Tavaton tammikuu

Joten, on taas vierähtänyt jokunen tovi. Shame on me.. Mutta onpahan taas kerrottavaa. Viimeaikaiset päivitykset alkavat jokainen näin, pahoittelut!=)

Piipahdimme Singaporessa viisuminhakumatkalla. Oli hyvin virkistävää päästä sivistyksen pariin! Ilma tuoksui puhtaalta, ihmiset puhuivat englantia ja kadut olivat siistit. Hinnat sen sijaan olivat paikoin jopa kotimaata korkeammat. Niitä ei jäänyt ikävä. Asuimme vajaan viikon 85 Beach Garden Hotellissa, joka oli varsin nuhruinen, epäsiisti ja pieni hotelli. Henkilökunta oli aivan loistava! Astuessamme huoneeseemme olin viittä vaille hakemassa ihmesientä ja riepua lähikaupasta, sillä seinät olivat joskus olleet valkoiset, eivät enää aikoihin. Huoneen mitat olivat ehkä 3x3m, johon sisältyi wc-tilat, ne oli eroteltu lasiseinillä. Arkkitehdillä ei liennyt juuri muuta mielessä kuin tehokkuus suunnitteluvaiheessaan, joten kulku wc-tiloihin on melko hankalaa. Laitoin Körilään respaan valitusreissulle(kaikki kolme askelta) ja saimmekin uuden huoneen. Siisteystaso ei juuri muuttunut, mutta huone oli isompi ja itikat tipotiessään kylppäristä. Ai niin. Sähköjä ei meillä ollut ensimmäiseen vuorokauteen. Ilmastointilaite oli kytköksissä yleiseen verkkoon, joten viileyttä kyllä riitti. Ensimmäinen ilta silti kului tunnelmallisessa minitaskarin valossa. Eikä se edes haitannut. Olimme liikenteessä iltayhdeksään ja menimme aikaisin nukkumaan. Skypepuhelun ja nettiselailun jälkeen.

Aamuinen viisuminhaku Thaimaan suurlähetystöstä joudutti aikaista heräämistä, sillä pelipaikoilla tuli olla taas 9 pintaan. Jono oli jo tuolloin kymmenisen metriä. Kaikki tarvittavat paperit mukana menimme ulkokopin luukulle, jonne annoin passin välistä (lentokoneessa täytetyn) maahantulolomakkeen. Sain vastineeksi vip-passia muistuttavan kaulalätkän, jonka kanssa menimme itse lähetystöön. Vartin-puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme tiskille. Tapahtui pieni draama maastapoistumislippujen kanssa, joka aiheutti paniikin ja pienen reissun viereisen hotellin tietokonehuoneeseen. Jouduin varaamaan siis uuden lennon, noin lyhennettynä. Uuden lipun kanssa jätin siis uudestaan hakemukseni, joka otettiinkin vastaan ja jätin passin papereineen virkailijalle.

Jatkoimme matkaa kaupungille, Marina Bay Sandille tarkalleen ottaen. Se on se kolmiosainen torni, jonka päällä on "vene". Kaunis rakennus! Sen edessaä, heti takanani, on Art Science Museum, jossa emme piipahtaneet. Älkää antako pilvien hämätä - saimme molemmat Körilään kanssa varsin tulisen rusketuksen heti ensituntien aikana, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. :) Päiväntasaaja 1 - Nellie -245.

Ostimme Hop on Hop Off-bussiin vuorokauden lipun, jonka avulla saimme mahtavan käsityksen kaupungista. Eli se on juuri se supernolo kaksikerrosbussi, jossa on avokatto. Jep, siellä me turisteiltiin kunnolla kameran kanssa. Kuljimme Little Indiaan, Chinatowniin, keskustaan, Beach roadille ja muutenkin ympäri Singaporea. Aivan mahtava tapa tutustua kaupunkiin kivasti persuksillaan istuen ja jäädä pois halutessaan. Suosittelen!

Hard Rock Colada

Tärkeinkin tuli saatua eli tarra passiin, joka oikeuttaa 2 kuukauden Thaimaassa oleskeluun. Seuraavan kanssa voi tulla ongelmia, sillä viisumeita on jo 3 kpl:tta. Voi siis olla, että emme edes yritä hakea enää tämän jälkeen uutta, vaan matkustelemme tarpeen tullen ympäri Aasiaa. Rajalla saan kuitenkin kuukauden leiman. Katsotaan.

Piipahdimme myös Hard Rock Caféssa. Ostin perinteisen t-paidan sekä itselleni että muistoksi. Körilään mielestä mulla on liikaa paitoja. Mun mielestä paitoja ei ole koskaan liikaa. Tosin meidän matkalaukut on kovasti eri mieltä.

Emme olleet koskaan käyneet Little Indiassa tai Chinatownissa, joten korjasimme asian. Otimme taksin Mustafa centreen, joka on siis Little Indiassa oleva ostoskeskus. Siellä oli aivan kaikkea! Hinnat olivat halvat Singaporen hintoihin nähden, joten paikkasimme hieman matkamuisto-osastoa. Koska kyseessä oli kuitenkin intialainen ostari, oli siellä paljon sen tyylisiä vaatteita ja tottakai paljon suklaata ja herkkuja. Löysin myös aivan mielettömän ihanan tunikan, mutta en kuitenkaan sitä ostanut. Se vaikutti hieman liian pieneltä. Nyt harmittaa.

Sen sijaan ostin itselleni sekä siskolleni Masala Dabbat, jotka ovat eräänlaisia mausterasioita. Lisään kuvan myöhemmin, jos löydän sen jostain.. Idea on siinä, että intialaisiin ruokiin käytetään useita, voimakkaita mausteita. Rasiassa on 6 pientä kippoa, joiden päälle tulee ensin välikansi ja siihen päälle vielä virallinen, oikea kansi. Kun avaat kannet, saat kaikki mausteet käyttöön ilman purkkien avaamisia ja häsläystä. Varsin hauska ja yksinkertainen idea.

Kolikoita tulevalle vuodelle!

Chinatown oli aivan oma maailmansa. Uuteenvuoteen valmistautuminen oli parhaillaan vauhdissa eikä voinut olla huomaamatta tulevaa hevosen vuotta. Alue oli tulvillaan keltaisia kultaisia kiinalaisia kolikoita ja teiden välissä kulki varsinainen hevoskulkue. Kaunista!  Ostimme matkamuistoksi kiinalaiset horoskooppipatsaat eli Köriläälle kukko ja itselleni apina.

Hevosen vuosi

Törmäsimme suomalaisturisteihin pariin, kolmeen otteeseen, enkä ihmettele. Kaupunki todella on näkemisenarvoinen! Aika kuluu aurinkoa palvoessa, syöden hyvin tai vain kierrellen. Kaupungin bussit olivat uudehkoja, samaa tasoa kuin TKL:n mikä tahansa linja, ja niitä kulki usein. Hinnoista en osaa sanoa, mutta halvempaa se taatusti olisi ollut kuin jatkuva takseilu. Myös metro ja skytrain kulkevat, mutta kumpaankaan ei tullut mentyä. Ainoa miinuspuoli oli jatkuvat rakennustelineet ja työmaa-alueet. Muuten kaupunki oli todella kaunis. Tuossa on vihreä puisto, tuossa taas 50-kerroksinen toimistokompleksi.

Kukkia. Oransseja kukkia.

En ole koskaan ollut erityisen kukkaihminen enkä taatusti tunnista juuri muita kuin ruusun, tulppaanin ja kallan, mutta Aasian värikkään kauniit kukat jotenkin ikuistuvat aina kännykkääni. En ymmärrä, miksi. Tai no, ymmärrän, sillä katsookaa nyt tuotakin kuvaa! Silmänkantamattomiin eksoottisen kauniinvärisiä kukkasia! Love it!

Olemme tutustuneet Thaimaan aikanamme Swensons-nimiseen jäätelöbaariin. He siis myyvät ainoastaan pelkkiä jäätelöannoksia. Ja niitä on joka paikassa! Mutta. Singaporessa onkin päätetty tarjota Swensonseilla myös ruokaa. Otinkin tuollaisen leipäkeiton, joka oli ihan ok, liki kelvollinen, mutta ei loistava. Leipäkuori oli kivan rapea, mutta keitto itsessään melkeinpä mauton. Idea tosin on hauska, kenties ranskalainen alkuperältään. Ja kyllä, lasken tällaiset kokeilut etnisiksi ruoiksi. =D Swensensillä todistin myös, kuinka käy syöminen täydessä burkassa. Se oli mielenkiintoista katsottavaa, vaikkakaan en tohtinut luonnollisesti seurata kovin tiiviisti...

Kotiinpaluu tapahtui hieman epäselvissä merkeissä, sillä Bangkokin tilanne on edelleen hyvin sekava. Olimme asennoituneet viipymään reissussa useamman ylimääräisen päivän, mutta niitä ei onneksi tarvittu, vaan pääsimme lentokentälle ja kotiin varsin näppärästi. Edes matkalla ei näkynyt merkkiäkään kaupungin levottomuuksista. Edelleenkään niitä ei edes huomaa, sillä emme keskustassa juurikaan poikkea. Ihmiset ajavat edelleen aamuisin töihin, menevät kauppaan, elävät normaalisti toisinsanoen. Eräs pikku seikka tosin on vielä luvassa - vaalit. Niiden vuoksi jopa koulut suljetaan ensi viikon jälkeen viikoksi. Suunnitteilla on matka Hua Hiniin. Katsotaan, saadaanko tällä varotusajalla jotain varattua. Kaupunkilomat ovat hirmu ihania, mutta altaallakin on melko makeeta ihoansa käristää ja juoda drinkkejä. Siitä sitten enemmän myöhemmin!

Erityisen viileät ilmat ovat saapuneet Thaimaahan. Parhaillaan yölämpötila on jopa 15 astetta. Se vaatii jo pitkiä housuja ja paitaa ulkona, sillä ilman kosteusaste tuntuu lisäävän viileyttä. Enää ei tule vastaan lämpimän ilman seinämää ulos mennessä, vaan ilma on jopa viileämpi kuin sisällä. Hrrr! Köriläälle ilma on vallan passeli, mutta itse vilukissana vedin tänään pörröiset chincillasukat jalkaan ja kääriydyin peiton alle. Edes päivällä ei kaipaa ilmastointilaitetta kuin harvoin, öisin se tulee laitettua päälle. Pidämme viileässä nukkumisesta.

Ja viimeisenä: Miksi The Walking Dead ei voi jo jatkua?!? Vielä 3 sunnuntaita. Liikaa! Että osaa ärsyttää. Lakkasin jo katsomasta loppukauden trailereita, sillä en oikeastaan edes halua vielä tietää, mitä on tulossa. Facebook-ryhmissä keskustelu käy kovana ja spekulaatiot lentävät, mutta en usko mitään ennen kuin näen. Missä on Judith? Ketkä selvisivät? Tuleeko sarjaan uusia hahmoja? Grrr!!! 

Ihanaa Uutta Vuotta!

Altaalta

 Vuosi 2013 oli vähintäänkin ikimuistoinen. Mukaan mahtui paljon iloja, mutta toisaalta myös hyvästejä, ikuisiakin. Tulen muistamaan vuoden paremmin kuin monen muun. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole ylitse toisen, mutta yksi tunne on ylitse muiden: se, kun lähdimme Helsinki-Vantaalta omaisuutemme pakattuna varastokoppiin, mukanamme vain muutama vaatekappale ja mahanpohjan kutina, hypystä tuntemattomaan. Ei tietoa, mitä perillä odottaa. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. Muistan ajatelleeni, että tässä sitä mennään, kaikki tuttu jää nyt taakse. Joskus elämä vain on tarua ihmeellisempää.

Bangkoklaista liikennettä, ilman mielenilmauksia!

Läheisemme ovat kauhulla seuranneet kaupunkimme levottomuuksia. Olemme pysytelleet poissa, jopa sisätiloissa, levottomuuksien tieltä. Matkamme Koh Samuille sattui samalle päivälle kuin ensimmäinen suurmielenosoitus ja lähdimmekin Don Mueangille pari tuntia liian aikaisin välttääksemme tietukokset. Oikea ratkaisu. Tiet tukittiin vain pari tuntia kentälle saapumisemme jälkeen. Olisimme voineet missata lennon täysin. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan juuri varaamamme Singaporen reissun turbulenssia, sillä lähestyvät vaalit ovat nostattaneet uhkauksia jopa "Bangkokin sulkemisesta", mitä sekään sitten tarkoittaneekaan. Bangkok Post on auttanut suunnattomasti pysymään levottomuuksien perässä siinä missä Kasetsart University, Suomen suurlähetystö FB:ssa ja Suomen lehdistö raahaa kaukana perässä eikä tietoa tunnu juuri irtoavan. 

Olen lähinnä huolissani paluulennosta, sillä jos Bangkok oikeasti suljetaan, jäämmekö tien päälle vai mitä ihmettä. Bangkok Postin mukaan on varauduttava vähintään 5 päivän sulkuun, mutta se saattaa venähtää jopa parinkymmeneen päivään. Järkevää olisi matkustaa johonkin jokseensakin halpaan maahan odottamaan tilanteen rauhoittumista viisumin vuoksi. Olisi aivan yhdentekevää, missä viettäisimme aikamme jos emme pääsisi kotiin, joten olisi turhaa kuluttaa viisumia odottelun vuoksi. Siinä missä jokin Thaimaan unelmasaarista kutsuisikin... =)

Samuin satamasta

Singapore ei ole vaihtoehto, sillä on nimittäin Aasian kalleimman kaupungin maine, eikä turhaan. Hotellin löytäminen ei ollut helppoa edes normaalibudjettisille, kuten me! Hostellit eivät innosta eivätkä alk.100€ yöhinnat. Alkaen! Toivon hyviä ilmoja edes, jotta ei tarvitse jäädä hotellihuoneelle pohtimaan sadepäivän menovinkkejä.

Mainitsin aiemmin Samuin keikan. Otimme muutaman päivän ja lähdimme AirAsian siivin kohti Suratthania. Halpa AirAsia on kelpo vaihtoehto, jos pitää matkustamisesta. Suora lento Samuille olisi kustantanut Bangkok Airwaysilla liki 250€, mutta lento Suratthaniin, bussimatka Lipa Noiriin ja lauttamatka Samuin satamaan kustansi yhteensä noin 30€. Aikaa toki kului liki 5 tuntia enemmän kuin nopeaan puolen tunnin suoraan lentoon, mutta lauttamatkalla ehti kuvata ohilipuvia saaria ja ihailla merta.

Unelmarantaa Samuilla

Samuilla tapasimme työkaverini ja hänen ystävänsä sekä melko mukavan rantaelämän. Halvat (ja hyvät!) drinksut veivät kielen mennessään, puhumattakaan uskomattomasta katukeittiöstä. Onhan niitä täälläkin, mutta ruoka Samuilla oli enemmän länsimaiseen makuun suunnattu maisseineen ja uuniperunoineen. Rannalla piipahdimme aurinkoa palvomassa ja Köriläs sai jopa houkuteltua mereen kuolleiden kalojen, meduusojen ja roskien sekaan. Kyllä, roskien. Niitä ajelehti rantaan tasaisin väliajoin, milloin tyhjiä energiajuomapulloja, milloin tunnistamattomia myttyjä. Vesi oli silti ihanan lämmintä ja oli todella vaikea kuvitella jossain olevan parhaillaan talvi, kylmä, jäistä ja lumista. Ehdimme jo unohtaa taivahan vesihanat, jotka ovat olleet Bangkokin osalta säpissä kuukauden, mutta jotka olivat parhaillaan auki Samuilla. Monsuunisateet. Likainen sade ei silti estänyt hauskanpitoa. Sain jopa herkkuterkut Suomesta, suklaata ja salmiakkia! Paljon!

Missä palmupuut on puita vain?

Joulu taas onnistui kohtalaisesti, kiitos upouuden uunin! Sain siis tehtyä porkkana- ja perunalaatikoita sekä piparkakkuja. Innostuin myös siinä määrin uudesta rakkineesta (ja Joulusta), että pyöräytin pulliakin! Joulu muuten oli varsin vaatimaton, syömisen jälkeen avasimme pari pakettiamme ja vain olimme.
Uusi vuosi taas vaihtui ihaillen maisemia pimeällä kattoterassilla kuohuviiniä juoden ja varsin vähäisiä ilotulituksia katsellen. Ilta venyi aamuun Whatsapp-keskustelun siivittämänä.

Joten, nyt vuosi jatkuu odotellen Singaporen matkaa ja mielenilmauksia. Teimme jo check-innin, joten pian voi alkaa miettiä pakkaamista. :) Eipä muuta kuin mahtavaa vuoden jatkoa juuri sinulle!

Terveisiä MBK:lta!