Arki. Ihana arki. Ihanan kamala arki. Tätäkö odotin koko vuoden? =D Kyllä! Vaikka, ihan oikeasti, muistan taas, miksi viikonloput on niin ihania. Ainoa vika niissä on, että ne kestää vain pari päivää. Vuoden lomailleelle se on kaksi sekuntia.
En silti halua valittaa. Olen taas ruodussa ja se on aika mukavaa. Työhousut oli jännästi pienentyneet kaapissa(olen kuullut, että niin voi käydä...), joten nyt pyrin taas siihen, että jospa ne yhtä maagisesti suurenisi. Ja onhan ne sen tehneetkin, mutta mukavuustekijä on otettava huomioon eli ei auta, vaikka napin saakin kiinni. =D Lihaksetkin palailee ja tietää päivän päätteeksi tehneensä jotain. Mukava tunne.
Projekti Koti etenee suunnitellusti. Se siis tarkoittaa, että avain on jo kourassa, mutta maanantaina vasta saamme luvan kanssa mennä tutkimaan viimeisintä isoa hankintaamme. Pienempiä hankintoja on tullut Kotiin liittyen suoritettua enemmän ja vähemmän, mutta suurin pieni hankinta on Oiva Kinneri, uusi autoni. Tupa ei ole punainen, mutta Oivapa sitä vastoin on. Oiva saa myös luvan olla ihka ensimmäinen oma autoni. Minun. En ole vielä Oivaa tavannut henkilökohtaisesti, sillä on pientä nikotusta, joka täytyy ensin hoitaa kuntoon. Köriläs on juuri tohtoroimassa Oivaa, etevissä käsissä siis.
Olen niitä (ilmeisesti) harvoja, jotka nauttivat tästä kelistä - sateesta, viileydestä, iltojen pimenemisestä, jolloin on aivan ihana syy sytyttää kynttilöitä, laittaa jalkaan villasukat, juoda kuumaa kaakaota ja lukea vaikka kirjaa. Kaltaiseni kotoilija ei hätkähdä, ettei pääsekään ulos useiksi tunneiksi, vaikkei vaatteiden kastuminen sinänsä haittaisi. Toivon silti vielä pari aurinkoista päivää, sillä nyt on liian aikaista syksylle. Muttei villasukille ja kaakaolle.
