkia, ruusuja, basilikaa ja jäävuorisalaattia. Ruusut antavat odotuttaa itseään, mutta olinkin hyvin varma, ettei ne tule sieltä koskaan nousemaan. Mansikat ovat hitaanpuoleisia, mutta kyllä sieltä jokunen urhea on noussut kevättä ihmettelemään. Kuten on tullut ilmi, jos epäonnistun kasvatusprosessissa, tuhoan todisteet ja jatkan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli jos ette kuule enää mitään asiasta, taimet ja mullat ovat jo takapihan perälle kipattuna.

Löysin eBaysta jotain mitä kutsutaan cucameloniksi. Ne ovat pieniä suloisia meloninnäköisiä hedelmiä, jotka maistuvat hieman miedolle sitrukselle. Siis minimeloneita, jotka mahtuisivat ruokalusikalle. Toivon mukaan ne ehtivät ajoissa multaan.