Mitä hel...lettä?

Huomasitko jotain erilaista blogissa? Otsikon alla? Se on reliikkitehtaasta, lapsuuden leikkipaikasta, Flamingtext.comista. Siellä vietin monia iloisia hetkiä, sateisia syksyjä, lumisia talvia, vehreitä keväitä. Löysin paikan uudelleen. Oli melko nostalgista huomata paikan olevan edelleen toiminnassa. Vanhat suosikit olivat edelleen paikallaan odottaen klikkailuja ja sopusoinnussa satojen uusien logovaihtoehtojen kanssa. Tunsin itseni taas teini-ikäiseksi kotisivukoneilijaksi, joka teki alkeellisen ja loppuvaiheessa vähemmänkin alkeellisen kotisivun itselleni Angelfiren kotisivukoneella. Voi niitä aikoja...

Enää ei helle haittaa! Piipahdimme varastossa hakemassa ilmastointilaitteen(viimein, monien utelujen ja tuskaisten öiden jälkeen!). Ihanaa! Yöt eivät tule olemaan niin viileitä kuin toivoisin, mutta ei myöskään niin kuumia, että tuskailisin lakanoissa kierien.

Tullessamme Suomeen toista kuukautta sitten, oli lämpötila aivan ihana öiden kannalta. Nukuin kuin unelma! Olen jo monesti pohtinut ääneen, kuinka voi olla mahdollista, että suomalaisessa rakentamisessa ei huomioida asuntojen lämpötiloja. Onko kyse todella kustannuksista? Vai onko suomalainen sellainen sisupussi, ettei helle haittaa? En voi olla ainoa(enkä olekaan!), joka ei kykene nauttimaan liiallisesta helteestä. Kyse ei ole lievästä epämukavuudesta, vaan todella tukalasta olosta. Ja kaiken rehellisyyden nimissä olen jo saanut osani kuumuudesta. =D

Olen jo aiemmin tunnustautunut olevani materialisti. Olikin aika mahtavaa käydä katsastamassa varaston vointi ilmastointilaitteen haun ohessa. Kaikki oli tottakai hyvin, olin huolehtinut vuoden aivan turhaan. Sieltä löytyi moni rakas esine jo ovensuusta. Ilmassa leijui tuoksukynttilöideni intensiivinen, mutta silti mieto tuoksu. Viimeinen kuukausi ei tule olemaan tarpeeksi lyhyt, sillä Koti-ikävä on jo melkoinen. EBayn toivelistani tursuilee eri sisustus ja kotoiluesineitä ja -tekstiilejä.

Aluksi mielen valtasi pieni ahdistus siitä, osaanko sisustaa Kodin. Sitten mietin, että Kotihan on minun ja sen tulee olla myös asukkaidensa näköinen, ei mikään sisustuslehden artikkelikuvan mukainen teos. Visioita minulla riittää, mutta katsotaanpa, kuinka saan ne toteutettua. =) En aina osaa olla ihan realisti ideoideni kanssa. xD Sen voin sanoa, että persoonallinen kokonaisuus on tulossa.

Olen hieman hupsu. Oma Koti kirvoitti erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Olen jo pitkään halunnut järjestää teemajuhlia, kuten Cinco de Mayo, St.Patrick´s day, Venetsialaiset tai Groundhog day. Tämä ei suinkaan ole vielä hupsua. Ei ole. Tämä sen sijaan on: tein jo hieman kalenterin tutkimista, jossa kartoitin tulevia juhlapyhiä ja kirjasin ne Word-tiedostoon. Sieltä voin siis puntin vipattaessa alkaa suunnittelemaan juuri sen kuukauden ajankohtaisen juhlan. Kätevää? Mielipuolista? Kyllä, mutta niin ihanaa! Nyt kun on tilaa sekä asunnossa että pihalla, mahdollisuudet ovat rajattomat.

Näin jälkeenpäin ajatellen on kai hyvä, että astelen jo kahden viikon päästä työpaikalleni. Kodin odotus on aiheuttamassa lompakolle erinäisiä lovia, sillä ehdin suunnitella, mitä voin mahdollisesti haluta ja ehdin haluamaan niitä pitkään. Tarvitsen muuta ajateltavaa! Vaikka työkaverit ovat aivan oma (mahtava) lukunsa, odotan silti melkein enemmän säännöllistä aikataulua ja rutiinia. Ihana rutiini! Muistuttakaa ensi kesänä näistä sanoista... =D

Elokuu on hyvinkin nimensämukainen, täynnä elämää. Samalle kuulle sattuu paljon synttäreitä, tapaamisia ja yhdessäoloa, ihanaa! Aikakin kuluu nopeammin kun sen viettää hyvässä seurassa, ei ehdi miettiä viikkoja ja päiviä Kodin saamiseen. Onni on elokuun päivät, oli ne sitten kuinka helteiset tahansa.

Arkipäivän tarinoita

Snsa, hiiri, kukka ja kaupunki

Siirryin tällä kertaa parvekkeelle aistimaan kaupunkilaisilmaa bloggaillessani. Ihan vain siksi, että voin. Aamu ei nimittäin ollut se tavanomaisin..

Heräilin huonosti nukutun yön(jo toisen!) jälkeen ajatuksena lähteä hakemaan shekkiä pankista asunnon osakaupan ensimmäiseen suoritukseen. Pienen aivoriihen jälkeen totesimme, että emme nosta shekkejä täällä Tampereella, vaan maksamme paikan päällä naapurikunnassa. Kello on kymmenen aamulla. Olisin niin nukkunut mieluusti. Tiesin, ettei siitä enää mitään tulisi, nukahtamiseen menisi tunti, toinen nukkumiseen ja ehkä kolmaskin. What to do?

Koska olen ollut anoppilassa kuin kotonani(imuroinut, pyöritellyt tiskikonetta, siistinyt...), ajattelin edellispäivän keskustelua, jossa puhuimme parvekkeen raivaamisesta. Tuoleja nippuun, tilaa pyykkitelineelle ja så vidare. Raivaaminen sujui nopeasti - ehkä puolessa tunnissa, jos siinäkään, Köriläs toisena osapuolena. Anoppi oli pitkään puhunut, kuinka parvekelasien pesu on jäänyt vähäiselle, koska ne yksinkertaisesti ei aukea. Hän oli jättänyt edellisestä ikkunanpesusta parvekkeen pöydälle vadin täynnä ikkunanpesuvälineitä(josta oli siis vain pari päivää). Koska hän itse ei juuri silloin ollut paikalla, otin oikeudekseni pestä lasit ja oma T-se-itse -mieheni auttoi aukaisemisissa ja sulkemisissa. Ja tadaa - saimme anopin iloiseksi puhtailla ikkunoilla! Ja siksi siis myös voin istua parvekkeella bloggailemassa, siksi, koska ikkunat ovat auki ja parvekkeella on tilaa. Sen pituinen se.

Tai ei sittenkään. Lasinavausten myötä toivon hieman asuntoon viileyttä. Kuten aiemmin valit.. totesin, en ole nukkunut juuri viime öinä. Ei läpivetoa, pieniä räppäniä ilmanvaihtoa varten ja kuumuutta imevät betoniseinät, jotka hohkavat lämpöä savusaunan tavoin. Aiemmassa Kodissa totesin huippuideaksi ns. Vilpopyyhkeen. Kuka se on, kysyt. Se on pieni käsipyyhe, joka saa kylmän suihkun raanan alla ja joka rutistetaan niin kuivaksi, ettei se enää valuta vettä. Sitten se asetellaan selkää tai "dekoltee"aluetta vasten ja ensishokin jälkeen huomaat, kuinka ihana se oikeasti on. Plussaa on antaa tuulettimen pyöriä vieressä. Pyyhettä voi hipsutella pitkin kroppaa. Päivän melismi, olkaa hyvät.

Haksahdimme eBayssa pariin varmaan huijaukseen, vaikka se olikin kyllä meillä jo etukäteen tiedossa. Törmäsimme mm. sateenkaarenväriseen ruusuun, sinisiin mansikoihin(ja mustiin, valkoisiin, vihreisiin...) ja moneen muuhun höpsötykseen. Pakkohan sellaisia oli ostaa! Olen hullu, tiedän. En oikeasti usko saavani mitään noista, mutta sainpahan kipinän alkaa kasvattaan omalle pihalle kasveja. Ystäväni juuri tänään kertoi (Facebookissa tosin =)) saaneensa ensimmäisen sadon salaatistaan. Kuinka ihanaa se olisi, mutta aika tyhmää lukea. =D Vitsi, olen vain hieman kateellinen.

Itsetuhovietti pahimmillaan

Se, mikä ensinäkemältä vaikuttaa kärpäsenp***alta linssissäni, on aito kesän merkki. Joku hullu kuvittelee nauttivansa jokaisen korkeanpaikkakammoisen kauhistuksesta, kuumailmapallosta.Hyi, sanon minä, hyi! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, sen pituinen se. Oikeesti.

Koti!

Viimeiset päivät ovat olleet pitkiä kuin nälkävuosi. Kolme päivää sitten jätimme tarjouksen Mahdollisesta Uudesta Kodista ja tänään saimma vastauksen - tarjouksemme on hyväksytty! Uusi Koti on varma! Huono puoli asiassa on se, että myyjille tuli ikäänkuin yllätyksenä kotinsa myynti ja heillä ei ole uutta vielä katsottuna, joten muutto siirtyy pitkälle, parin kuukauden päähän. Ehtiihän tässä sohvat ja takapihat miettimään valmiiksi, perusteellisesti. Harmittaa silti, mieluusti olisin hoitanut muuton pois alta ennen töihinpaluuta. Terveisin Rouva Rapakunto.

En tiedä, mihin kaikki aika kuluu, mutta siitä on aikaa kun viimeksi mm.katsoin elokuvan. Normaalisti parkkeeraan takapuoleni telkkarin ääreen parikin kertaa viikossa. Tunnustan notkuneeni netissä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Olen tehnyt paljon mielikuvashoppailua eBayssa, jossa toivelistani tursuilee jo liitoksistaan. Tilasin itselleni jo parisen paitaa niiden lempparipaitojen tilalle, jotka heitin Bangkokissa roskiin, nyt kun muuttokin venyy eikä varaston jemmavaatteita voida hakea.

Shoppaillessa mieleen juolahti, että miksiköhän ihmisillä on vaikeuksia keksiä joululahjoja minulle. Olen melkoinen kotoilija: askartelen, luen, neulon, virkkaan, kokkailen, leivon, pidän kosmetiikasta, elokuvista ja sarjoista sekä intohimonani on musiikki. Itse saisin kulumaan satasia, jopa tuhansia, jos saisin vapaat kädet. Kukaan ei sinänsä estä ostelemasta, mutta olen melko huono tuhlailemaan. Onneksi toinen puolikkaani on varsin ansioitunut sillä alalla, joten olen melko hyvässä opissa.

Koska muutto on syyskuulla, on tuparitkin siis ajateltava sinne. Mietin hiljaa itsekseni, josko pitäisin synttärini samassa, se kun osuu samalle kuulle ja vielä lauantaipäivälle. Vaikka toisaalta olen aina ajatellut, kuinka tylsää on yhdistellä juhlia. Olen tosin huomannut, että tässä iässä ystävät eivät enää jaksa innostua monista juhlista. Ns. juhlijan peruskunto ei ole enää sitä mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Ei itselläkään. :)

Kannattaisi kirjoitella blogia useamminkin. Olen jo saanut parikin hyvää ideaa "tässä samalla". Miksiköhän aivot työskentelevät paremmin kun keskityn yhteen asiaan kerrallaan? Mystistä. Onkin parempi mennä toteuttelemaan näitä juttuja, kun vielä muistan.